Hiskin ripuli näyttää hellittävän. Eilen rehveli ei saanut kuin hiukan rasvatonta piimää, jonka seassa oli Canicuria ja Inupectiä. Olisi saanut myös riisin keitinvettä muutamalla lusikallisella kanankeitinlientä höystettynä (!), mutta katsoi mua ilmeellä "ootsä ihan pimee, pitäiskö tota moskaa muka syödä?"
Tänä aamuna kyseinen herkkukin jo upposi. Iltapäivällä annoin vähän riisiä ja pikkuisen kanaa runsaaseen nesteeseen sekotettuna. His ei kyllä laihdutuskuuria tarttisi, kun se on muutenkin liian kuiva, mutta Hetan tapauksesta viisastuneena tiedän, ettei ruokavalion normalisoinnin kanssa kannata hosua.
Hiski on suht pirteä, ei kylläkään ihan oma itsensä (nukkuu paljon) ja pidän sen nyt kutakuinkin sisätiloissa, ilmalämpöpumpun viilentämässä huoneessa. Tämän pitäisi onneksi olla vihoviimeinen kamala hellepäivä (ja savunhajukin vielä, hyi, ihan maailmanlopun tunnelma).
Kiitokset sympatiasta! Miikku: on sulla ollut kestämistä tässä kuumuudessa, voi itku...
keskiviikko 28. heinäkuuta 2010
Treenit finito
Hiskillä on veriripuli, joten treenaaminen loppui nyt tähän toistaiseksi.
Yöllä päästin pojan kaksi kertaa ulos (herätti oikein kunnon haukulla), mutta en tajunnut, että ripuli oli niin paha. Niinpä tein aamulla ennen kuutta vielä jäljet ja vasta niiden ajamisen jälkeen huomasin, että ripuli on silkkaa vettä ja veristä kaiken lisäksi.
Aika äkkiä SM-valmistautumiset menettivät merkityksensä tärkeysjärjestyksessä. Paasto+ruokavaliomuutos kestää vähintään viisi vuorokautta. Seurailen ja hoidan nyt kotona ja pidän täyslevossa, on sen verran pirteä, ettei tunnu aiheelliselta (ainakaan vielä) ell-käynti. Hetalta veriripuli oli viedä hengen ja se oli suolistotulehduksen takia viisi viikkoa antibioottikuurilla.Onneksi ei olla menossa Tending-leirille, joka alkaa huomenna.
Eipähän tartte miettiä, mitä taas tänään treenaisi - illan hakutreenitkin jää väliin ilman muuta. Hiukan huono omatuntokin iski: ollaanko treenattu liikaa? Joka viikko on kyllä pidetty kaksi täyttä lepopäivää ja kisojen jälkeen enemmänkin, mieluiten antaisin koiran silloin huilia koko seuraavan viikon. Kyllä työ- ja virkakoiratkin tarvitsee elpymistaukonsa sekä henkisesti että fyysisesti, varsinkin, kun on kyse nuoresta koirasta.
Ongelmana on edelleen, etten saa Hiskiä juomaan tarpeeksi ja nythän ei veteen oikein voi edes sekottaa mitään. Pakkojuottaminen ei kauheesti huvita.
Jälki
Aikaisin aamulla tallasin siis kolme erillistä jäljenpätkää.
1. Pellolle, muistaakseni viisi suoraa kulmaa, noin 30-50 metrin välein, jokaisen jälkeen aika pian keppi. Jana noin 15 metriä. Olipa ihanaa talsia kasteisella aamupellolla ja viileässä (17 astetta) ! Hiski oli aivan intona ja virkeä (ripulista huolimatta) ja nosti joka ikisen kepin (5 kpl) suht korkeasta heinikosta! Jana hyvin.
2. Metsään, kulmia kai neljä, peräperää, kolme keppiä. Sama juttu: His oli reipas ja nosti kaikki hienosti, vaikka yhden laitoin kiven päälle, yhden ihan näkymättömiin varvikkoon ja yhden saniaispuskaan. Jana noin 25 metriä, tarkisti aika pitkälle takajälkeä, huomautin.
3. Metsään myös, ihan lyhyt, yksi kulma ja keppi päässä piilotettuna. En antanut edes mitään käskyä, vaan lähdin kävelemään sivusta jäljelle ja päästin irti liinasta. His jäljesti taas nätisti loppuun asti, nosti kepin ja toi mulle. Aivan mahtavaa!
Yöllä päästin pojan kaksi kertaa ulos (herätti oikein kunnon haukulla), mutta en tajunnut, että ripuli oli niin paha. Niinpä tein aamulla ennen kuutta vielä jäljet ja vasta niiden ajamisen jälkeen huomasin, että ripuli on silkkaa vettä ja veristä kaiken lisäksi.
Aika äkkiä SM-valmistautumiset menettivät merkityksensä tärkeysjärjestyksessä. Paasto+ruokavaliomuutos kestää vähintään viisi vuorokautta. Seurailen ja hoidan nyt kotona ja pidän täyslevossa, on sen verran pirteä, ettei tunnu aiheelliselta (ainakaan vielä) ell-käynti. Hetalta veriripuli oli viedä hengen ja se oli suolistotulehduksen takia viisi viikkoa antibioottikuurilla.Onneksi ei olla menossa Tending-leirille, joka alkaa huomenna.
Eipähän tartte miettiä, mitä taas tänään treenaisi - illan hakutreenitkin jää väliin ilman muuta. Hiukan huono omatuntokin iski: ollaanko treenattu liikaa? Joka viikko on kyllä pidetty kaksi täyttä lepopäivää ja kisojen jälkeen enemmänkin, mieluiten antaisin koiran silloin huilia koko seuraavan viikon. Kyllä työ- ja virkakoiratkin tarvitsee elpymistaukonsa sekä henkisesti että fyysisesti, varsinkin, kun on kyse nuoresta koirasta.
Ongelmana on edelleen, etten saa Hiskiä juomaan tarpeeksi ja nythän ei veteen oikein voi edes sekottaa mitään. Pakkojuottaminen ei kauheesti huvita.
Jälki
Aikaisin aamulla tallasin siis kolme erillistä jäljenpätkää.
1. Pellolle, muistaakseni viisi suoraa kulmaa, noin 30-50 metrin välein, jokaisen jälkeen aika pian keppi. Jana noin 15 metriä. Olipa ihanaa talsia kasteisella aamupellolla ja viileässä (17 astetta) ! Hiski oli aivan intona ja virkeä (ripulista huolimatta) ja nosti joka ikisen kepin (5 kpl) suht korkeasta heinikosta! Jana hyvin.
2. Metsään, kulmia kai neljä, peräperää, kolme keppiä. Sama juttu: His oli reipas ja nosti kaikki hienosti, vaikka yhden laitoin kiven päälle, yhden ihan näkymättömiin varvikkoon ja yhden saniaispuskaan. Jana noin 25 metriä, tarkisti aika pitkälle takajälkeä, huomautin.
3. Metsään myös, ihan lyhyt, yksi kulma ja keppi päässä piilotettuna. En antanut edes mitään käskyä, vaan lähdin kävelemään sivusta jäljelle ja päästin irti liinasta. His jäljesti taas nätisti loppuun asti, nosti kepin ja toi mulle. Aivan mahtavaa!
tiistai 27. heinäkuuta 2010
Jälki aamulla, muuta maastoilua illalla
Jälki
Kauankohan siitä on, kun kirjoitin, että Hiskillä on ainakin kepit hallussa tai jotain sinnepäin. Kesäkuussa varmaan. Nyt jäi taas tämän aamun jäljellä kuudesta kepistä neljä maastoon, mukaanlukien viimeinen. Jälki oli lyhyt, kulmia runsaasti. Otti takajäljenkin.
His jäi ilman aamuruokaansa, kun kerran ajoi viimeisen kepin ohi, julma minä.
Ladoin sitten pihassa yhdeksän keppiä 30-15metrin välein, muutama kulmakin oli. Varmaan oli paljon muitakin jälkiä kuin minun (eilisiä tosin). His nosti iloisesti ja helposti joka ikisen kepin. Ota tästä nyt selvä...Mutta ruoka tuosta napsahti.
Illalla touhuttiin vielä Hanna Oon ja Kirsin kanssa Pinsiönkankaalla EK-puuhissa. Ei ollut kauhean kuuma, ihan outoa.
Pudotettu
Muuten mainio, mutta taas se alun seuraaminen...ja kusaisikin matkalla, Veikan pissojen päälle tietysti.
Esineruutu
Kolme esinettä, kaksi ihan etukulmissa ja yksi takana oikealla, Kirsi näytti takaesineen. Sinkosi tietysti kuin Nato-ohjus sinne kulmaan eikä haistanut etuesinettä. Vaati uuden lähetyksen, taisi mennä kaksikin, ja taas paahtoi yli. Takaisintullessaan vihdoin haistoi ja nosti. Sitten vauhti lopahti kummasti, keskellä ruutua alkoi haistella (jopa nuolla?) jotain ja komensin pois. Sitten jo imppasikin hajun siitä vasemmasta kulmasta tosi kaukaa ja koko loppu takaosa jäi tarkistamatta. Ei tää nyt ihan Hiskin parasta A-ryhmää ollut, vaisuhko esitys, mutta menetteli. His ei sitten enää tule esineruudusta pois kutsumalla, tosi kiva. Pitää alkaa käyttää pilliä, olen ihan unohtanut sen.
Tarkkuus
Hyvin tallattu ja möyhitty ruutu kerrankin ja Kermitin esine oli ollut eri paikassa kuin Hiskin (5 sentin kolikko). Ruutu oli ihan täynnä risuja. His meni suoraan esineelle ja nappasi. Paremmin ei olisi voinut sujua.
Hiskillä on ollut nyt illalla maha kuralla, toivottavasti vain tilapäisesti.
Kauankohan siitä on, kun kirjoitin, että Hiskillä on ainakin kepit hallussa tai jotain sinnepäin. Kesäkuussa varmaan. Nyt jäi taas tämän aamun jäljellä kuudesta kepistä neljä maastoon, mukaanlukien viimeinen. Jälki oli lyhyt, kulmia runsaasti. Otti takajäljenkin.
His jäi ilman aamuruokaansa, kun kerran ajoi viimeisen kepin ohi, julma minä.
Ladoin sitten pihassa yhdeksän keppiä 30-15metrin välein, muutama kulmakin oli. Varmaan oli paljon muitakin jälkiä kuin minun (eilisiä tosin). His nosti iloisesti ja helposti joka ikisen kepin. Ota tästä nyt selvä...Mutta ruoka tuosta napsahti.
Illalla touhuttiin vielä Hanna Oon ja Kirsin kanssa Pinsiönkankaalla EK-puuhissa. Ei ollut kauhean kuuma, ihan outoa.
Pudotettu
Muuten mainio, mutta taas se alun seuraaminen...ja kusaisikin matkalla, Veikan pissojen päälle tietysti.
Esineruutu
Kolme esinettä, kaksi ihan etukulmissa ja yksi takana oikealla, Kirsi näytti takaesineen. Sinkosi tietysti kuin Nato-ohjus sinne kulmaan eikä haistanut etuesinettä. Vaati uuden lähetyksen, taisi mennä kaksikin, ja taas paahtoi yli. Takaisintullessaan vihdoin haistoi ja nosti. Sitten vauhti lopahti kummasti, keskellä ruutua alkoi haistella (jopa nuolla?) jotain ja komensin pois. Sitten jo imppasikin hajun siitä vasemmasta kulmasta tosi kaukaa ja koko loppu takaosa jäi tarkistamatta. Ei tää nyt ihan Hiskin parasta A-ryhmää ollut, vaisuhko esitys, mutta menetteli. His ei sitten enää tule esineruudusta pois kutsumalla, tosi kiva. Pitää alkaa käyttää pilliä, olen ihan unohtanut sen.
Tarkkuus
Hyvin tallattu ja möyhitty ruutu kerrankin ja Kermitin esine oli ollut eri paikassa kuin Hiskin (5 sentin kolikko). Ruutu oli ihan täynnä risuja. His meni suoraan esineelle ja nappasi. Paremmin ei olisi voinut sujua.
Hiskillä on ollut nyt illalla maha kuralla, toivottavasti vain tilapäisesti.
maanantai 26. heinäkuuta 2010
Tottis, jäljentapainen ja tarkkuus
Hiskillä oli viikonloppuvapaa, eli ei treenejä. Maanantaiaamuna lähdettiin taas ojankaivuuseen, eli Niihamaan Hannojen Tee ja Oo ynnä Eemelin, Ella-vauvan ja koirien kanssa.
Kevyt treeni, paljon palkkausta.
Hiski ilmoittautui velipoika-Huin kanssa, sai ekan palkan tästä ja lähti sitten paikallamakuuseen.
Sitten otettiin lähtö>palkka ja seuraamiskaavio lähes kokonaan>palkka.Vilkuilua esiintyi, mutta en nyt välitä siitä. Kontakti ei kuitenkaan pudonnut lähdöissä.
Jäävät, istuminen>heti palkka, maahanmeno>heti palkka. Seisominen>luoksetulo läpijuoksuna.
Nouto>ei luovutusta, vaan vaihto palloon. Hyppynouto>palkka edestä, ei sivulletuloa. Kolautus takaisintullessa. Siinäpä ne.
Kiitos Hannat!
Pikku kävelylenkin jälkeen palasin vielä yksin kentälle ja otin eteenmenon, ilman kentän reunaan vietyä palloa. Vaati kaksi lähetystä, kun alkoi ekalla hortoilla, toinen lähetys ok. Palkka vasta, kun olin palannut vierelle ja seurauttanut vähän matkaa. Olin vielä ottavinani kolmannen uusinnan, mutten ottanutkaan, vaan palkkasin taskusta.
Sitten uudestaan esteelle: uusinnalla ei kosketusta tullut. Pitää olla tosi tarkka sen paikan kanssa ja kapula pitäisi heittää tosi kauas. Siinä on vaan riskinsä...
Jälki
Alkoi taas olla niin turkasen kuuma, että hiki valui silmiin. Jälki oli (taas) lyhyt ja vain kolme keppiä, joista niistäkin His olisi jättänyt keskimmäisen, ellen olisi huomauttanut. Se meni noin metrin päästä ohi.
Aamuruoka kolmannelta.
Tarkkuus
Laitoin kolikon pienen mättään sivuun ja tein paljon jälkiä erilaisista esineistä ruutuun. Hyvin His selvitti homman.
Mökillä koko konkkaronkka hyppäsi suoraan uimaan.
Kevyt treeni, paljon palkkausta.
Hiski ilmoittautui velipoika-Huin kanssa, sai ekan palkan tästä ja lähti sitten paikallamakuuseen.
Sitten otettiin lähtö>palkka ja seuraamiskaavio lähes kokonaan>palkka.Vilkuilua esiintyi, mutta en nyt välitä siitä. Kontakti ei kuitenkaan pudonnut lähdöissä.
Jäävät, istuminen>heti palkka, maahanmeno>heti palkka. Seisominen>luoksetulo läpijuoksuna.
Nouto>ei luovutusta, vaan vaihto palloon. Hyppynouto>palkka edestä, ei sivulletuloa. Kolautus takaisintullessa. Siinäpä ne.
Kiitos Hannat!
Pikku kävelylenkin jälkeen palasin vielä yksin kentälle ja otin eteenmenon, ilman kentän reunaan vietyä palloa. Vaati kaksi lähetystä, kun alkoi ekalla hortoilla, toinen lähetys ok. Palkka vasta, kun olin palannut vierelle ja seurauttanut vähän matkaa. Olin vielä ottavinani kolmannen uusinnan, mutten ottanutkaan, vaan palkkasin taskusta.
Sitten uudestaan esteelle: uusinnalla ei kosketusta tullut. Pitää olla tosi tarkka sen paikan kanssa ja kapula pitäisi heittää tosi kauas. Siinä on vaan riskinsä...
Jälki
Alkoi taas olla niin turkasen kuuma, että hiki valui silmiin. Jälki oli (taas) lyhyt ja vain kolme keppiä, joista niistäkin His olisi jättänyt keskimmäisen, ellen olisi huomauttanut. Se meni noin metrin päästä ohi.
Aamuruoka kolmannelta.
Tarkkuus
Laitoin kolikon pienen mättään sivuun ja tein paljon jälkiä erilaisista esineistä ruutuun. Hyvin His selvitti homman.
Mökillä koko konkkaronkka hyppäsi suoraan uimaan.
lauantai 24. heinäkuuta 2010
Tottisurakointia yms
Tavattiin torstai-iltana Laura, Glenda ja Bestis Paimiossa. Hertsiikkeli, että oli kuuma, varmaan yksi kesän hikisimmästä päivistä, tuulikin oli semmonen läkähdyttävä monsuuni.
Tästä linkistä löytyy Lauran ottamia kuvia Hiskin treenistä: http://lasalone.vuodatus.net/
Siellä oli iso nurmiurheilukenttä ja vieressä keinonurmikenttä, jota ei kokeiltu.
Otin Hiskin kanssa isolla nurmikentällä lähinnä seuraamispätkiä, eteenmenon ja luoksetulon. Taisi olla myös juoksusta seisomaan jääminen. Glenda oli paikallamakuussa.
