Se parempi koe

No nyt tuli sitten taas onnistuneempi keikka hakukisaan. Sanonpa silti vaan edelleen, että haku on vaikea laji.
Pakko heti kärkeen kirjata tuomarin kehut ohjaajan toiminnasta hakuradalla, koska ne ovat olleet suht harvinaista herkkua ... Jotenkin tähän suuntaan kommentoi Markku Piippo, uusi, mutta miellyttävä tuttavuus:
"Ohjaaja toimi ja ohjasi koiraa esimerkillisesti ja taitavasti. Hän luki koiraa hyvin auttoi ja tuki koiraa hienovaraisesti."
Sniiiif. Itsekin olin itseeni ja yhteistyöhömme aika tyytyväinen, toki Hiskiin ennen kaikkea. Muta päätin jo etukäteen, ettn lähde siinä helteessä oikomaan enkä uusimaan vinoja tai tyngiksi jääneitä pistoja ja läkähdyttämään koiraa. Lisäksi pistotin aika maltillisesti.
Maastossa oli nimittäin valtavat korkeuserot: 100 metrin jälkeen vasemmalla putosi jyrkkä mäki alas ja oikealla taas ylös ja semmoisena rata jatkui loppuun asti. Onneksi maalimiehet oli sijoitettu järkevästi ja kikkailematta: ensimmäinen oli heti vasemmassa kulmassa, toinen jossain satasen kohdalla taas vasemmalla ja viimeinen ihan tapissa oikealla ylämäessä.
Pisteitä 166, aivan loistavasti siinä säässä. Viimeisellä näytöllä His oli jo aika läkähtynyt ja vei piilolle tosi hitaasti. Siitä meni pisteitä, muut varmaan niistä muutamasta vinosta ja alimittaisesta pistosta. Pääsääntöisesti His toimi aivan superisti myös tyhjillä, toki upposi huonommin vastatuuleen eli oikealle.

Ehdin juuri ja juuri käydä uittamassa koiran ennen tottista. Hiekkakenttä oli  iltapäivän kuumuudessa kuin paistinpannu.
Tottiksen tuomaroi Mikael Niemi. Pisteitä tuli peräti 97, missä oli kyllä ainakin viisi pojoa liikaa, mutta kyllähän nuo kelpasivat. Seuraamisesta erinomainen: itse olisin antanut hyvän. Paikkansa His piti, mutta kontakti oli mitä sattui: eteenmenokupla leijui pään päällä. Sama juttu kaikissa valmistelevissa osuuksissa. Ja oli taas huonot siirtymät.  Ja jälleen mopo karkasi täysin käsistä eteenmenon valmistelussa. Itse liikehän on hyvä.
Itse sähläsin nyt kapuloiden kanssa: kaksikiloisen sain heitettyä noin neljän metrin päähän.
Mutta hirrrrveessä vireessä Hiski kyllä oli siitä huolimatta, että oli just juossut mäkiä ylös alas semmoset kolme kilsaa. ja ottaen huomioon, ettei olla treenattu tottista (eikä tokoakaan) juuri yhtään, niin pitänee olla tähänkin aika tyytyväinen...
Esineruutu oli viimeisenä. Yksi esine takana, kaksi edessä. Hiskiltä meni nyt peräti neljä minuuttia ja aloin jo pikkasen huolestua. Mutta ei hätiä. 30 pistettä.
Eli 97+196, eli 293 pistettä tuli plakkariin.