30.4. vappuaattoaamu
Tottis, Levekin kentällä
Hiskin kanssa ensin 7 minuutin paikallamakuu Roihun ja Katrin treenatessa ja leikkiessä. Olin selkä päin, mutta kuikuilin välillä poikaa. Kerran rähähdin sille, kun kurkotteli kaulaansa vähän liikaa. Muuten meni ihan hyvin.
Sitten vain liikkeellelähtöjä ja -lähtemättömyyksiä, koska His keulii lähdöissä välillä.
Liikkeestä istumisia pari kpl, ynnä luoksetulo, ei eteentuloa, heitin lelun.
Sitten - huoh - este. Nyt homma takkusi ja pahasti. Kyttääminen alkoi heti jo kaukaa, kun His näki esteen. Aluksi laitettiin vain 70 senttiä korkeutta, jolloin His kiersi jo mennessä. Sitten hyppäsi mennessä, mutta kiersi takaisin. Panin välillä maihin, kierrettiin rauhoitusseuraamislenkkejä jne. Ei millään suostunut istumaan, jumitti ja jumitti, oli pakko painaa peppu maahan. 80 sentissä pudotti takaisin tullessa sen verran pahasti ylimmän laudan, etten palkannut moisesta. Tässä vaiheessa mua purtiin lujaa käsivarteen...Hiskonen oli jo pari kertaa näpsäissyt siihen malliin, että tiesin odottaa puremista enkä ollut järkyttynyt (Katri taisi olla). Kun saatiin yksi onnistunut edestakainen hyppy, jätettiin siihen. En tiedä, mikä sai keittämään noin pahasti yli. Itse olin kyllä nyt rauhallinen.
Heta sai ottaa pari reipasta eteenmenoa potkupallolle ja leikkiä pallon kanssa. Pelkkää vireen nostoa siis.
Rullatreeni
Katri häkeissä, 2 kpl. Rullan palautuksissa on jotain häikkää edelleen: ei tule enää suoraan hienosti sivulla, niin kuin alkuun, vaan kaartelee omilla teillään ja tiputtaa rullan, ennen kuin annan luvan. Toisella kertaa panin hakemaan uuden rullan. Tämä pitää ottaa nyt hanskaan.
Jäljet, pellolla
Myöhään iltapäivällä. Hetalle 700 metriä, Hiskille 600 metriä, kummallakin 7 keppiä. Molemmilla ikää noin 1,5 tuntia. Kulmia kummallakin paljon, yksi terävä. Olisin tehnyt pitemmätkin jäljet, mutta pelto loppui kesken...Kummallakaan ei mitään nameja (Hiskillä ei ole ekan jäljen jälkeen ollutkaan koko keväänä).
Ennen jäljenajoa Heta bongasi jonkun elukan metsässä ja lähti ajohaukulla perään. Hiski tietysti sukkana myös. Kun huusin, His tuli heti, Heta noin viiden minuutin kuluttua, yltäpäältä vaahdossa ja mudassa.
Hiskillä oli vähän vaikeuksia jäljen nostossa ja se ajoi takajälkeä tielle. Korjasi kuitenkin hyvin ja lähti mukavasti ajamaan. Eka keppi olikin siinä hyvin pian ja palkkasin siitä kissanruualla. Jäljesti hyvin, kaikki muut kulmat menivät hienosti, paitsi terävässä joutui puskemaan hommia oikein urakalla. Selvitti homman kuitenkin: olen iloinen näistä "taistellen voittoon"-jutuista, koska todennäköisesti koira oppii niistä kaikkein eniten.
His pärski ja aivasteli koko jäljestyksen ajan kovasti. Epäilen, että kuolleessa heinässä (jota oli tällä lohkolla paljon) oli hometta tai se pölisi muuten jotenkin.
Kaksi keppiä jäi ja kolmaskin olisi jäänyt, ellen olisi huomauttanut (reagoi selvästi, mutta ei nostanut). Keppimotivaatio ei ole vielä tarpeeksi kova, nyt näytti ainakin siltä, että se jäljenajo oli niin kivaa, ettei kepille olisi malttanut jäädä. Alan pikkuhiljaa vaatia, että keppi nostetaan, jos His on reagoinut siihen, muuten saa olla.
Heta jäljesti erittäin tarkasti ja maltillisesti (se riistanajo alla). Kulmissa taas hetamaista hyörimistä - saattaa lähteä kulmasta ihan oikeaan suuntaan ja ajaa monta metriä, kun yhtäkkiä pitääkin palata takaisin varmistelemaan. Sitten käydään haistelemassa kaikki ilmansuunnat - ja palataan sinne, minne oltiin alunperinkin menossa. Viime kesänä mua ärsytti tämä touhu, nyt olen antanut olla. Yksi mahdollisuus, miksi se tekee tätä, voisi olla se, että peltojäljillä on ollut kulman jälkeen vahvistusnameja tai keppi. Kun niitä ei olekaan, iskee uskonpuute.
Kepit Heta kaivoi nyt esiin hyvin tunnollisesti. Ehkä siitä vielä jälkikoira kuoriutuu, kun kesä treenaillaan :)
torstai 30. huhtikuuta 2009
keskiviikko 29. huhtikuuta 2009
Pienet esinetreenit
Keskiviikko 29.4. esinetreeni Pinsiössä
Miian ja henkan kanssa, 50x20 kaistale.
Annoin taas ohjeet huonosti: Miia oli vienyt esineet Hiskille valmiiksi, kun hain koiraa autosta, tarkoitus oli viedä yksitellen niin, että His näkee. Otettiin kuitenkin valmiina sitten. Hirveetä juoksemista, olisi pitänyt arvata, kun otin suoraan autosta pitkän kökkimisen jälkeen. Ekan löysi taas lennosta jarruttamalla, toisenkin aika pian. Kurvaili kaukana oikealla alueen ulkopuolella (kuten kyllä kaikki muutkin koirat, suosittu koiranulkoilutuspaikka). Kolmaskin esine löytyi ihan ilman apuja, mutta liikaa vauhtia ja vaarallisia tilanteita oli.'
Hiskille otettiin vielä uusintana - jotta ei jäisi toi juoksentelumielikuva päähän - kolme esinettä vietynä. Tämä meni jo oikein rauhallisesti ja hyvin.
Heta haki kolme piilotettua esinettä. Yhden Miia oli piilottanut niin ovelasti kannonjuureen, että Heta sai tehdä hommia ihan tosissaan, joutui lopulta oikein kaivamaan esineen.
Hetalle vielä tarkkuusruutu. Taas ihan peace of cake. Täytyy ruveta miettimään, miten näitä saisi vaikeutettua.
Mukava pikkutreeni.
Miian ja henkan kanssa, 50x20 kaistale.
Annoin taas ohjeet huonosti: Miia oli vienyt esineet Hiskille valmiiksi, kun hain koiraa autosta, tarkoitus oli viedä yksitellen niin, että His näkee. Otettiin kuitenkin valmiina sitten. Hirveetä juoksemista, olisi pitänyt arvata, kun otin suoraan autosta pitkän kökkimisen jälkeen. Ekan löysi taas lennosta jarruttamalla, toisenkin aika pian. Kurvaili kaukana oikealla alueen ulkopuolella (kuten kyllä kaikki muutkin koirat, suosittu koiranulkoilutuspaikka). Kolmaskin esine löytyi ihan ilman apuja, mutta liikaa vauhtia ja vaarallisia tilanteita oli.'
Hiskille otettiin vielä uusintana - jotta ei jäisi toi juoksentelumielikuva päähän - kolme esinettä vietynä. Tämä meni jo oikein rauhallisesti ja hyvin.
Heta haki kolme piilotettua esinettä. Yhden Miia oli piilottanut niin ovelasti kannonjuureen, että Heta sai tehdä hommia ihan tosissaan, joutui lopulta oikein kaivamaan esineen.
Hetalle vielä tarkkuusruutu. Taas ihan peace of cake. Täytyy ruveta miettimään, miten näitä saisi vaikeutettua.
Mukava pikkutreeni.
tiistai 28. huhtikuuta 2009
"BH-koe"
Tiistai 28.4. tottis Pirkkahallilla
Nuutiset ilmoittivat heti kentälle päästyämme, että Hiski ja Kaarina tekevät tänään sitten kaikki BH-liikkeet. Parina Miia ja Usko.
Mikäs siinä auttoi, kun Tuomari käski :) Vedettiin sitten koko setti: seuraamiskaavio remmissä ja ilman, henkilöryhmät, jäävät liikkeet, luoksetulo ja paikallamakuu.
Lelupalkkaus ainoastaan lyhyesti seuraamisten ja eteentulon jälkeen, eli kaksi kertaa. Muuten kaikki ilman palkkaa. Paikallamakuusta ei mitään palkkaa. Sillä ei pidä olla Hiskille mitään odotusarvoa.
Hiski suoritti ensin. Kaikki muu meni ihan nappiin, paitsi istumisessa jäi seisomaan (kun Reese oli sitä mieltä, että voi jättää sen pienenkin avun pois) ja jäi seisomaan myös vapaana seuraamisen pysähdyksessä. Paikallamakuussa ei mitään ongelmaa.
Erityisen iloinen olin luoksetulosta: sairaan nopea ja ihan suora!
Varmaan tokoporukalla olisi ollut vaikka kuinka paljon huomauttamista, mutta Reesen mukaan BH olisi mennyt heittämällä läpi. Olivat myös sitä mieltä, että ennen koetta seuraamiskaavioita ei nyt kannata ottaa enää kertaakaan...
Toisessa sessiossa Hiski hyppi metrisen esteen yli. Oli pojassa taas melkoisesti pitelemistä, mutta itse hypyt menivät moitteetta yli. Otettiin kapulakin mukaan (este madallettiin 80 senttiin) ja senkin kanssa saatiin hyppäämään edestakaisin. Mutta kyllä olikin sitten nupit kaakossa, huh. Toinen puoli ajasta meni rauhoituskierroksiin ja maassa makuuseen.
Ja ohjaajan ei pitäisi hermostua - menee sähläämiseksi.
Heta teki telineet, eteenmenon ja jäävät liikkeet. "Olipas se tänään virkeä," totesi Jossu. Niin kyllä olikin. Eteenmeno ei vaan oikein tahtonut ensin onnistua, kun Heta näki, että laitoin pallon taskuuni. Otin ekan kerran viime syksyn jälkeen myös maahanmenon eteenmenon yhteydessä. Aika hitaasti valui.
M
Nuutiset ilmoittivat heti kentälle päästyämme, että Hiski ja Kaarina tekevät tänään sitten kaikki BH-liikkeet. Parina Miia ja Usko.
Mikäs siinä auttoi, kun Tuomari käski :) Vedettiin sitten koko setti: seuraamiskaavio remmissä ja ilman, henkilöryhmät, jäävät liikkeet, luoksetulo ja paikallamakuu.
Lelupalkkaus ainoastaan lyhyesti seuraamisten ja eteentulon jälkeen, eli kaksi kertaa. Muuten kaikki ilman palkkaa. Paikallamakuusta ei mitään palkkaa. Sillä ei pidä olla Hiskille mitään odotusarvoa.
Hiski suoritti ensin. Kaikki muu meni ihan nappiin, paitsi istumisessa jäi seisomaan (kun Reese oli sitä mieltä, että voi jättää sen pienenkin avun pois) ja jäi seisomaan myös vapaana seuraamisen pysähdyksessä. Paikallamakuussa ei mitään ongelmaa.
Erityisen iloinen olin luoksetulosta: sairaan nopea ja ihan suora!
Varmaan tokoporukalla olisi ollut vaikka kuinka paljon huomauttamista, mutta Reesen mukaan BH olisi mennyt heittämällä läpi. Olivat myös sitä mieltä, että ennen koetta seuraamiskaavioita ei nyt kannata ottaa enää kertaakaan...
Toisessa sessiossa Hiski hyppi metrisen esteen yli. Oli pojassa taas melkoisesti pitelemistä, mutta itse hypyt menivät moitteetta yli. Otettiin kapulakin mukaan (este madallettiin 80 senttiin) ja senkin kanssa saatiin hyppäämään edestakaisin. Mutta kyllä olikin sitten nupit kaakossa, huh. Toinen puoli ajasta meni rauhoituskierroksiin ja maassa makuuseen.
Ja ohjaajan ei pitäisi hermostua - menee sähläämiseksi.
Heta teki telineet, eteenmenon ja jäävät liikkeet. "Olipas se tänään virkeä," totesi Jossu. Niin kyllä olikin. Eteenmeno ei vaan oikein tahtonut ensin onnistua, kun Heta näki, että laitoin pallon taskuuni. Otin ekan kerran viime syksyn jälkeen myös maahanmenon eteenmenon yhteydessä. Aika hitaasti valui.
M
maanantai 27. huhtikuuta 2009
Melkein koko paletti
Maanantai 27.4.
Kävin työkeikalla Jämsän suunnalla ja pakkasin (tietysti) koirat mukaan, onhan matkan varrella ihania metsiä vaikka kuinka paljon...
Niinpä sitten tehtiinkin vähän kaikkea, mm:
Esineruutu
Piti tallata 50x50, mutta Heta kerkisi jo hakea Hiskille tallatun jäljen päästä viimeisen kepin (oli noin 40 metrin päässä aikomastani esineruudun sivusta), joten supistin ruudun kaistaleeksi. Kummallekin kolme esinettä, samat.
Hetalle piilotin esineet valmiiksi oikein kunnolla, keskimmäisen survoin johonkin myyränkoloon puun juurelle. Sitä se sitten etsikin varsin hartaasti, löysi sentään lopulta.
Hiski sai nähdä, kun vein esineet (vähän piilotin niitäkin), peräkkäin, eteen, keskelle ja taakse. Lähes täydellinen suoritus, viimeiselle toinen lähetys.
Tarkkuusruutu
Hetalle: meni ihan tylsästi, kun 10 sentin kolikko löytyi nanosekunnissa, vaikka olin peitäänyt sen hyvin lehtien alle.
Jälki
Lähinnä keppisulkeiset taas, en ehtinyt tehdä pitkiä jälkiä. Merkkasin keppien paikat. Jäljet siis lyhyet, kulmia monta.
Hetalle metsässä: yksi keppi kuudesta oli jäädä, siitä aika tiukka huomautus.
Hiskille tein jäljen vanhalle pakettipellolle, johon oli istutettu koivuntaimia suoriin riveihin. Siellä oli tosi paljon katkottuja oksia ja oli hauskan näköistä, kun His hajun saatuaan arpoi, mikä kepeistä oli se, josta haju lähti (tunnaritreeni samalla!). Ihan jees.
Pudotettu esine
Metsäautotiellä. Hetalla ei mitään erikoista: tuttua, turvallista hoffihölkkää :)
Hiskille otin alokkaan pituisen pudotusmatkan. Voi hyvät hyssykät sitä vauhtia: se kaahotti parikymmentä metriä hanskan ohi (näkyi kilometrin päähän), ennenkuin tajusi juosseensa ohi. Vauhdissa ympäri ja taas hanska suussa tuhatta ja sataa minun ohitseni. Ei pysty jarruttaan, kun on kuuma baana alla, nääs. Nojoo, hanska on Hiskille selvästi lelu, ei esine. Nyt mulla olikin sille ylläri, ihana pallo, johon hanska kyllä vaihdettiin ihan mieluusti.
Tottistreenit
Illalla Pirkkahallilla, PPK:n yhteistreenit.
Hiskille paikallamakuu Miian ja Turon treenatessa, itse olin kyljittäin, aika kaukana. Makasi hievahtamatta kuusi minuuttia. Mahtavaa.
Seuraaminen, pitkähkö + henkilöryhmä.
Jäävät liikkeet (pienet avut). Maassamakuusta eteentulo ilman eteentuloa.
Nouto. Oikein hyvä.
En tiedä, kuinka meni, kukaan ei sanonut mitään. Luultavasti kuitenkin aika mukavasti.
Heta ei ollut nyt edes mukana.
Kävin työkeikalla Jämsän suunnalla ja pakkasin (tietysti) koirat mukaan, onhan matkan varrella ihania metsiä vaikka kuinka paljon...
Niinpä sitten tehtiinkin vähän kaikkea, mm:
Esineruutu
Piti tallata 50x50, mutta Heta kerkisi jo hakea Hiskille tallatun jäljen päästä viimeisen kepin (oli noin 40 metrin päässä aikomastani esineruudun sivusta), joten supistin ruudun kaistaleeksi. Kummallekin kolme esinettä, samat.
Hetalle piilotin esineet valmiiksi oikein kunnolla, keskimmäisen survoin johonkin myyränkoloon puun juurelle. Sitä se sitten etsikin varsin hartaasti, löysi sentään lopulta.
Hiski sai nähdä, kun vein esineet (vähän piilotin niitäkin), peräkkäin, eteen, keskelle ja taakse. Lähes täydellinen suoritus, viimeiselle toinen lähetys.
Tarkkuusruutu
Hetalle: meni ihan tylsästi, kun 10 sentin kolikko löytyi nanosekunnissa, vaikka olin peitäänyt sen hyvin lehtien alle.
Jälki
Lähinnä keppisulkeiset taas, en ehtinyt tehdä pitkiä jälkiä. Merkkasin keppien paikat. Jäljet siis lyhyet, kulmia monta.
Hetalle metsässä: yksi keppi kuudesta oli jäädä, siitä aika tiukka huomautus.
Hiskille tein jäljen vanhalle pakettipellolle, johon oli istutettu koivuntaimia suoriin riveihin. Siellä oli tosi paljon katkottuja oksia ja oli hauskan näköistä, kun His hajun saatuaan arpoi, mikä kepeistä oli se, josta haju lähti (tunnaritreeni samalla!). Ihan jees.
Pudotettu esine
Metsäautotiellä. Hetalla ei mitään erikoista: tuttua, turvallista hoffihölkkää :)
Hiskille otin alokkaan pituisen pudotusmatkan. Voi hyvät hyssykät sitä vauhtia: se kaahotti parikymmentä metriä hanskan ohi (näkyi kilometrin päähän), ennenkuin tajusi juosseensa ohi. Vauhdissa ympäri ja taas hanska suussa tuhatta ja sataa minun ohitseni. Ei pysty jarruttaan, kun on kuuma baana alla, nääs. Nojoo, hanska on Hiskille selvästi lelu, ei esine. Nyt mulla olikin sille ylläri, ihana pallo, johon hanska kyllä vaihdettiin ihan mieluusti.
Tottistreenit
Illalla Pirkkahallilla, PPK:n yhteistreenit.
Hiskille paikallamakuu Miian ja Turon treenatessa, itse olin kyljittäin, aika kaukana. Makasi hievahtamatta kuusi minuuttia. Mahtavaa.
Seuraaminen, pitkähkö + henkilöryhmä.
Jäävät liikkeet (pienet avut). Maassamakuusta eteentulo ilman eteentuloa.
Nouto. Oikein hyvä.
En tiedä, kuinka meni, kukaan ei sanonut mitään. Luultavasti kuitenkin aika mukavasti.
Heta ei ollut nyt edes mukana.
sunnuntai 26. huhtikuuta 2009
Viides peltojälki nappiin ynnä hakua
Sunnuntai 26.4. jälki/pelto
Koska naakat herättivät minut sunnuntaiaamuna viiden jälkeen karmealla möykällään (kiitti vaan, naakat), ehdin tallata kummallekin koiralle noin 500 metriä pitkän jäljen. Keppejä (kai) kuusi. Kulmia kummallakin nelisen kpl, myös yksi terävä. Hetalla vähän vaikeempi alusta. Kävi erittäin kova tuuli harmikseni ja siksi päätin, etten vanhenna kauheasti: lähes peitteetön maa, hajut leviää ja häviää nopeesti tuulessa ja auringossa.
Oikein arvasin: molemmat ajoivat nyt jälkensä lähes 100-prosenttisesti, eli todennäköisesti hajua oli jäljellä juuri passelisti.
En myöskään antanut kummallekaan aamuruokaa, vaan otin ruuat pellolle mukaan ja ruokin joka kepillä kaikessa rauhassa.
Hiskin jälki vanheni noin 45 minuuttia. Jälki nousi heti nätisti oikeaan suuntaan, kaikki kulmat menivät hyvin, terävään "otti vauhtia" aika kaukaa. Yksi keppi taisi jäädä, mutta sillä ei ole väliä tässä vaiheessa. Muuten Hiskonen jäljesti tosi visusti: tarkisti jopa eilisten, vanhojen jälkien ylityspaikat huolellisesti. Vauhti oli taas aivan sopiva.
Hetan jälki oli noin tunnin vanha. Sekin nosti jäljen hyvin. Rauhoitin ennen lähtöä kunnolla ja annoin etsiä jäljen omalla tyylillään, vaikkka vähän haahuilikin, joten lähtö oli paljon tasapainoisempi kuin eilen. Eka keppi oli heti jäljen alussa ja Heta malttoi nyt nostaa sen hyvin, kuten kaikki muutkin kepit tällä kertaa. Kulmat menivät hyvin, lukuunottamatta terävää, jossa teki erittäin laajan kaarroksen. Vauhtia oli kyllä paljon enemmän kuin Hiskillä ja lopun pitkän suoraan paahtoi jo täysillä, varmaan jo vähän liiankin helppoa. Perässä pysyin kuitenkin jarruttamalla ihan hyvin.
Molemmat onnistuivat mahtavasti, olin ikionnellinen :)
Jänniä noi koirat: Hiski on paljon vilkkaampi kuin Heta, mutta lähtee jäljestämään ja jäljestää paljon maltillisemmin kuin Heta, joka läähättää ja häslää kuin viimeistä päivää.
Minitottis
Hiskille otin vielä pihassa pikkuisen jääviä Nyt istuminen sujui ehdottomasti parhaiten. Maahanmeno oli vähän jähmeetä ja seisomisesta mää en osaa sanoa oikein mitään, ellei joku ole katsomassa. Kokeilin joka tapauksessa niitä Reesen neuvomia peruuttamalla koiran luokse paluita.
Luoksetuloja myös ensin namilla muutama: hidasti taas lopussa törkeesti. Otin lopuksi yhden läpijuoksun lelulla, että sain vauhtia.
Hakutreeni
Illalla oli vielä Levekin hakutreeni Sääksjärvellä. Käytettiin hyvin koko 100 metrin rataa. Hiskille oli nyt neljä ukkoa: etukulmasta 30 metriä ensimmäinen oikealla syvällä häkkipiilossa, napakka tuuli sieltä. Tämä hyvin, ei kylläkään käynyt kulman kautta, sai hajun jo ennen lähetystä. Toinen hajunhakuna myötätuulen puolella, häkissä. Hjyvä.
Kolmannen piti olla mäennyppylän takana syvällä takarajalla, mun oli tarkoitus vaan hakea haju mäen päältä. Mutta mm olikin ihan mäen alla eikä merkkiäkään ollut muistanut laittaa...joten kävi ihan samalla tavalla kuin edellispäivänä, His törmäsi maalimieheen jo hajunhakureissulla. Harmitti kyllä vähän, mutta tämmöstä tää on. Ohjeet pitäisi antaa vielä tarkemmin.
neljäs oikealla, syvällä kallionkolossa. Sinne annoin mennä ihan suoraan ja menikin.
Hyvää oli nyt se, että His tulee jo valmiiksi alueelle korkealla nenällä, vaikka jäljestyskausikin on aloitettu. Hallinta oli kyllä ihan peestä: sen kanssa on tässä pientä tai(s)teilua.
Mutta hyvä treeni pikku mokasta huolimatta.
Koska naakat herättivät minut sunnuntaiaamuna viiden jälkeen karmealla möykällään (kiitti vaan, naakat), ehdin tallata kummallekin koiralle noin 500 metriä pitkän jäljen. Keppejä (kai) kuusi. Kulmia kummallakin nelisen kpl, myös yksi terävä. Hetalla vähän vaikeempi alusta. Kävi erittäin kova tuuli harmikseni ja siksi päätin, etten vanhenna kauheasti: lähes peitteetön maa, hajut leviää ja häviää nopeesti tuulessa ja auringossa.
Oikein arvasin: molemmat ajoivat nyt jälkensä lähes 100-prosenttisesti, eli todennäköisesti hajua oli jäljellä juuri passelisti.
En myöskään antanut kummallekaan aamuruokaa, vaan otin ruuat pellolle mukaan ja ruokin joka kepillä kaikessa rauhassa.
Hiskin jälki vanheni noin 45 minuuttia. Jälki nousi heti nätisti oikeaan suuntaan, kaikki kulmat menivät hyvin, terävään "otti vauhtia" aika kaukaa. Yksi keppi taisi jäädä, mutta sillä ei ole väliä tässä vaiheessa. Muuten Hiskonen jäljesti tosi visusti: tarkisti jopa eilisten, vanhojen jälkien ylityspaikat huolellisesti. Vauhti oli taas aivan sopiva.
Hetan jälki oli noin tunnin vanha. Sekin nosti jäljen hyvin. Rauhoitin ennen lähtöä kunnolla ja annoin etsiä jäljen omalla tyylillään, vaikkka vähän haahuilikin, joten lähtö oli paljon tasapainoisempi kuin eilen. Eka keppi oli heti jäljen alussa ja Heta malttoi nyt nostaa sen hyvin, kuten kaikki muutkin kepit tällä kertaa. Kulmat menivät hyvin, lukuunottamatta terävää, jossa teki erittäin laajan kaarroksen. Vauhtia oli kyllä paljon enemmän kuin Hiskillä ja lopun pitkän suoraan paahtoi jo täysillä, varmaan jo vähän liiankin helppoa. Perässä pysyin kuitenkin jarruttamalla ihan hyvin.
Molemmat onnistuivat mahtavasti, olin ikionnellinen :)
Jänniä noi koirat: Hiski on paljon vilkkaampi kuin Heta, mutta lähtee jäljestämään ja jäljestää paljon maltillisemmin kuin Heta, joka läähättää ja häslää kuin viimeistä päivää.
Minitottis
Hiskille otin vielä pihassa pikkuisen jääviä Nyt istuminen sujui ehdottomasti parhaiten. Maahanmeno oli vähän jähmeetä ja seisomisesta mää en osaa sanoa oikein mitään, ellei joku ole katsomassa. Kokeilin joka tapauksessa niitä Reesen neuvomia peruuttamalla koiran luokse paluita.
Luoksetuloja myös ensin namilla muutama: hidasti taas lopussa törkeesti. Otin lopuksi yhden läpijuoksun lelulla, että sain vauhtia.
Hakutreeni
Illalla oli vielä Levekin hakutreeni Sääksjärvellä. Käytettiin hyvin koko 100 metrin rataa. Hiskille oli nyt neljä ukkoa: etukulmasta 30 metriä ensimmäinen oikealla syvällä häkkipiilossa, napakka tuuli sieltä. Tämä hyvin, ei kylläkään käynyt kulman kautta, sai hajun jo ennen lähetystä. Toinen hajunhakuna myötätuulen puolella, häkissä. Hjyvä.
Kolmannen piti olla mäennyppylän takana syvällä takarajalla, mun oli tarkoitus vaan hakea haju mäen päältä. Mutta mm olikin ihan mäen alla eikä merkkiäkään ollut muistanut laittaa...joten kävi ihan samalla tavalla kuin edellispäivänä, His törmäsi maalimieheen jo hajunhakureissulla. Harmitti kyllä vähän, mutta tämmöstä tää on. Ohjeet pitäisi antaa vielä tarkemmin.
neljäs oikealla, syvällä kallionkolossa. Sinne annoin mennä ihan suoraan ja menikin.
Hyvää oli nyt se, että His tulee jo valmiiksi alueelle korkealla nenällä, vaikka jäljestyskausikin on aloitettu. Hallinta oli kyllä ihan peestä: sen kanssa on tässä pientä tai(s)teilua.
Mutta hyvä treeni pikku mokasta huolimatta.
lauantai 25. huhtikuuta 2009
Hassut hakutreenit ja jännät jäljet
Hakutreeni 35.4. Sääksjärvi
PPK:n pienryhmäkouluttajien yhteistreeni aamulla. Heta vain tallasi Leeviherran kanssa. Hiskillä oli kuusi ukkoa. Oudon porukan kanssa ei puhuttu ihan samaa kieltä: heti eka ukko oli noin 20-30 metriä eteenpäin siitä paikasta (ja 60 m syvällä), jota tarkoitin. No, kun His ei ensi lähetyksellä löytänyt, lähetin uudestaan ja teki hyvä laatikkopiston, ihmettelin vaan, että miten se kehu tuolta jostain hevonkuusesta kuuluu...
Toiselle lähti vähän huonosti, ei suoraan, ja huutelin jo takaisin. Kummastelin, kun poikaa ei kuulunut. Aikojen takaa mm nousi kiven takaa ylös ja His pinkoi mun luokse. Se oli ollut koko ajan mm:llä - tämmöstä tää näitten suorapalkkojen kanssa on :( Radiopuhelimet tarttis ottaa käyttöön. Ohjeistin kyllä pitämään vähän enemmän meteliä.
Ja kolmas piilo piti ottaa hajunhakuna, olin ohjeistanut merkkaamaan piilon. Mentiin Hiskin kanssa hakemaan sitä haisua - ja törmättiin maalimieheen, joka olikin merkin edessä, ei takana.
Neljäs, viides ja kuudes sujuivat ihan kommelluksitta. Hiski jaksoi ihan hyvin, vaikka oli ihan hirveän KUUMA.
Jälkitreeni, pelto
Illalla. Hiskille noin 300 m, runsaat 1,5 tuntia. Jälkeä polkiessa iski pieni kokeilunhalu ja tallasin jäljen kauhean risuryteikön yli, ojan ja mutavellin kautta toiselle peltolohkolle. Kolme kulmaa, muistaakseni. Kova tuuli taas.
Jäljen nostossa oli samanlaista hapuilua kuin eilen. Ei osaa vielä edetä suoraan, mutta en nyt piittaa siitä. Harjoitellaan jana sitten ihan erikseen. Lähdin kävelemään oikeaan suuntaan, jälki nousi ja pienen takajäljen tarkistuksen jälkeen kääntyi päättäväisesti oikeaan suuntaan. Kaksi ensimmäistä keppiä nousivat oikein hyvin. Ojan ja risujen ylitys sujui niinikään oikeoppisesti. Pahan paikan jälkeen oli taas keppi ja palkkaus. Seuraavasta kulmasta paahtoi yli oikein kunnolla: annoin mennä ja talsin itsekin perässä. Yhtäkkiä Hörökorvan nenä nousi ja ilme oli sen näköinen, että "ei hitto, ei täällä enää mitään ole." Kääntyi takaisin ja lähti etsimään uudestaan. Ajattelin jo, että nyt ei kyllä tule mitään, ollaan sen verran kaukana. Mutta niin vain herra taisteli itsensä uudelleen jäljelle, minä maltoin vaan seistä paikoillani tekemättä yhtään mitään, hyvä minä! Hienosti päästiin loppuun asti ja taisi kaikki kepitkin nousta. Tuntui siltä, että koiranuorukainen taas oppi jotakin. Vauhtikin oli oikein sopiva. Vähänpä olin taas tytyväinen hra Hiskoseen!
Hetalle vähän pitempi jälki, yli kaksi tuntia vanha. Varsinkin alussa oli paha alusta: pölyävän kuivaa lehmien polkemaa kivikovaa multaa.
Jäljen nosto takkusi, mikä johtui yksinkertaisesti siitä, että paikka oli sikavaikea ja Heta selvästi paineistui, kun jälki ei heti alkanut löytyä. Sitten kun se hermostuu, kepit jää. Alan aika hyvin tuntea tuon ladyn aivoitukset. Vauhtia oli nyt myös ihan liikaa, kämmenet savusivat, kun ei ollut hanskoja. Kulmat Heta otti nyt tosi hienosti ja tarkasti, ihme kyllä. Jäljellä se oli ja pysyi, mutta keppejä jäi monta. Parhaansa se silti teki, hieno tytteli! Seuraavan jäljen alku tehdään helppoon maastoon.
Otin iltalenkin jälkeen vielä Hetalle keppisulkeiset: 10 keppiä, 10 metrin välein. Panin nostamaan jokaisen ja palkkasin ja kehuin ruhtinaallisesti. Päälle vielä kepinheittelyä oikein urakalla. Sai vielä viedä kepin autoon asti ja siitäkin palkka.
PPK:n pienryhmäkouluttajien yhteistreeni aamulla. Heta vain tallasi Leeviherran kanssa. Hiskillä oli kuusi ukkoa. Oudon porukan kanssa ei puhuttu ihan samaa kieltä: heti eka ukko oli noin 20-30 metriä eteenpäin siitä paikasta (ja 60 m syvällä), jota tarkoitin. No, kun His ei ensi lähetyksellä löytänyt, lähetin uudestaan ja teki hyvä laatikkopiston, ihmettelin vaan, että miten se kehu tuolta jostain hevonkuusesta kuuluu...
Toiselle lähti vähän huonosti, ei suoraan, ja huutelin jo takaisin. Kummastelin, kun poikaa ei kuulunut. Aikojen takaa mm nousi kiven takaa ylös ja His pinkoi mun luokse. Se oli ollut koko ajan mm:llä - tämmöstä tää näitten suorapalkkojen kanssa on :( Radiopuhelimet tarttis ottaa käyttöön. Ohjeistin kyllä pitämään vähän enemmän meteliä.
Ja kolmas piilo piti ottaa hajunhakuna, olin ohjeistanut merkkaamaan piilon. Mentiin Hiskin kanssa hakemaan sitä haisua - ja törmättiin maalimieheen, joka olikin merkin edessä, ei takana.
Neljäs, viides ja kuudes sujuivat ihan kommelluksitta. Hiski jaksoi ihan hyvin, vaikka oli ihan hirveän KUUMA.
Jälkitreeni, pelto
Illalla. Hiskille noin 300 m, runsaat 1,5 tuntia. Jälkeä polkiessa iski pieni kokeilunhalu ja tallasin jäljen kauhean risuryteikön yli, ojan ja mutavellin kautta toiselle peltolohkolle. Kolme kulmaa, muistaakseni. Kova tuuli taas.
Jäljen nostossa oli samanlaista hapuilua kuin eilen. Ei osaa vielä edetä suoraan, mutta en nyt piittaa siitä. Harjoitellaan jana sitten ihan erikseen. Lähdin kävelemään oikeaan suuntaan, jälki nousi ja pienen takajäljen tarkistuksen jälkeen kääntyi päättäväisesti oikeaan suuntaan. Kaksi ensimmäistä keppiä nousivat oikein hyvin. Ojan ja risujen ylitys sujui niinikään oikeoppisesti. Pahan paikan jälkeen oli taas keppi ja palkkaus. Seuraavasta kulmasta paahtoi yli oikein kunnolla: annoin mennä ja talsin itsekin perässä. Yhtäkkiä Hörökorvan nenä nousi ja ilme oli sen näköinen, että "ei hitto, ei täällä enää mitään ole." Kääntyi takaisin ja lähti etsimään uudestaan. Ajattelin jo, että nyt ei kyllä tule mitään, ollaan sen verran kaukana. Mutta niin vain herra taisteli itsensä uudelleen jäljelle, minä maltoin vaan seistä paikoillani tekemättä yhtään mitään, hyvä minä! Hienosti päästiin loppuun asti ja taisi kaikki kepitkin nousta. Tuntui siltä, että koiranuorukainen taas oppi jotakin. Vauhtikin oli oikein sopiva. Vähänpä olin taas tytyväinen hra Hiskoseen!
Hetalle vähän pitempi jälki, yli kaksi tuntia vanha. Varsinkin alussa oli paha alusta: pölyävän kuivaa lehmien polkemaa kivikovaa multaa.
Jäljen nosto takkusi, mikä johtui yksinkertaisesti siitä, että paikka oli sikavaikea ja Heta selvästi paineistui, kun jälki ei heti alkanut löytyä. Sitten kun se hermostuu, kepit jää. Alan aika hyvin tuntea tuon ladyn aivoitukset. Vauhtia oli nyt myös ihan liikaa, kämmenet savusivat, kun ei ollut hanskoja. Kulmat Heta otti nyt tosi hienosti ja tarkasti, ihme kyllä. Jäljellä se oli ja pysyi, mutta keppejä jäi monta. Parhaansa se silti teki, hieno tytteli! Seuraavan jäljen alku tehdään helppoon maastoon.
Otin iltalenkin jälkeen vielä Hetalle keppisulkeiset: 10 keppiä, 10 metrin välein. Panin nostamaan jokaisen ja palkkasin ja kehuin ruhtinaallisesti. Päälle vielä kepinheittelyä oikein urakalla. Sai vielä viedä kepin autoon asti ja siitäkin palkka.
perjantai 24. huhtikuuta 2009
Onnistuneet jäljet
Perjantai 24.4. jälki, pelto
Kummallekin aamulla punkkiliuos niskaan ja sitten jälkeä polkemaan. Piirsin oikein paperille.
Hiski:
Jäljen pituus n. 400 metriä. Seitsemän keppiä, viisi kulmaa, serpentiiniä. Vanheni runsaan tunnin. Aika navakka tuuli, pilvetön taivas.
Lähti ensin (epävarmasti) takajäljelle,minkä korjasi itse, ennen tietä. Hyvä, hyvä! Jatkui edelleen epävarman oloisena, mutta sitten sai juonen päästä kiinni ja lähti mukavalla vauhdilla. Ensimmäinen keppi jäi. Kun oltiin noin puolivälissä, pysähtyi kuin seinään ja nosti päänsä. Ajattelin, että nyt loppui motivaatio. Mutta: käännnähti ympäri, pinkaisi takaisinpäin semmoset 5-10 metriä ja toi kepin! Voi vitsi, miten hieno kaveri!. Pistettiin sitten kemut pystyyn, leikittiin kunnolla lelulla ja huilattiinkin tovi. Ja eikun matkaan. Loppu meni oikein hyvin: yhden kulman oikaisi, mutta sen saan kyllä laittaa omaan piikkiini, kulmat oli liian lähekkäin ja hajut taas varmaan aika levällään.
Kolme keppiä jäi, mutta sillä ei ole nyt mitään väliä, keppejä voidaan treenata ihan erikseen.
Heta:
Jälki runsaat 300 metriä. Alusta vaikeampi kuin Hiskillä, edelliskesän laidun, lehmänpeetä melkoisesti ja mullosta. Kolme suoraan kulmaa ja yksi terävä, serpentiiniä. Vanheni noin 1,5 tuntia.
Tää oli yksi Hetan parhaista jäljistä. Jäljesti rauhallisesti ja tarkasti. Kulmissa teki laajoja tarkistuskaarroksia tyylilleen uskollisena, mutta hyvin nappasi oikean suunnan. Yksi keppi jäi.
Ai että, että mulla on kivat koirat! En ota jäljiltä tänä kesänä mitään stressiä, koirat saa jäljestää niinkuin jäljestävät, minä lampsin perässä. Hetan hienosti alkanut jäljestys (alosta 200 p.) alkoi mennä huonommaksi sen jälkeen, kun olin kysellyt kaikenlaista ja rupesin soveltamaan oppeja Hetaparkaan. Nyt mennään jäljet rentona ja sillä sipuli! Ainoastaan etukäteisssuunnitteluun pitää uhrata kunnolla aikaa. Eikä hätäisiä jälkiä, parempi jättää väliin kokonaan, jos tulee kiire.
Kummallekin aamulla punkkiliuos niskaan ja sitten jälkeä polkemaan. Piirsin oikein paperille.
Hiski:
Jäljen pituus n. 400 metriä. Seitsemän keppiä, viisi kulmaa, serpentiiniä. Vanheni runsaan tunnin. Aika navakka tuuli, pilvetön taivas.
Lähti ensin (epävarmasti) takajäljelle,minkä korjasi itse, ennen tietä. Hyvä, hyvä! Jatkui edelleen epävarman oloisena, mutta sitten sai juonen päästä kiinni ja lähti mukavalla vauhdilla. Ensimmäinen keppi jäi. Kun oltiin noin puolivälissä, pysähtyi kuin seinään ja nosti päänsä. Ajattelin, että nyt loppui motivaatio. Mutta: käännnähti ympäri, pinkaisi takaisinpäin semmoset 5-10 metriä ja toi kepin! Voi vitsi, miten hieno kaveri!. Pistettiin sitten kemut pystyyn, leikittiin kunnolla lelulla ja huilattiinkin tovi. Ja eikun matkaan. Loppu meni oikein hyvin: yhden kulman oikaisi, mutta sen saan kyllä laittaa omaan piikkiini, kulmat oli liian lähekkäin ja hajut taas varmaan aika levällään.
Kolme keppiä jäi, mutta sillä ei ole nyt mitään väliä, keppejä voidaan treenata ihan erikseen.
Heta:
Jälki runsaat 300 metriä. Alusta vaikeampi kuin Hiskillä, edelliskesän laidun, lehmänpeetä melkoisesti ja mullosta. Kolme suoraan kulmaa ja yksi terävä, serpentiiniä. Vanheni noin 1,5 tuntia.
Tää oli yksi Hetan parhaista jäljistä. Jäljesti rauhallisesti ja tarkasti. Kulmissa teki laajoja tarkistuskaarroksia tyylilleen uskollisena, mutta hyvin nappasi oikean suunnan. Yksi keppi jäi.
Ai että, että mulla on kivat koirat! En ota jäljiltä tänä kesänä mitään stressiä, koirat saa jäljestää niinkuin jäljestävät, minä lampsin perässä. Hetan hienosti alkanut jäljestys (alosta 200 p.) alkoi mennä huonommaksi sen jälkeen, kun olin kysellyt kaikenlaista ja rupesin soveltamaan oppeja Hetaparkaan. Nyt mennään jäljet rentona ja sillä sipuli! Ainoastaan etukäteisssuunnitteluun pitää uhrata kunnolla aikaa. Eikä hätäisiä jälkiä, parempi jättää väliin kokonaan, jos tulee kiire.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)