Donitsitarinalla oli onnellinen loppu. Tai miten sen nyt ottaa. Mutta siis Vilin kannalta.
Tukkasomisteen nielemistä seuraavana yönä heräsi neljältä kakomisääniin. Laitoin valot ja lähdin tokkuraisena katsomaan, mistä oksennuskasa löytyisi. Etsin ja etsin, vaan en löytänyt. Päättelin, ettei kakominen tuottanut tulosta, koska vielä aamullakaan ei missään näkynyt mitään.
Seuraavana päivänä tapasin Katin tottistreenien merkeissä ja hän kertoi, miten tuttavansa sakemanni oli jouduttu leikkaamaan, kun se oli syönyt tukkadonitsin, joka ei sitten suostunut poistumaan.
Alkoi hirveästi hirvittää ja niinpä annostelin Vilille tuhdit tujaukset parafiiniöljyä, jotta esine tulisi toisesta päästä liukkaasti ulos.
Illalla tuli vieraita. Istuivat ruokahuoneen sohvalle pöydän ääreen ja yksi nousi samantien aika nopeasti - housuntakamukseensa oli litistynyt yrjöinen donitsi, jonka Vili oli köynyt yökkäämässä tyynyjen taakse.
Asiaan kuuluu, että Vilkin suolikin alkoi sitten toimia yömyöhällä melko vilkkaasti
2 kommenttia:
Hyvä että tuli ulos. Meillä joku koirista oli syönyt 2 tai 3 avokadoa (kaksi kiveä löytyi mutta muistelin niitä olleen kolme), mutta koska en tiennyt kuka ja oliko edes joku, en ruvennut oksettamaan (vaikka ovat kuulemma myrkyllisiä koirille). Noh, kukaan ei kuollut eikä saanut suolitukosta, joten unohdin koko jutun kunnes 2 kk tapahtuneesta Merkka oksensi sen kolmannen kiven. Esineruutuesineitä meillä ei ole kukaan syönyt, mutta Merkalta on vahingossa päätynyt mahaan parit tarkkuusesineet. Se ei onneksi ole vaarallista.
Mielenkiintoista tuo ääntelypohdinta, siihen olisi vaikka mitä kommentoitavaa. Mutta noin lyhykäisyydessään: yleinen yhtäläisyysmerkkien vetäminen ääntely=vuotaminen=huono hermorakenne on kyllä mutkien oikomista.
Hetan mahaan päätyi lukuisa määrä tarkkuusruutuesineitä. Luovutus edessä istuen> klunks>ei luovutettavaa.
Jos sulla olis mitä tahansa kommentoitavaa tuohon ääntelyyn, niin olisin ikikiitollinen! Tämä on mulle ihan uutta eikä ole valmiina takataskussa mitään selvää säveltä sun muuta reseptiä, eli imen kaikki tiedonmurusetkin. Ihan vaan, koska tää on musta todella kiinnostavaa. Ei siksi, että pitäisi päästä "jonnekin" Vilin kanssa, vaan ennenkaikkea, koska haluan testata, pystynkö hallitsemaan omat hermoni ja näkemään, mitä milloinkin tarvitaan. Koska vinkuminen koettelee niitä aika pahasti. Yritän kerrankin olla johdonmukainen tässä. Siis yritän...
Ja ainakaan vielä en ole valmis uskomaan, että kyse olisi huonoista hermoista.
Lähetä kommentti