Vilkuilua esiintyi: heti käskyn jälkeen erityisesti. His alkoi kovasti väsyä hinkkaamisesta ja kuumuudesta ja lopulta oli suorastaan tööt. Puhuttiin Lauran kanssa siitä, pitääkö sitä kontaktia edellyttääkään koko aikaa, siis perusasennossa ennen käskyä ja tultiin siihen tulokseen, ettei tarvitse. Oikeastaan tämä treeni (ja Laura) vahvisti sitä ajatusta, että en nyt puutu virheisiin ollenkaan, vaan palkkaan vain hyvistä kohdista.
Glenda näytti seuraamisen mallia ja voi, kun se on edelleen innokas ja iloinen! Bestis teki myös toko-juttuja ja mulle tuli ihan tippa silmään, kun katselin sen menoa...Se tekee vaikka mitä riemukkaasti ilman palkkaakin eikä välitä ympäristöstään mitään. Takapää vippaa vähän seuraamisessa, mutta viis siitä!
Suurkiitokset Laura, seurasta, neuvoista ja kuvista!
Loppuillan tunnelmaa latisti hieman, että onnistuin ajamaan nopeuskameraan ylinopeutta (toinen kerta tänä vuonna) ja puhuin samalla kännykkään. Perästä kuulunee...
Perjantai-iltana tavattiin Hanna T.+Hui ja Kirsi + Kermit Niihamassa.
Hiski otti kaikki liikkeet (eteenmenoa lukuunottamatta) Kermitin parina. Vire oli erinomainen, edellisillan puoliläkähtynyt Hiski oli taas oma pirteä His (ilmakin paljon viileämpi). Päätin etukäteen, etten puutu vilkuiluun tms ollenkaan enkä jää korjaamaan muitakaan virheitä, vaan palkkailen oikein hyvistä kohdista. Seuraaminen oli yllättävän tiivistä eikä kontakti tippunut kuin muutaman kerran. Oli jopa hypähtelyä ja pientä painamista, jipii! Palkkasin ennen pitkän suoran kääntymistä. Jäävät kai suht ok, ei ainkaan vääriä asentoja, luoksetulot näistä läpijuoksuina. Noudon palautus inansa hidas, yllättäen löysähkö pito. Sivullesiirtymiset heti suorat, hyvä!
Hyppyeste ei ollut parasta Hiskiä: kosketus takaisintullessa, olin taas vähän liian lähellä. A-este vissiin ok.
Paikallamakuu ok. Seurautin vielä ikäänkuin uuteen suoritukseen ja palkkasin siitä.
Hetakin pääsi kehiin, Huin parina. Se oli paikallamakuussa, seuraili, nouti ja leikki polleana.
Hui oli aivan loistava! Ihailimme Kirsin kanssa molemmat Hannan hienoa, pitkää askelta, jota Hui myötäilee hienosti. Minusta tuosta pitäisi antaa ihan erityiset tyylikkyspisteet!
Muutenkin Hui teki kaiken tosi tarkasti ja hyvin.
Oikein hyvä mieli jäi näistä treeneistä, yhä vahvemmin olen sitä mieltä, että se mieliala on nyt tärkein asia. Lisää tällaista!
Sitten siirryttiin Kirsin kanssa metsään, jonne tehtiin sikavaikea pudotetun rata: pudotuspaikan jälkeen oli kaksi isoa kaatunutta puunrunkoa, joiden yli piti kiivetä. Lopussa oli vielä (vilkkaasti käytetyn) polun vino ylitys. Kaiken lisäksi eksyin vielä reitiltä ja häröilin jossain sivussa aika kaukana, ennenkuin älysin palata. Polun ylitys ei ollut Hiskille ongelma ja puunrunkojen ylikin se oli tullut. Sitten se oli Kirsin mukaan pysähtynyt ja kääntynyt takaisin - ilman hanskaa.
Lähetin uudestaan ja nyt His harhautui siinä minun eksymiskohdassani. Sitten vaan mentiin yhdessä hanskaa kohti, kunnes His nappasi sen ja juhlat pystyyn siitä.
Tämä oli eka kerta, kun His palasi ilman esinettä pudotetulta. Semmonen piti tietysti järkätä SM-kisojen alla, Hiskin vahvin liike ;)
Kermitillä oli myös vaikeuksia. Onneksi tämmöisiä runkojen ylityksiä ei sääntöjen mukaan edes saa olla...
Tarkkuus
Kirsi talloi ja piilotti, pieni muoviesine. Tämä sujui täydellisesti, onneksi.
Esineruutukin piti ottaa, mutta jätettiin suosista, kun koirilla oli ollut sen pudotetun kanssa jo täysi työ.
Tästä linkistä löytyy Lauran ottamia kuvia Hiskin treenistä: http://lasalone.vuodatus.net/
Siellä oli iso nurmiurheilukenttä ja vieressä keinonurmikenttä, jota ei kokeiltu.
Otin Hiskin kanssa isolla nurmikentällä lähinnä seuraamispätkiä, eteenmenon ja luoksetulon. Taisi olla myös juoksusta seisomaan jääminen. Glenda oli paikallamakuussa.
Vilkuilua esiintyi: heti käskyn jälkeen erityisesti. His alkoi kovasti väsyä hinkkaamisesta ja kuumuudesta ja lopulta oli suorastaan tööt. Puhuttiin Lauran kanssa siitä, pitääkö sitä kontaktia edellyttääkään koko aikaa, siis perusasennossa ennen käskyä ja tultiin siihen tulokseen, ettei tarvitse. Oikeastaan tämä treeni (ja Laura) vahvisti sitä ajatusta, että en nyt puutu virheisiin ollenkaan, vaan palkkaan vain hyvistä kohdista.
Glenda näytti seuraamisen mallia ja voi, kun se on edelleen innokas ja iloinen! Bestis teki myös toko-juttuja ja mulle tuli ihan tippa silmään, kun katselin sen menoa...Se tekee vaikka mitä riemukkaasti ilman palkkaakin eikä välitä ympäristöstään mitään. Takapää vippaa vähän seuraamisessa, mutta viis siitä!
Suurkiitokset Laura, seurasta, neuvoista ja kuvista!
Loppuillan tunnelmaa latisti hieman, että onnistuin ajamaan nopeuskameraan ylinopeutta (toinen kerta tänä vuonna) ja puhuin samalla kännykkään. Perästä kuulunee...
Perjantai-iltana tavattiin Hanna T.+Hui ja Kirsi + Kermit Niihamassa.
Hiski otti kaikki liikkeet (eteenmenoa lukuunottamatta) Kermitin parina. Vire oli erinomainen, edellisillan puoliläkähtynyt Hiski oli taas oma pirteä His (ilmakin paljon viileämpi). Päätin etukäteen, etten puutu vilkuiluun tms ollenkaan enkä jää korjaamaan muitakaan virheitä, vaan palkkailen oikein hyvistä kohdista. Seuraaminen oli yllättävän tiivistä eikä kontakti tippunut kuin muutaman kerran. Oli jopa hypähtelyä ja pientä painamista, jipii! Palkkasin ennen pitkän suoran kääntymistä. Jäävät kai suht ok, ei ainkaan vääriä asentoja, luoksetulot näistä läpijuoksuina. Noudon palautus inansa hidas, yllättäen löysähkö pito. Sivullesiirtymiset heti suorat, hyvä!
Hyppyeste ei ollut parasta Hiskiä: kosketus takaisintullessa, olin taas vähän liian lähellä. A-este vissiin ok.
Paikallamakuu ok. Seurautin vielä ikäänkuin uuteen suoritukseen ja palkkasin siitä.
Hetakin pääsi kehiin, Huin parina. Se oli paikallamakuussa, seuraili, nouti ja leikki polleana.
Hui oli aivan loistava! Ihailimme Kirsin kanssa molemmat Hannan hienoa, pitkää askelta, jota Hui myötäilee hienosti. Minusta tuosta pitäisi antaa ihan erityiset tyylikkyspisteet!
Muutenkin Hui teki kaiken tosi tarkasti ja hyvin.
Oikein hyvä mieli jäi näistä treeneistä, yhä vahvemmin olen sitä mieltä, että se mieliala on nyt tärkein asia. Lisää tällaista!
Sitten siirryttiin Kirsin kanssa metsään, jonne tehtiin sikavaikea pudotetun rata: pudotuspaikan jälkeen oli kaksi isoa kaatunutta puunrunkoa, joiden yli piti kiivetä. Lopussa oli vielä (vilkkaasti käytetyn) polun vino ylitys. Kaiken lisäksi eksyin vielä reitiltä ja häröilin jossain sivussa aika kaukana, ennenkuin älysin palata. Polun ylitys ei ollut Hiskille ongelma ja puunrunkojen ylikin se oli tullut. Sitten se oli Kirsin mukaan pysähtynyt ja kääntynyt takaisin - ilman hanskaa.
Lähetin uudestaan ja nyt His harhautui siinä minun eksymiskohdassani. Sitten vaan mentiin yhdessä hanskaa kohti, kunnes His nappasi sen ja juhlat pystyyn siitä.
Tämä oli eka kerta, kun His palasi ilman esinettä pudotetulta. Semmonen piti tietysti järkätä SM-kisojen alla, Hiskin vahvin liike ;)
Kermitillä oli myös vaikeuksia. Onneksi tämmöisiä runkojen ylityksiä ei sääntöjen mukaan edes saa olla...
Tarkkuus
Kirsi talloi ja piilotti, pieni muoviesine. Tämä sujui täydellisesti, onneksi.
Esineruutukin piti ottaa, mutta jätettiin suosista, kun koirilla oli ollut sen pudotetun kanssa jo täysi työ.
torstai 22. heinäkuuta 2010
Jälkiä ja hakua
Haku
Ke-iltana Sääksjhärvellä, 5 koirakkoa.
Hiskille piti ottaa kolme ukkoa ja kaksi tyhjää, mutta tulikin kolme ukkoa ja neljä tyhjää. Aina ei saa, mitä tilaa. Ilmaisut kaikilla. Ennen Hiskiä oli kolme narttua, joista yhdelle odotellaan juoksua...His olisikin halunnut nuolla antaumuksella kaikki pissat matkalla keskilinjalle. Aika kovat häiriöt, saattoi vaikuttaa hiukan suoritukseenkin.
Vasemmalta kävi kiva pieni tuuli (muuten taas hitsin hikistä). Kulmassa oli ukko, jonka His haistoi jo keskilinjalle. Matkalla hämypiilo. Oikealle tyhjä: siellä oli tiheä pusikko, jonne olisi pitänyt puikata. His kääntyi pusikon reunasta, joten eikun uusi lähetys. Tämä hyvä. Sitten tyhjä vasemmalle, hyvä. Lähetys oikealle: mm oli maapiilossa lakanan alla siellä tiheikössä lähetyspaikasta noin 30 metriä eteenpäin ja olin laskenut, että kun His tekee hyvän laatikkopiston, se nostaa ukon. Hiskipä tekikin yhden kuuluisista superlaajoista pistoistaan, eli tuli ulos viidakosta jostain hevonkuusesta, edestä. Oli tullessaan vähän outo: vaisu ja paineistuneen oloinen. Ehkä oli tikku pistänyt tai jotain tai sitten harmitti, kun ei mitään löytynyt ;) Lähetin sitten uudestaan ihan suoraan maalimiehelle. Viipyi kauan - mm kertoi, että oli ensin pyyhkäissyt ohi muutaman metrin päästä, tullut takaisin, kiertänyt piiloa, ottanut rullan, lähtenyt, tullut takaisin rulla suussaan ja ihmetellyt pää kallellaan piiloa vähän aikaa, vasta sitten lähtenyt tuomaan mulle rullaa. Piilo oli ilmeisesti tosi vaikea: tuulesta ei mitään apua.
Kolmas mm oli häkissä ihan vasemmassa takanurkassa, tässä ei mitään ongelmaa. His tuntui jo radan lopuss tosi väsyneeltä, mutta jaksoi kuitenkin vielä leikkiä Saijan kanssa.
Jäljet
Tunnin vanhennukset. 1. Silja polki ihan lyhyen jäljen, 4 keppiä, yksi kulma, yksi tien ylitys. Oikealle.
Jana mainio, muutenkin hyvä suoritus, mutta yksi keppi jäi. Kun tiesin, missä se oli, tein poikkeuksellisesti tempun, jota olen käyttänyt Hetan kanssa kisoissakin: päästin Hiskin liinasta irti suurin piirtein siinä, missä jälki oli ylittänyt tien ja sanoin "etsi keppi". His katsoi vähän hämmästyneenä, mutta nopsasti se tajusi homman ja jäljelle jäänyt keppi löytyi.
2. Omapolkema, lyhyt, mutta kolme tien ylitystä ja kulmia kulman perään, neljä keppiä. Vasemmalle. Ja taas yksi keppi jäi, jonnekin sinne kulmalabyrinttiin. Muuten kelpo homma janannostoineen päivineen. Lopussa His sai aamuruuan ja pidettiin reippaat keppibileet.
Tarkkuus
Sain neronleimauksen ja ajattelin tehdä tarkkuudusta Hiskille kiinnostavamman: laitoin pieneen muovieläimeen narun, josta kiskaisin, kun His oli ottamassa esinettä. Hiskistä tämä ei ollutkaan yhtään hauskaa, vaan se oli lähinnä loukkaantuneen oloinen...
Ke-iltana Sääksjhärvellä, 5 koirakkoa.
Hiskille piti ottaa kolme ukkoa ja kaksi tyhjää, mutta tulikin kolme ukkoa ja neljä tyhjää. Aina ei saa, mitä tilaa. Ilmaisut kaikilla. Ennen Hiskiä oli kolme narttua, joista yhdelle odotellaan juoksua...His olisikin halunnut nuolla antaumuksella kaikki pissat matkalla keskilinjalle. Aika kovat häiriöt, saattoi vaikuttaa hiukan suoritukseenkin.
Vasemmalta kävi kiva pieni tuuli (muuten taas hitsin hikistä). Kulmassa oli ukko, jonka His haistoi jo keskilinjalle. Matkalla hämypiilo. Oikealle tyhjä: siellä oli tiheä pusikko, jonne olisi pitänyt puikata. His kääntyi pusikon reunasta, joten eikun uusi lähetys. Tämä hyvä. Sitten tyhjä vasemmalle, hyvä. Lähetys oikealle: mm oli maapiilossa lakanan alla siellä tiheikössä lähetyspaikasta noin 30 metriä eteenpäin ja olin laskenut, että kun His tekee hyvän laatikkopiston, se nostaa ukon. Hiskipä tekikin yhden kuuluisista superlaajoista pistoistaan, eli tuli ulos viidakosta jostain hevonkuusesta, edestä. Oli tullessaan vähän outo: vaisu ja paineistuneen oloinen. Ehkä oli tikku pistänyt tai jotain tai sitten harmitti, kun ei mitään löytynyt ;) Lähetin sitten uudestaan ihan suoraan maalimiehelle. Viipyi kauan - mm kertoi, että oli ensin pyyhkäissyt ohi muutaman metrin päästä, tullut takaisin, kiertänyt piiloa, ottanut rullan, lähtenyt, tullut takaisin rulla suussaan ja ihmetellyt pää kallellaan piiloa vähän aikaa, vasta sitten lähtenyt tuomaan mulle rullaa. Piilo oli ilmeisesti tosi vaikea: tuulesta ei mitään apua.
Kolmas mm oli häkissä ihan vasemmassa takanurkassa, tässä ei mitään ongelmaa. His tuntui jo radan lopuss tosi väsyneeltä, mutta jaksoi kuitenkin vielä leikkiä Saijan kanssa.
Jäljet
Tunnin vanhennukset. 1. Silja polki ihan lyhyen jäljen, 4 keppiä, yksi kulma, yksi tien ylitys. Oikealle.
Jana mainio, muutenkin hyvä suoritus, mutta yksi keppi jäi. Kun tiesin, missä se oli, tein poikkeuksellisesti tempun, jota olen käyttänyt Hetan kanssa kisoissakin: päästin Hiskin liinasta irti suurin piirtein siinä, missä jälki oli ylittänyt tien ja sanoin "etsi keppi". His katsoi vähän hämmästyneenä, mutta nopsasti se tajusi homman ja jäljelle jäänyt keppi löytyi.
2. Omapolkema, lyhyt, mutta kolme tien ylitystä ja kulmia kulman perään, neljä keppiä. Vasemmalle. Ja taas yksi keppi jäi, jonnekin sinne kulmalabyrinttiin. Muuten kelpo homma janannostoineen päivineen. Lopussa His sai aamuruuan ja pidettiin reippaat keppibileet.
Tarkkuus
Sain neronleimauksen ja ajattelin tehdä tarkkuudusta Hiskille kiinnostavamman: laitoin pieneen muovieläimeen narun, josta kiskaisin, kun His oli ottamassa esinettä. Hiskistä tämä ei ollutkaan yhtään hauskaa, vaan se oli lähinnä loukkaantuneen oloinen...
keskiviikko 21. heinäkuuta 2010
Sehän näyttää melkein beeceeltä, kun vähän yrittää :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)