Sarjassamme bc-poikaraukan kiusaamistarinoita, osa nro 2, tällä kertaa vuorossa haku.
Olimme Saran kanssa kaksistaan liikenteessä ja tallasimme silti reippaasti 100 metrin alueen uuteen maastoon. Ensin Sara oli piilossa vasemmassa takakulmassa - ei tuulen puolella - ja lähdin pistottamaan Hiskiä tyhjälle alueelle. Kulmat hyvin, sitten ei oikein haluja upota seuraavalle oikealle, meni kuitenkin ja neljännellä pistolla nostikin Saran. Turha huudella perään luultavasti haistoi ukon jo siinä kolmannella pistolla.
Jäi sen verran nyppimään nuo turhan vähiin jääneet tyhjät, että otin vielä lopuksi pistosulkeiset samassa paikassa. Mutta aloitin loppupäästä, mikä olikin paha rasti: His teki kyllä tarpeeksi syvän ja suoran piston joka lähetyksellä - mutta kääntyi aina taaksepäin, eli samaan suuntaan, mihin oli kääntynyt ensimmäisellä kerralla, kun aloitettiin toisesta päästä rataa. Huomasin saman ilmiön jo talvella kenttätreeneissä: kun rata käännettiin, His ei pysty enää etenemään oikeaan suuntaan, vaan kääntyy "vanhasta muistista" taaksepäin .
Niinpä sitten vein Hiskin aika monta kertaa ihan takarajalle, jossa käännyttiin yhdessä eteenpäin keskilinjan suuntaisesti, jätin sankarin istumaan sinne ja vihelsin keskilinjalle. Onhan tämä ehkä pikkasen epäreilua, kun oikein vartavasten tehdään homma mahdollisimman vaikeaksi, mutta toivottavasti myös opettavaista.
Muuten on melko verratonta, että nykyään pystyn treenaamaan erikseen pelkkiä pistoja ilman ainoatakaan maalimiestä!
Olihan tässä välissä sitten semmonen viihdetreenikin: kolme maalimiestä suoraan edessä ja suorapalkat.
---------------------------------------------------------------------------------
Yksi täysimittainen esineruutu+yhdeksän esinettä kaistalehakuna kaatosateessa myös onnistuneesti suoritettu. Yksi pieni kankaanpalanen tarttui puunrunkoon ja siinä olikin herralla vähän pähkimistä.
Saran kanssa teimme ruudun kaisteleen, jossa His joutui etsimään etuesinettä ihan tosissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti