Rankka reissu

Olihan melkoisen rankka - ja lopussa vähän dramaattinenkin - pääkaupunkikeikka. Ja taas olen touhunnut vahvasti mukavuusalueeni ulkopuolella, eli kisannut helteessä.
Hiskin kanssa SBCAK:n yhdistysmestiksissä, lajina vaihteeksi haku.
Käytin ensimmäistä kertaa navigaattoria eikä Hesan runsaskaistainen tiestö ole ehkä se paras paikka tuon opetteluun. Noh, Takkatie löytyi, mutta tarkempaa osoitetta ei ollut eikä mitään opasteita, joten pyörin sitten siellä Vermon nurkilla parikymmentä minsaa. Onneksi aikaa oli hyvin.
Kisakeskus oli Talin frisbeegolfkentän vieressä ja pitää ihan erikseen mainita, että oli aika mielenkiintoista, kun ei ollut minkäänlaista toilettia mailla eikä halmeilla. Eikä edes metsää, vain puistoa...
Mutta asiaan. Maastot ensin, matkaa ehkä 30 kilsaa. Hakukoiria oli yhteensä seitsemän, Hiski neljäntenä suoritusvuorossa, sopivasti keskipäivän jälkeen, pahimmassa paahteessa. Hakurata oli lähes puuttoman kallion päällä, kuinkas muuten. Oli ihan h:n kuuma. Päätin taas etukäteen, että turhaan en pistota. Alkoi hyvin: His teki nätit kulmat ja eka ukko nousi vasemman kulman läheltä. Sadan metrin jälkeen päästin Hiskin liian pitkälle, mistä seurasi se, että se oli ylittänyt keskilinjan, haistanut ukon vasemmalla noin 150 metrissä (50 metrin syvyydessä...), näin vilaukselta, kun se meni rulla suussa kaukana edessäpäin ja etsi minua (opetettu tuomaan hienosti rullaa eteenpäin...). Sitten kun ei löytänyt minua, tuli lopulta ilman rullaa. Nyt tiesin lähettää vasemmalle, tuli uudestaan oikeaan kohtaan ja mentiin näytölle. Huh.
Oikeastaan oli oikein hyvä, ettei löytänyt minua ja saanut palkaksi omatoimisuudestaan nostaa ukkoa.
Loppu oli peruskauraa: viimeinen ukko oli 300 metrissä oikealla ihan tapissa. Näytölle vienti oli tooosi hidas.
Pisteitä meni ihan aiheellisesti siitä keskilinjan ylityksestä ja viimeisestä ilmaisusta. Eli 159, mihin olin erittäin tyytyväinen.
Kaiken kukkuraksi lähdimme hausta poistuessamme väärää polkua ja talsimme suorituksen päälle semmosen balttiarallaa 2-3 kilsan ylimääräisen lenkin.
Ukot oli muuten hauskasti sijoitettu ihan samalla tavoin kuin Saarijärvellä: kaksi vasemmalla ja yksi oikealla.
Vain kaksi koiraa seitsemästä sai hakuradalta  tuloksen.
Haun jälkeen ajettiin esineruutupaikan parkkikselle, jossa ei ollut varjon häivääkään missään. Odottelimme siellä yli kaksi tuntia ja yritin viilennellä koiraa parhaani mukaan. Oman huoltoni unohdin kokonaan.
Esineruutu oli taas loistelias: kolme esinettä alle kolmessa minuutissa. Ruutu ei ollut helppo: His oli ainoa koira, joka ek- ja hakukoirista toi kaikki kolme esinettä. Yksi esine oli edessä kaatuneen juurakon päällä. Senkin His tarkensi hienosti. Ruutu oli ihanan varjoisassa oikeassa metsässä.
30 pistettä tuosta.

Sitten ajettiin talla pohjassa tottikseen sinne Talin kentälle.
Kun päästiin paikalle, tuomari ja henkilöryhmä jo odottivat. Jouduin repäisemään koiran suoraan autosta, mitä inhoan enkä ehtinyt itse juoda tai mitään.
His ensin paikallamakuuseen. Suojelupiilon takana ei ollut tuolia ja minua alkoi pyörryttää jo siellä. Yritin välillä nojata ja olla kyykyssä.
Seuruusta ei ole ihan tarkkaa mielikuvaa. Muistan hämärästi, että jossain vaiheessa kuulin tuomarin sanovan: "käännös oikeaan". Olin kävellyt suoraan takaisinpäin ties kuinka pitkälle. En yhtään muista, teinkö nopeudenvaihdokset tms. Koira haahuili jossain metrin päässä ihan ihmeissään. Henkilöryhmästäkään mulla ei ole mitään käsitystä.
Jossain  vaiheessa vaan ajattelin, etten kyllä keskeytä, kun maasto meni niin hyvin. Jäävissä olin jo vähän paremmin  tajuissani, mutta tein aivan liian lyhyet valmistelevat osuudet ja Hiskin perusasennot olivat ihan peestä. Mutta loppuun päästiin Hiskin hyvän vireen ansiosta. Noudot olivat aivan upeita, sen pystyin noteeraamaan. Metrisen kanssa (pystylaudoitus) oli jälkikoirilla ollut vaikeuksia, Hiskillä ei. Tosi ilmava hyppy.
Pisteitä 86.
Tuomari (Eeva Linnala) oli tosi pätevä. Hän oli tietysti ihmeissään ohjaajan toiminnasta, mutta oli niitä harvoja tuomareita. jotka ovat osanneet tulkita Hiskin käytöksen mielestäni nappiin. Eli hän kiitteli kovasti koiran energisyyttä ja vietikkyyttä. Antoi palautetta aivan pienistäkin asioista ja kiinnitti huomiota mm siirtymiin, joista tuomari eivät viimeaikaisissa kokeissa juuri ole puhuneet.
Tottiksen jälkeen istuin puoliksi tajuttomana varjossa autossa melkein kisan loppuun asti Joku ihana sielu antoi jotain palautusjuomaa.
Eli ohjaajan "kohtaus" kentällä oli luultavasti näiden summa: vähäuninen yö, liian vähän juomista ja suoloja helteessä ja hikoilussa, alhainen  verenpaine ja jännitys yhdessä.
Loppujen lopuksi Hiskistä kuitenkin leipoutui haun yhdistysmestari 2013 :) Viime vuonna mestaruus tuli EK:sta.
Kolmas peräkkäinen kisaviikonloppu takana. Eiköhän tää riitä.