HISKIN JA VILIN SEIKKAILUT




sunnuntai 12. huhtikuuta 2009

Vähän kaikenlaista, mutta kivaa

Sunnuntaina kyllästyin kokkailemaan 15 hengelle (jotka tulee 2. pääsiäispnä kylään), jätin kaiken sikseen ja lähdin koirien kanssa Niihamaan.
Ensimmäinen superihana kevätpäivä. Ajelin kentälle, jolla ei tietenkään ollut ketään, mutta otin sitten ihan koirien kanssa keskenäni tottistreenit siinä parkkiksella.
Hiskin kanssa ensin leikkiä kahdella lelulla ja perusasentoja niin, että His sai itse tarjota. Seuraamista, namipalkalla. Käännöksiä molempiin suuntiin, täyskäännöskin. Juostiinkin, mutta en tiedä, missä se Hiskosen takapää kurvaili, varjoista näytti, että poika olisi seurannut ihan hyvin.
Sitten kaikki jäävät liikkeet, jotka menivät minusta oikein näpsästi. Luoksetulon otin pitkästä aikaa jalkojen välistä.
Jossain vaiheessa vire alkoi laskea ja vilkuilu tielle päin (hevosia, pyöräilijöiotä, sutoja) alkoi. Otettiin lelut kehiin ja taas pelitti.
Paikallamakuun otin niin, että itse heittelin frisbeetä ja rättiä. Vähän takapää nytkähteli, mutta ei noussut . JEEE!
Heta sai ottaa kaikki muut liikkeet paitsi telineet, mutta "epäjärjestyksessä". Aloitetettiin eteenmenolla jne. Otin myös Hetalle luoksetulon läpijuoksuna pallon kanssa(ei ole ikinä tehty...), mikä näytti tytöstä olevan varsin hauskaa.
Koko setti meni taas varsin hyvin. Heta ei häikäise, mutta alkaa olla varma suorittaja. Ans kattoo, säilyykö tatsi kokeissa...
Hiski uudestaan: ensin nouto. Kapula ekaksi minun ja Hiskin väliin. Varma tuonti, ei kovin nopea tosin. Sitten heittämällä. Ei lähde perään, hyvä. Tuo himpun verran kaartaen ja jää inansa liian kauan, mutta en tee sitä virhettä, että alan tätä hinkuttaa.
Sitten taas vähän seuraamista, lelulla.
Ja lopuksi eteenmeno, jossa ensimmäisen kerran otin myös valmistelevan osuuden... Meinasi mennä henkien taisteluksi se takapuolen maahanlaskeminen ja parin askeleen seuraaminen. Onnistui lopulta. Jessus sitä vauhtia!
Olen miettinyt paljon tuota patoamista ja koittanut Hiskin kanssa sitä soveltaakin. Se on niin vietikäs otus, että toi homma on nyt opeteltava kunnolla, muuten ei koira pysy lapasessa.
Tiistaina alkaa Nuutisten koirakoulu meidän ryhmälle. Odotan innolla.

Pakko oli tehdä myös eka esineruutu (50x20). Kolme esinettä. Hetalle en näyttänyt esineiden viemistä. Hiskin laitoin puuhun kiinni siksi aikaa, kun Heta-neiti etsi. Kaikki kolme esinettä löytyvät alle minuutissa Hiskin möykätessä keppiensä kanssa.
Hiskin kanssa vietiin esineet yhdessä niin, että se näki pudotukset.
Se ampaisi matkaan sellaisella kiihkolla, ettei luulisi siinä vauhdissa mitään haistavan. Mutta haistoipas vaan: melkein ilmassa taas heitti uparit, kun eka esine lemahti nokkaan. Kaksi muutakin tuotiin nätisti käteen, se Roihun lelukin, josta vähän epäilin, että malttaako tuo luopua siitä.
Esineruutu kummaltakin 10+!

Hetalle tein myös tarkkuusruudun, johon vein pienen muovinpalan ja laitoin mielestäni aika pahaan paikkaan, peitin vielä lehdilläkin. Matamipas hiffasi senkin ihan heti. Aikast taitava Hetaliini.

Ja kun kerran treenaamaan ruvettiin, niin vielä pudotettu esinekin samaan syssyyn: Hetalle en saanut ihan täyspitkää voittajaluokan reittiä, kun tuli puro vastaan, mutta "rata" oli sitäkin vaikeampi: metsästä pellolle ja siitä pajuryteikköön. Ei mitään polkua tms, ainoastaan hajutunneli siis. Ei ongelmaa: hanska tuotiin mulle alta aikayksikön.
Otin vielä Hiskillekin pienen pätkän: sen sivulla pitämisessä on kyllä melkoinen työ, kun se huomaa hanskan pudonneen. Mutta kyllä siitäkin suoritus saatiin. Tosin hanska on kyllä Hiskistä niin super, että sitä ei millään raskisi antaa pois. Pitänee keksiä jokin vähintään yhtä ihana vaihdokki. Hiski on kyllä tajunnut idean jo ihan täysin.

Tarkkuusruutu Hiskille - öööö - tässä sitä onkin pähkimistäa. Kyllähän Hörökorva sen esineen sieltä löytää (ja löysi kolikon, jonka vein) ja merkkaa, ottaa suuhunkin, jos annan, mutta kun haluaisin opettaa sen ilmaisemaan maahanmenolla... Miten? Meni se maahan ihan nätisti siellä, mutta, kun sen esineen pitäisi vielä olla tassujen välissä, että sen löytäisi. Siinä sitä haastetta ohjaajalle. Ei ihan helpoimpia opetettavia asioita koiralle, joka ei tee mitään rauhallsesti, vaan aina nupit kaakossa. Tavallisin liikerata on syöksy.

Eikä tässäkään vielä kaikki: kotinurmikolle tallasin vielä Hiskille kevään ekan, ihan lyhyen jäljen. Latasin siihen aika paljon Natural menuja, joita ei kylläkään siinä tunnin päästä enää ollut tai sitten His ei halunnut syödä niitä. Muuten ei moittimista: tajusi heti, mitä ollaan tekemässä ja jäljesti nätisti. Lopussa oli keppi, jonka nosti itsenäisesti. Revittiin vähän sitä. Se oli siinä.
Teen nyt alkuun kummallekin koiralle pelkkiä peltojälkiä.

Tänään onnistui ihan kaikki - kuten yleensäkin silloin, kun kukaan ei ole näkemässä ;))

Ei kommentteja: