Saija polki Hiskille sorakuopalle jäljen - pituutta en osaa sanoa - kulmaa, kulman jälkeen, kolme keppiä.
Taas lähestyimme jälkeä ilman mitään lähetyksiä ja voi jössess, mikä jäljennosto. His melkein kierähti ilmassa.
Jälkeä ajoi kuin juna, aivan eri moodissa kuin silloin, kun poljin itse jäljen tuohon samaan paikkaan. Kepit nosti riemukkaasti.
Aika hienoa :) taidan jatkaa jälkikautta, vaikka tulisi luntakin.
Esineruutukaistalekin tehtiin ja siinä kolme esinettä. Hiski oli taas pro.
Ja sitten huonoihin uutisiin, eli hakuun. Tapahtui tänään treeneissä, että lähetin Hiskin oikeaan etukulmaan jossa oli kaksi (2!!!) ukkoa peräkkäin, toinen noin 40 metrissä, toinen ylisyvällä jossain 60 metrissä.
His lähti oikein hyvin, suoraan ja syvälle - ja häipyi näkyvistä. Luulin, että siellä se leikki maamiehan kanssa, joka on kai vaan unohtanut ilmottaa, että koira tuli - suorapalkkaus, kun oli määrä olla.
Minuutin päästä Hiski tulee rulla suussa. WHAT? Laitoin kuitenkin liinan kiinni ja lähdetään kohti kulmaa - Hiski harvinaisen epävarman oloisesti. Kääntyikin sitten jyrkästi vasemmalle ja alkoi viedä keskilinjan yli toisella puolelle. Keskilinjalta Virva sitten kuuluttikin, että koira on käynyt maalimiehellä siellä. Saija oli 100 metrissä vasemmassa takakulmassa, ylisyvällä...
Kiroilin ikävästi koko matkan piilolle, tunnustan.
Potutttaa niin, ettei tosikaan. Haku :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti