Olin tosi huonovointinen ja poski kipeenä torstaina, mutta raahauduin aamusta tallaamaan molemmille koirille peltojäljen. Matkoja en mitannut, mutta olisko Hetalla ollut 400 metriä ja Hiskillä 300. Molemmilla neljä keppiä.
Jäljestäminen on näin keväällä aika haasteellista, kun maa on vielä jäässä, aurinko haihduttaa jäljen tosi nopeasti ja kävi aika kova tuulikin. Siksi en vanhentanut paljoa. Olen päättänyt aloittaa menemällä jäljestämisessä kummankin kohdalla aikalailla taaksepäin siitä, mihin syksyllä jäätiin. En tee enää samaa virhettä kuin Hetalle viime keväänä: alkuun liian vaikeita ja vanhoja jälkiä, joilla molemmat hermostuttiin...
Hiskin jälki vanheni vajaan tunnin. Siinä oli vain kaksi kulmaa. Ei nameja.
En lähettänyt varsinaisesti jäljelle/janalle ollenkaan, vaan kerroin Hiskoselle, että nyt sitä mennään jäljestämään (minkä kyllä hokasikin heti) ja lähdin vain kävelemään jälkeä kohti sivusta. His lähti oitis oikeaan suuntaan. Eka keppi löytyi, toka jäi (näin sen, mutta en pannut nostamaan, kun ei reagoinut siihen), loput His nosti nätisti. Jokaisella kepillä leikittiin hurrrjastii ja sitten vaihdettiin keppi leluun, jota taas vähän revittiin. Sen jälkeen His sai mennä maahan ja luvan jälkeen jatkaa. Tämän tyylin se jo hienosti syksyltä muistikin.
Hiski oli ihan intoa piukassa. Vauhti oli aika sopiva. Se seilasi kyllä aika laajalla alueella (ja ylhäällä) jäljen päällä, minkä oletan johtuvan siitä, että jälki oli siinä tuulessa levinnyt melkoisesti jäisestä maasta. Koko ajan se oli kuitenkin työn touhussa. Yhden kerran se nosti päätään ja haisteli oikealle, mitän ensin ihmettelin vähän, kunnes tajusin, että juuri sillä kohtaa olin taittanut pajupuskasta kepin ja heittänyt ylimääräiset oksat veks...Kaikkeen on siis aina selitys.
Loppukepillä Hörökorva sai kissanruokaa ja vielä kepin palkakseen.
Tämä ensimmäinen varsinainen jälki meni hienosti, tästä on kiva jatkaa.
Hetan jälki vanheni vähän toista tuntia. Kulmia oli neljä kpl. Hetan jäljelle laitoin vähän jarrunameja. Jäljen nosto noin 30 metrin päästä, kaksi kertaa Heta meinasi lähteä vinoon, mutta otin takaisin. Jäljestys alkoi lupaavasti, vauhtia oli tosin hiukan liikaa taas. Eka keppi löytyi, sen jälkeen ei yhtään! Tiedän syynkin: ne namit. Jos jäljellä on nameja, ei keppiä huoli nostaa. Tähän tulee stoppi. Viimeisen kulman kohdalla tuli hama: Heta alkoi pyrkiä tielle, vaikka jälki kulki tien suuntaisesti. Se sai varmaan niin vahvan hajun tieltä, jolta olin jäljelle tullut (tuuli sieltä), että ei oikein voi koiraa syyttää, vaan itseään.
En kuitenkaan hermostunut. Hetan kohdalla tuli vähän mietittävää ja muutoksia seuraaviin treeneihin.
Iloisena ja onnellisena Heta kuitenkin pellolta lähti kuten Hiskikin. Ja emäntä kanssa. Poskisärkykin unohtui :)
Illalla piti vielä väänäytyä raunioille, jossa osa ryhmästä oli ollut treenaamassa telineitä.
Rullatreeni Hiskille:
Kolme maalimiestä. Eka meni niin, että His näki mm:n menon arkkuun (kansi raollaan), toka meni toiseen arkkuun, jonne menoa His ei nähnyt ja kolmas ojaan arkkujen taakse. Toi hyvin rulla kaikilta eikä meinannutkaan pudottaa. Taas sama hassu juttu: lähti näytölle väärälle arkulle :) Viimeisellä sattui pieni tapaturma: näyttöliina jäi kiinni ja Hiskiä varmana sattui, kun täydestä vauhdista tuli äkkipysähdys. Lähti kuitenkin uudelleen. Ehkä on vaan hyvä, että näitä tulee silloin, kun tiedossa on superpalkka, kun niitä kummiskin tulee joskus kisoissakin eteen.
Ajettiin vielä - Tuula/Rilla ja Miia/Usko - Pirkkahallin kentälle.
Siellä alkuun Hiskille paikallamakuu Uskon kanssa, Tuula ja Rilla suorittivat. Oltiinkin siinä piiitkään. Vahvistin edelleen hyvin tiuhaan.
Sitten Hiski autoon, Rilla paikallamakuuseen ja Usko suorittamaan.
Hiskille sitten kaikki jäävät liikkeet: muuten ok, mutta ekalla kerralla meni maahan istumisliikkeessä.
Luoksetulo: eteen asti, nyt oli melkein riittävän nopea. Palkkana vain nami.
Seuraaminen: pitkä pätkä. Tuntui olevan suht jees.
Hyppy: hyvin, hyvin varovaisesti, kuin hidastetussa filmissä. Sain vireen pysymään aisoissa, huh. Kaksi toistoa ja matala este, se riittää tässä vaiheessa.
Kyllä oltiinkin ahkeria tänään! Lopuksi Heta ja Hiski pääsivät vielä juoksentelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti