Maastoilua ja hörhötokoa

MAASTOJUTTUJA!
Sunnuntaiaamuna lenkillä Iidesjärven rannalla keksin, että siellähän voi vääntää vaikka mitä maastojuttuja. Ja kyllä tehtiinkin,  vaikka palkkana oli vain pajupuskista katkottuja keppejä. Muun muassa:
Tarkkuusruutu
Avainnipusta pienin esine, eli lämmityspistokerasian avain.  Sopivasti ohut lumikerros tien päällä. Vein ensin ruudun oikeaan takakulmaan, sitten vasempaan, sitten oikeaan etukulmaan, vasempaan etukulmaan ja viimeksi keskelle. Jätin avainta näkyviin vain pikkiriikkisen. Lähetyssivu aina sama, mutta paikkaa vaihtelin.
Huomiot: joka kerta meni ensin suoraan oikeaan kulmaan, lähetinpä mistä vain. Luovutukset olivat kahdella ensimmäisellä kerralla loistavia, sitten alkoi vähän hosua. Löytämisessä ei mitään ongelmia.
"Esineruutu"
Oma hanska, kun muuta ei ollut. Ensin oli tallattua tietä, sitten korkea lumipenkka ja hankea. Leveyttä "alueella" noin 15 metriä Heitin niin pitkälle kuin pystyin, eli esine oli noin 50 metrissä. Ideana eteneminen suoraan. Jees
"Suoraan"=eräänlainen janatreeni
Ensin vein kepin noin 50 metrin päähän ja peitin lumella. Suoraan jäljen päässä siis. Lähetin "suoraan", His tietysti ampaisi kepille. Sitten kävelin osan matkaa ja heitin kepin niin pitkälle eteenpäin kuin pystyin, keppi vajosi näkymättömiin hankeen. Nämäkin hienosti. Sitten viritin Hiskille ansan: vein kepin noin 10 metrin päähän lähetyslinjalle niin, ettei poika nähnyt, peitin keppiä hiukan lumella ja lähetin taas "suoraan". Hra Hiskonen sinkosi horisonttiin, kolmekin kertaa muistaakseni. Siirsin sitten keppiä vähän ja putsasin vähän lumesta. Nyt His hoksasi jarruttaa :)
Otettiin myös tunnarikapulan etsimistä lumihangesta ja sillä His sai myös leikkiä.
-------------------------------------------
Su-iltana Marjamäen hallissa kolme tokoliikettä kisamaisesti liikkuroituna. Olin ilmoittautunut ajat sitten eikä oikein olisi hotsittanut lähteä, sain päivällä vissiin raitisilmamyrkytyksen. Ja olen varmaan saanut myös tokokiintiöni toistaiseksi täyteen.
Hiski sen sijaan oli mainiossa vedossa: pullisteli, pörhisteli ja rakastui taas söpöön tyttökoiraan eikä halunnut irrottaa lelustakaan, hirveä ärinä päällä. Homma meni enemmän ja vähemmän käteen, kun koira oli ihan reikä päässä ja mamma kutakuinkin vireetön. Kaikki lähinnä vain nauratti tällä kertaa.Eli:
Paikkamakuu. Kuulemma cool, vaikka agihäiriöitä olo kotitarpeiksi.Keräsi kierroksia...
Seuraaminen. Juoksu oli kuulemma  tooosi kummallista (se peräpää!). His vilkuili ajoittain ruutua, painoikin aikalailla. Oli aika räjähtämispisteessä.
Tunnari. Ihan liikaa kierroksia. Maistoi reunimmaista oikealla (just sen verran, että liike olisi mennyt nollille), muuten hyvä haistelu, otti ja toi varmasti toi oman.
Ruutu. Ruudussaoli vain ohut naru nauhana, eipä sitä juuri näkynyt. His kuopaisi menemään hirveää haipakkaa ja syöksähti edestä sisään. Karjaisin pysähtymiskäskyn, mutta myöhässä ja His ehti hyökätä takaa yli, hyvä ettei törmännyt seinään. Annoin ruutu-käskyn, jonka jälkeen His töytäisi ihan eteen ja meni maihin sen köyden päälle. Että semmosta sekoilua...Loppu sujui ihan hyvin ;)
Aika pöhkö treeni, mutta ainakaan Hiskiltä ei puuttunut tekemisen meininkiä. Ruudussa pitää nyt ruveta ottamaan ihan itsenäistä paikanhakua. Siis sitten joskus, kun taas huvittaa.
Treenin lopuksi Hiski kruunasi machoilunsa bylsimällä maassa istuvan Marja-Leenan hihaa. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.