Tallilla käytiin kaksi kertaa, toinen kerta otettiin kisamaisesti koko hallin pituudelta Miikun ja Lilin kanssa, kaikki liikkeet liikkuroituina. Lisäksi ulkona on treenattu aikalailla kaukoja, seuraamista ja zetaa. Isompia ongelmia ei ole ollut.
Hiski on ollut levoton: juoksee ikkunasta ikkunaan, uikuttaa, vinkuu, kulkee sisällä kärsä Hetan hännän alla ja lattiat ovat yltä päältä valkoisessa töhnässä - juoksuisia narttuja varmaan ympäristö väärällään.Muistaakseni joka vuosi näihina aikoihin on ollut sama hormonihiiri-ilmiö.
Perjantai-iltana meikäläisellä alkoi olla aika ikävä olo ja yöllä olin jo horkassa, korkea kuume. Olin varma, että on pakko peruuttaa kisareissu Tamskin tallille. Aamulla olo vaikutti vähän paremmalta ja mietin, etten kehtaa näin viime tingassa perua. Klo 12 mittasin kuumeen: 37,9 ja selvästi nousussa vilunpuistauksista päätellen...Räkä valui, päätä ja korvia ja kurkkua särki, ääni maassa. Kisapaikalla oltiin silti klo 13.30. En tosin tiedä, oliko kovin hyvä ajatus. Mihinkään kauemmas en olisi taatusti lähtenyt ajamaan.
Tutuista tutuin paikka siis tuo talli. Tuomarina Mauri Pehkonen.
Hiski tuntui olevan alkuun kivassa vireessä, tosin imppasi lattiamattoa hartaasti ja haikaili soman schapendoes-Mollan perään. Mollan maassa lojuvaa remmiäkin His yritti raiskata...
Liikkeet tehtiin perinteisessä järjestyksessä.
P-makuu ja p-istuminen: 10
Seuraaminen 7. Katastrofi. Seiskakin oli liikaa - näin kamalaa seuraamista His on esittänyt aikaisemmin 2-3 kertaa PK-kisoissa. Se haahuili, kontaktista ei ollut tietoakaan, näytti siltä, että koko koira on häipymässä hornantuuttiin. Oli hilkulla, etten keskeyttänyt ja jälkikäteen ajatellen olisikin ollut viisainta jättää leikki siihen. Oltiin tutussa paikassa, ei uroskoiria, ei mitään häiriöitä, eli paineistumisesta ei ollut taatusti kyse, vaikka koira siltä videolla näyttääkin. Viikkoa aikaisemmin His seurasi kisamaisessa kokeessa täsmälleen samassa paikassa ryhdikkäästi ja reippaasti.
Zeta 8,5. Hiski jatkoi valitsemallaan linjalla: seurasi jossain metrin päässä. Järkyttävää. Asennot kuitenkin oikein.
Luoksetulo 7. Pehkonen höpötti jotain syvyysnäöstä ja ennakoinnista, ehkä tarkoitti, että pysäytin liian aikaisin. Ihan sama, niin tein ja tulen tekemään. Maahanmeno ei ollut niin nopea kuin yleensä.
Ruutu 8. Meni väärältä sivulta sisään, pöhkö. Muuten ok
--------------------
Ohjattu 9. Oli oikeasti hieno ja tuomarikin kehui vuolaasti tasaista, hyvää vauhtia joka osiossa ja kaunista kapulan ottoa. Piste meni vinosta luovutuksesta. Tähän olin tyytyväinen.
Metallihyppy 10. Kapula pomppi matolla takaisinpäin ihan esteen taakse ja lisäksi hirvittävän vinoon. Hiski korjasi hienosti.
Tunari 0. Täydellinen työtapaturma, josta en yhtään syytä Hiipparia. Se lennätti jotenkin tassullaan yhden kapulan komealla kaarella kauas ja silloin iski saalisvietti ja oli pakko napata kapulasta kiinni. Pudotti ihan heti, nuuski nätisti ja toi varmasti ja pureksimatta oikean. His ei ollut yhtään epävarma eikä sillä ollut mitään aikomusta tuoda sitä väärää. Kävi vaan pikku moka :)
Kaukot 8. Yllättävän hyvin: His otti kaikki asennot oikein, mutta eteni sen normaalin 20 senttiä sei-istussa.
Yhteensä 247 pistettä. Oikeastaan ihan hyvä se tunarin nollaus, en olisi välittänytkään hikisestä ykkösestä tuon seuraamissurkeuden jälkeen.
Nyt jätetään tokoilu vähäksi aikaa. On - jälleen kerran - mietittävä, miten edetään tuon seuraamisen kanssa. Siinä on siis pakka täysin hajalla ja punainen lanka kisoista kateissa taas kerran.
Edellisen kisan jälkeen (Pori 8.1.) olemme tehneet vain kiva-kiva-treeniä, paljon ja nopeaa vahvistamista, paljon onnistumisia, paljon, paljon perusasentojumppaa. Imuttamista sisällä. Ynnä treeniä, jossa olen palkannut koiran heti, kun se on pitänyt hyvän kontaktin tötsää tai muuta estettä lähestyttäessä. Ihan mukavasti on ollut liikkurointiakin. Tämä kaikki ei ole auttanut yhtään, aivan päinvastoin. Siirtymät olivat sitä samaa kyttäämistä ja vilkuilua. Häntä oli koipien välissä koko ajan ja kroppa matalalla - paimennusasento. Lisäksi His näyttää siltä kuin väistelisi minua.
Lili heitti jännän ajatuksen: jospa His ei kestä hiljaisia kisapaikkoja (vrt Pori, myös erittäin hiljaista). Tallillakin oli nyt hipihiljaista, viikko oli sitten karmea möykkä ja Hiski teki hyvää seuraamista. Jännitteen puutetta?
Lenkeilläkin se tarjoaa hienoa kontaktiseuraamista joka halvatun käänteessä. Miksi? Surullista kyllä, en näköjään edelleenkään tunne omaa koiraani :(
Nyt on siis kaksi vaihtoehtoa: 1. jatketaan positiivista vahvistamista. Tai sitten otetaan käyttöön Johanna Nivalan kertarysäysmetodi, jossa koiralle tehdään kerralla selväksi, mitä ei saa tehdä. Noinhan teimme ennen SM-kisoja ja Hiski puski siellä supertottiksen eikä loppukesän muutkaan tottikset hassummin menneet.
Pk-seuraamisen (pk on kuitenkin se meidän varsinainen juttu) on lisäksi ilmennettävä voimaa ja halukkuuta, ei riitä, että koira pitää kontaktin ja paikkansa. Kyllä Hiskistä molempia löytyy vaikka kuinka - näkeehän sen noista muista liikkeistäkin - ne on vaan saatava valjastettua myös seuraamiseen. Patoamisen hajoamista? Ei vaan pysty, kun muut ihanat liikkeet odottavat. Mutta kun treeneissä pystyy...
Teen nyt eläinkokeen: kaksi kuukautta pelkkää positiivista vahvistamista tarjoamisista. Kotonakin kaikki hyvä tulee vain kontaktin kautta. Teen oikein päiväohjelman. Jos muutosta parempaan ei ole parissa kuukaudessa tapahtunut, siirrytään malliin Nivala. Tulokset on vain päästävä testaamaan kisoissa, leikkikisoilla ei Hiskiä hämätä.
Mutta aina me on näistä yli päästy, eiköhän nytkin, hehheh.
Ja tässä Hiskin kisavideo kaiken kansan kauhisteltavaksi. Saa kommentoida, mutta, please, älkää kysykö: "Miksei koiralle ole opetettu kontaktia"?
http://www.youtube.com/watch?
Tasan vuosi sitten Hiskin seuraaminen näytti samassa paikassa (treeneissä) näin iloiselta ja halukkaalta:
http://www.youtube.com/watch?
11 kommenttia:
Toi Hiskin seuraaminen on niin käsittämätöntä! Ihan kuin sillä ois jakautunut persoona tai jotain :) Hyvä että uskalsit kuitenkin laittaa videon kaikkien näkyville, jospa joku keksisi ratkaisun.
Nuo pätkät kun ootte tulossa kohti (pois kehästä) on hyviä, mutta muuten... Ehkä pitäis kuvata enemmän reenejä jos kuitenkin teet jotain erilailla?
Ja tuli sekin muuten mieleen kun Merja silloin joskus pari vuotta sanoi Hiskin seuraamisesta että se on levotonta vai miten se menikään. En kyllä muista mitä se käski tekemään asian korjaamiseksi.
Hienoa että laitoit videon kaiken kansan analysoitavaksi ;)
Haluasin ensiksi kysyä >
Oletko käynyt Hiskin kanssa lampailla ?
Kehon liike ja käytös on monella bc paimenella samanlainen kun mennään laitumelle jossa lampaat odottavat jne.
Samoin uskoisin että Hiski flänkkäisi aika hyvin, menee meinaan aika kaarella ruutuun samoin nuo ohjatun noudot ovat hienon "kaarevat" :)
Jos ette ole vielä olleet niin suosittelen, sillä oppisit ymärtämään paljon koirastasi,miksi se ilmentää itseänsä tottiksessa tietyllä tavalla.
Ehkä pienen pieni herättely olisi ollut paikalla kun lähditte seuruuseen ;) voi olla että jumitti noita merkkejä ja ruutua ?
Muuten tosi hyviä suorituksia ! :)
On muutoin hyvä ilmaisu tuo Jaanan paimentamaan meno ajatus! Olisi helppo uskoa, että toi seuraaminen + idarin seuruu näyttää ihan samalta kuin lampaita juuri kohta paimentamaan pääsevä Hiski näyttäisi :-). Miten sillä häntäkin on nooooiiin alhaalla ja jalkojen "välissä".
Jos on bc.t yleensäkin vähän kummallisia niin kyllä taitaa tämä veljespari Hiski ja Huikin olla :-D. Olisi viisas, kun aina ymmärtäisi näitä juttuja...
Lili: His oli ihan pentu, kun Merja sanoi, että "se on niin jännittynyt, että siltä pettää kohta lisämunuaiset". Ja suositteli pelkkää namipalkkausta, mitä teinkin yhden talven - huonolla menestyksellä.
Ja muuten: suurkiitokset videoinnista! Se on kyllä kullanarvoista. Ja voitaisiin joskus mieluusti videoida taas treeniseuruutakin, onko siinä jotain muutosta vuodentakaiseen.
Jaana: His on kerran käynyt lampailla, ihan pikkupentuna, silloin se lähinnä pelkäsi. Mutta itsellekin on tullut mieleen, että Hiskille tekisi ehkä hyvää "löytää sisäinen paimenensa". Jotenkin niin moni asia tottiksessakin viittaa siihen paimennuspuoleen. Ja ehkä tosiaan ymmärtäisin vähän paremmin koiraani, kun näkisin, miten se käyttäytyy lampaiden kanssa.
Kiitos kovasti, ilmoitinkin Hiippari saman tien paimennuspäivään toukokuussa :)
Piia: Omituisia Otuksia tosiaan ovat, mutta ei se haittaa. Nyt lähinnä vain haluttaisi ymmärtää tota ihanaa otusta vähän syvällisemmin...
Toiselta omituisuudelta terveisiä velipojalle! Tämä on kyllä yhtä taiteilua - aina kun vähänkin luulee ymmärtävänsä koiraansa niin kaikki meneekin taas ihan päin honkia - ja kaikki tehty työ tuntuu valuvan hukkaan.
Mutta ei lannistuta :)
Itse asiassa niin tulee mieleen koira, joka on juuri menossa paimentamaan =) Seuraamisia lukuun ottamatta yleisilme oli kiva ja monta hyvää liikettä, kuten mainitsemasi ohjattunouto näytti todella hyvältä. Merkkejä myös kovin ihailin. Ruudussa menee flänkille, mikä kyllä vahvistaisi tuota paimen/silmänkäyttö ominaisuutta. Paimennuksen kokeileminen siis varmasti avartaa näkemyksiä joten kuulostaa hyvältä, että ilmoitit sen toukokuun paimennuspäivään! Tsemppiä edelleen mä kyllä ikuisena optimistina uskon vakaasti, että ratkaisu kyllä löytyy tähänkin ongelmaan =)
Näyttää siis siltä, että His ilmentää olemuksessaan vahvasti paimentamista.
Jäljelle jää sitten vielä tämä iso kysymys: miksi se putkahtaa niin vahvana esiin juuri kisatilanteissa?
Jokin niissä tilanteissa sen käytöksen laukaisee, mutta mikä??!!
Hei Kaarina :) otan esimerkisi Cindin käytöksen >Cindihän saa itsensä joskus samaan "transsi"tilaan esim. kun odottaa jotakin kovasti .esim .eteenmenoa tai lenkillä kun tietää että pääsee vapaaksi jossain tietyssä kohtaan . Alkaa jonkin verran aikasemmin vapaaksi pääsypaikkoja käyttäytymään "levottomasti" yleisolemus muuttuu totaallisesti , liike on matalan sahaava häntä alhaalla ym. Tuntuu ettei se näe eikä kuule ympärillä tapahtuvaa vaan "mieli" on jo tulevassa . Mutta heti kun pääsee vapaaksi tai eteen menoon niin koirahan on ihan toinen koko yleisilme muuttuu ja on kuin jostain kuplasta tullut ulos ;)samoin eteenmeno on räjähtävä. Nämä juuri on näitä Cindin hämärä kotkotuksia;)Samoin joutuu transsiin vesikuplien kanssa jollei sille anna vedessä tehtävää alkaa tekemään kuplia joita sitten ottaa kiinni .Sitä ei saakkaan lopettamaan touhuansa välttämättä ihan pienellä äänellä;) Yritän välttää näitä tehtäviä antamalla sille jotakin järkevämpää tekemistä vedessä ;)Sehän rakastaa uimista ja vettä!! >Eli luulen että Hiskillä on "ajatukset"jo tulevassa eikä siinä seuraamisessa. Nyt vain seuruuttasin sitä tosi paljon mukaan tepaavaisesti pitkää pätkää käänöksiä,peruutuksia ym. kuvioita, erillaisissa paikoissa, palkkaus yllätyksellistä ,mukavaa hauskaa , jännityksen luomista seuruussa ym. ja niin että se haastaisi sinua seuraamisessa ;)
Siis tuo pitkää pätkää piti olla pitkää sekä pätkää.
Sen verran vielä että aika useasti otan Cindin kanssa ihan lenkillä nopeita mukaansa tempaavia seuruita pätkää,pitkää joista saa yleensä hansakan tai joku muu palkaksi. Joskus saatan myös minä haastaa sitä seuruussa vähän tönäisemällä sitä, mutta se saa sen seuraamaan enemmän vain häntä tötteröllä ja tiivistämään enemmän ,joka ei loppupeleissä olekkaan välttämättä hyvä asia ;)
Ps. On myös koiria jotka ottavat ritolat jos niitä vähän töniin ,mutta toivottavasti kaikki tietää mitä oma koira kestää....
No, Hiskillähän oli peekoossa ihan sama eteenmeno-ongelma: keuli pitkällä suoralla puoli metriä edellä seuraamisessa. Sitä on työstetty hiki päässä pari kesää ja saatiinkin aika hyvin ruotuun. Pääsi nyt vaan yllättämään ns housut kintussa, että tämä sama ongelma ilmaantui - viiveellä siis - tokoonkin.
Eli kyllä, olet varmaan ihan oikeassa, His odottaa niitä kivoja juttuja, erityisesti kun esim. ruutu on jo siellä valmiina.
Hiskihän petraa seuraamistaan heti, kun jännite lisääntyy, töniminen esim menee just tähän kategoriaan ja sitä Hiippari kestää vallan hyvin.Tossa videolla se ottaa kontaktin joka kerta, kun lähestytään yleisöä, eli ikäänkuin menisi henkilöryhmää kohti/jännite. Jännitetreenejä pitääkin taas muistaa tehdä, ne on jääneet.
Samanlaista kuplien metsästystä meilläkin harrastetaan! His olisi varmaan jo hukkunut pakkomielteensä takia (nielee vettä ihan hulluna), ellei sitä pidettäisi silmällä. Veteenhän se ei saa mennä kuin jotain lelua hakemaan eikä uimista voi ajatellakaan ilman jotain tekemistä.
Mutta kiitos taas, Jaana! Kivoja treenejä sinulle ja karvakorvillesi!
Sorry, en katsonut tuota videota, mutta luulen muistavani mistä puhut. Muistatko miten Johanna N. leikitti - oliko se Hanna O:n koiraa - viime kesänä SM-viimeistelykurssilla? Hän sanoi, että koiraa ei saa päästää 'paimennusmoodiin' ja revitteli oikein kunnolla - saalista & taistelua. Oletko kokeillut, voiko tuolla saada oikean tunnetilan ja viettivireen aikaiseksi? Entäs haukuttaminen? Pertti on syttynyt siitä aivan valtavasti tämän talven aikana. Nyt on jo tavaraa niin, että voi alkaa paketoimaan eli ei enää hönksöttele "iloisena" vaan patoaa.
Tarja V.
Lähetä kommentti