Äänittelyä osa 2

Ääniasiat edelleen keskiössä. Tiia G. antoi hyviä neuvoja, kiitos niistä!
Nyt testissä on selän kääntäminen heti, jos piipaata esiintyy. Hallilla homma ei oikein onnistunut, liikaa häiriöitä ja liikaa virettä. Kotona sen sijaan reagointi oli varsin hyvä. Tätä jatketaan jokas tapauksessa.

Tällaisen, kiinnostavn tekstin löysin netistä:
"Ilmeisesti nykyajan uusavuttomuudesta ja koiranlukutaidottomuudesta kielii se, että hermorakenne ja piippaus kytketään yhteen. Kuvitellaan, että hiljainen koira on hyvähermoinen, piippaava huonohermoinen.
Tosiasiat ovat kuitenkin varsin usein ihan muuta. Valitettavasti koiran vähäinen vietikkyys ja jopa passiivisuus eivät ole hyvähermoisuutta. Koiralla voi olla heikko hermorakenne, mutta jos sillä ei yksinkertaisesti ole viettiä ja temperamenttia, ongelma ei välttämättä tule normielämässä erityisesti esiin. Voisi sanoa, että vietit ja hermorakenne ovat tasapainossa.
Kun puhutaan viettitasoltaan voimakkaammista koirista (esim. käyttölinjaiset), puhutaan koirista, joita täytyy osata viedä eteenpäin oikein. Suoraan sanottuna hyvin harvinaisia ovat ne koirat, jotka ääntelevät siksi, että niiden hermorakenne ei kestä olla hiljaa.
Viettiominaisuuksiltaan voimakas koira on sen sijaan erittäin helppo opettaa purkamaan niin viettiä kuin viettipäämäärän estymisestä johtuvaa turhautumista ei-toivotulla tavalla. Moni osaamaton pystyy kyllä nostamaan koiran viettiä, sekä tietoisesti että tiedostamattaan, mutta sen hallinta ja koiran toiminta-alueella pitäminen on useille varsin haastavaa."
Siinä se pähinänkuoressa. Nyt siis testataan ohjaajan taidot. Huhhuh