Perjantai 24.4. jälki, pelto
Kummallekin aamulla punkkiliuos niskaan ja sitten jälkeä polkemaan. Piirsin oikein paperille.
Hiski:
Jäljen pituus n. 400 metriä. Seitsemän keppiä, viisi kulmaa, serpentiiniä. Vanheni runsaan tunnin. Aika navakka tuuli, pilvetön taivas.
Lähti ensin (epävarmasti) takajäljelle,minkä korjasi itse, ennen tietä. Hyvä, hyvä! Jatkui edelleen epävarman oloisena, mutta sitten sai juonen päästä kiinni ja lähti mukavalla vauhdilla. Ensimmäinen keppi jäi. Kun oltiin noin puolivälissä, pysähtyi kuin seinään ja nosti päänsä. Ajattelin, että nyt loppui motivaatio. Mutta: käännnähti ympäri, pinkaisi takaisinpäin semmoset 5-10 metriä ja toi kepin! Voi vitsi, miten hieno kaveri!. Pistettiin sitten kemut pystyyn, leikittiin kunnolla lelulla ja huilattiinkin tovi. Ja eikun matkaan. Loppu meni oikein hyvin: yhden kulman oikaisi, mutta sen saan kyllä laittaa omaan piikkiini, kulmat oli liian lähekkäin ja hajut taas varmaan aika levällään.
Kolme keppiä jäi, mutta sillä ei ole nyt mitään väliä, keppejä voidaan treenata ihan erikseen.
Heta:
Jälki runsaat 300 metriä. Alusta vaikeampi kuin Hiskillä, edelliskesän laidun, lehmänpeetä melkoisesti ja mullosta. Kolme suoraan kulmaa ja yksi terävä, serpentiiniä. Vanheni noin 1,5 tuntia.
Tää oli yksi Hetan parhaista jäljistä. Jäljesti rauhallisesti ja tarkasti. Kulmissa teki laajoja tarkistuskaarroksia tyylilleen uskollisena, mutta hyvin nappasi oikean suunnan. Yksi keppi jäi.
Ai että, että mulla on kivat koirat! En ota jäljiltä tänä kesänä mitään stressiä, koirat saa jäljestää niinkuin jäljestävät, minä lampsin perässä. Hetan hienosti alkanut jäljestys (alosta 200 p.) alkoi mennä huonommaksi sen jälkeen, kun olin kysellyt kaikenlaista ja rupesin soveltamaan oppeja Hetaparkaan. Nyt mennään jäljet rentona ja sillä sipuli! Ainoastaan etukäteisssuunnitteluun pitää uhrata kunnolla aikaa. Eikä hätäisiä jälkiä, parempi jättää väliin kokonaan, jos tulee kiire.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti