Tarja Vee oli käynyt kommentoimassa blogiini: "Muistatko, miten Johanna N. leikitti - oliko se Hanna O:n koiraa - viime kesänä SM-viimeistelykurssilla? Hän sanoi, että koiraa ei saa päästää 'paimennusmoodiin' ja revitteli oikein kunnolla - saalista & taistelua. Oletko kokeillut, voiko tuolla saada oikean tunnetilan ja viettivireen aikaiseksi?"
Kiitos Tarja: sattuipas somasti, kun juuri tätä ollaan nyt tehty ;) Sain tuosta taas vahvistusta aatteilleni.
Itse asiassa olemme olleet Hiipparin kanssa niinsanotusti asian ytimessä, yhden ainoan aiheen kimpussa. Eli olen antanut Hiskin nyt kaksi viikkoa tarjota perusasentoa ja kontaktia vähän joka käänteessä. Ideana siis passiivinen ohjaaja, aktiivinen koira. Ohjaajan pönötys on merkki siitä, että kivaa on tulossa. Menemättä yksityiskohtiin: toistoja on ollut pitkälti yli 200 kappaletta. Pisimmät seuraamispätkät ovat olleet viisi askelta. Lisäksi - huomhuom - olen siirtynyt kunnolliseen patukan revittelyyn/taisteluun. Välillä vain härnään, eli en annakaan patukkaa, vaan jatketaan hommaa.Mutta kunnon saalis/taistelu on avainsana, ei rundin vetäminen pallon kanssa.
Lisäksi harkitsen seuraamiskäskyn muuttamista (Lili: ei saa paljastaa sanaa!). Itse asiassa His ei nyt tarvitse mitään käskyä. Mutta nimenomaan siitä on ollut kyse, että olen taas päästänyt koiran vajoamaan tuohon paimennusmoodiinsa.
Jatkamme näin, tällä hetkellä tilanne vaikuttaa lupaavalta, mutta aika näyttää...
Muuten on pidettykin aika totaalista treenitaukoa, ihan oman tautitilanteenikin takia. Tänään maanantaiaamuna kävimme Levekin kentällä. Sielläkin keskityimme patoamiseen so hyviin ja perusteellisiin perusasentoihin ja kontakteihin ennen liikkeitä, kaikki muu oli ihan sivuroolissa. Otimme kuitenkin ruudun, ohjatun, tunarin (monta kasaa) ja luoksetulon läpijuoksuna.
His oli ihan pro kaikessa ja Heta veti yleishäirikön roolinsa loistavasti tunkien jalkoihin ja lussuttaen iänikuista vihreää palloaan, jonka se kävi aina välillä jemmaamassa treenikassiin ja haki taas, kun hotsitti. Kätevää.
Niin ja Tarja: haukuttaminen ei meillä onnistu, kun tota ei saa haukkumaan...Se on kutakuinkin äänetön otus.
3 kommenttia:
Voi miten hienoa, että palaset alkavat loksahdella paikoilleen! Tuossa viimeisessä kisa videossa kyllä näkyy hyvin tuo silmän käyttö ja paimen moodi, joten aktiivinen saaliistaminen on varmasti avain asemassa treeneissä =)
T. susan
Kiva kuulla, jos homma on lähtenyt sujumaan.
Tuo oli Johanna N:n "vaihe I" ja "vaihe II" oli sitten asioihin puuttuminen - mutta ensin tietenkin viettiä niin paljon, että voi puuttua.
En nimittäin voinut olla huomaamatta tuolla videolla, että annat koiralle kentän reunalla seuraa käskyn ja koira on ihan omissa maailmoissaan, kun tulet kentälle eikä seuraa. Pertin kanssa treenaan paljon myös tällaista, että käskyä on noudatettava kaikissa paikoissa eli hyppyjen, piilojen, ihmisjoukkojen, toisten koirien, you name it lähellä, kentälle tullessa, parkkipaikalla, kentältä lähtiessä - vailkuilu & haahuilu ei vaan tule kysymykseen. Mutta edelleen, musta vietti on avain kaikkeen.
Tarja V.
Joo, totta. Tilanne oli jo aika hyvällä mallilla, mutta tässä talven mittaan jotenkuin luiskahti...Ei saisi lipsua yhtään ja sitä viettäkin pitäisi oikeasti muistaa "ruokkia."
Lähetä kommentti