Lilin kanssa treenailimme äitienpäivän aamuna kaikkea kivaa. Siis esineruutua ja jälkeä... Kyllä se nyt vaan on niin, että jälki on hienoa, kun siinä saa heittää stressin ja aivot narikkaan eikä tartte olla koko ajan skarppina ja vahdata kymmentä asiaa yhtaikaa. Koira hoitaa homman.
Eli Lili polkaisi Hiskille kevään ensimmäisen lyhyen jäljen, kolme keppiä, pitkä jana oikealle. His lähti takajäljelle, mutta jonkin matkan päässä pysähtyi, jäi tuijottamaan minua, heitti hyvin päättäväisesti uparit ja palasi. Jokin lamppu syttyi... Sitten vaan mentiin aika haipakkaa ja His poimi kepit. Miksi mä tahkoan ton kamalan ja stressaavan haun kanssa, miksi, kun mulla on aivan loistava jälkikoira?
Esineruudussa viisi pientä esinettä (yhtä lukuunottamatta). Kakunpaloja kaikki.
Pieni näyttö-rullanpalautustreenikin tehtiin. Sekin meni hienosti, tietty.
Oli mahdottoman mukava treeni kaikenkaikkiaan.
Kisan jälkeen palauttava haku oli lauantaina. Kuusi ukkoa, sisäänheittoja. Treenasin rullanpitoa, näytölle lähtöä ja ohjaajan luokse tuloa lähinnä. Hyvinhän se tietenkin meni, pah.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti