Ahteri pysyi ja kyllä se on tokokoira!

Viikon huomio: minä valitsin Hiskin puolesta maastolajit, mutta Hiski valitsi ihan itse tokon. Siitä on - ohjaajasta huolimatta - kehittymässä iloinen ja taitava tokopoika. Asenne on niin ihana eikä mitään tartte tällä hetkellä vääntää yhtään, koska se haluaa tehdä oikein. Vissiin tokogeenit on puhjenneet, terveisiä ja kiitoksia vaan Glendalle ja Luckylle ynnä muillekin karvaisille (lähi)sukulaisille. Onnea muuten Mervi Annikille Pieksämäen hienosta tokotuloksesta!
Vuosi sitten blogijutuissa ruikutin Hiskin keskittymättömyyttä yms sisähalleissa. Nyt hävettää. Ongelmia ei tänä syksynä ole juuri enää näkynyt. Hiski on nyt kaiketi jäänyt niin tokotokoon, ettei se enää häiriinny pahasti ympäristötekijöistä. Kopkop, koputtaa päätään.

Torstaiaamuna kävimme Lilin kanssa tekaisemassa esineruudun nro 57 Kyötikkälään. Hyväksi havaitulla 3x3 systeemillä edelleen. Juoksuinen Heri oli ennen Hiskiä ruudussa ja se kyllä näkyi hiukan nuorukaisen työskentelyssä: alkuun esiintyi aika villiä sinkoilua, joka tasaantui parin tiukan huomautuksen jälkeen. Muuten ihan oukkidoukki: etuesineet tosin nousevat aina viimeisinä.

Tokot
Esineruuden jälkeen siirryimme Hiipparin kanssa kentälle tokoilemaan. Otimme ainakin Hiskin lempparin eli ruudun, ohjatun, zetan, luoksetulon lopun ynnä kaukoja, tietenkin. Ruudussa His taisi mennä ensimmäiselläkertaa suoraan maihan. Myös pelkkää paikanhakua ruudussa. Mainio oli hän.

Perjantai-iltana KK:n hallilla aloitimme välittömästi tunnarilla, kun Sari oli sopivasti käytettävissä liikkuriksi. Kapuloita toistakymmentän epämääräisesti, oma ihan keskellä. Muuten kisamaisesti. Superisti toimi, nätti haistelu ja varma tuonti. Häiriöinä lapsia ihan vieressä ja räkyttävä koira.
Kaikki muukin meni yli odotusten ja hauskaa oli. Ohjatussa oikean haku: melkein vieressä makoili vieras koira. His ei piitannut siitä yhtään. Teimme myös zetan kokonaisena, ruudun (ei saanut oikeaa matkaa), myös montahämyä=muka-lähetys, mutta ei lähetystä, vaan jotain muuta. Ja oho - kaukoja.
Talsimme myös pitkähkön seuraamisen yhdessä Kipinän kanssa. Saimme mahtavat häiriöt, kun Kipinälle huudeltiin kaikenlaista käskyä, eipä mennyt Hiippari halpaan. "Ruutu" oli kyllä paha -poika joutui oikein pinnistämään. Seuraaminen oli tosin aika levotonta. Luoksetulon loppupää otettiin myös.
Lopuksi kahden minuutin p-istuminen. Se olikin aika mielenkiintoinen, kun Hiskin vierestä lähti uroskoira litomaan eikä suostunut tulemaan ohjaajan luo. Otus kävi noin kahden sentin päässä Hiskistä ja hiippaili sen ympärillä muutenkin. Hiskillä nousi häntä, niskakarvat ja korvat, mutta ahteri pysyi maassa! Vitsi, olin tyytyväinen, tulipa tämäkin koettua.
Paikallamakuussa (evl-tyyliin) ei erikoista - hiukan haisteli mattoa - Sari järjesti kaikenlaista häiriötä koirille. 
Lauantaina kävimme katsomassa tokokisaa Marjamäessä ja otin sielläkin tunnarin niin, että ihan vieressä oli muita koiria ja kaikenlaista muutakin hälinää - ei mitään ongelmaa :)

Haku nro 44
Su-aamuna ensimmäistä kertaa oikein kunnon pöperölumessa. Hiskille kuusi ukkoa suoraan edessä. Maalimiesten piti kuljettaa Hiipparia takarajalla aina 30 askelta eteenpäin, mutta homma levisi kuin Jokisen eväät, kun Hiski oli sitä mieltä, ettei se viitsi jäädä nokkimaan jotain maksamakkaran palasia, vaan karkasi keskilinjalle mamman luo, jolla oli sentään LELU.  No, toisaalta hyvä niinkin, sitähän tässä on vähän haettukin. Muuten ei mitään ihmeellistä, paitsi, että His oli poikkeuksellisen kiinnostunut maahajuista ja syykin selvisisi, kun lopuksi alkoi bylsiä Marja-Leenan hihaa -Vicillä kuulemma juoksu lopuillaan...

Toko
Marjamäki su-iltana. Kivasti natsasi taas. Kuusi koirakkoa hääräsi sumpussa, mutta ei mitään hätää. Tunari otettiin jälleen (nostatuksen jälkeen) ekana ja siinä minä taas mokasin, Hiski ei. Kapula kello yhdessä, Hiski nosti sen varmasti ja Sari peukutti, jostain syystä (!) luulin kuitenkin, että oli väärä ja lähetin uudestaan kapuloille, kehumatta. His kiersi ja kaarsi ja töni kapuloita, mutta ei ottanut mitään. Aloin jo vaikeroida, että "miksi tää on nyt näin vaikeeta", kun joku ystävällisesti kiljaisi, että "sehän toi jo oikean." Just. Hiski sai sitten palkan siitä, ettei nostanut mitään, ei paha. Jos Hiippari kestää nämä mun tunarimöhläni, niin se kestää mitä vaan.
Otettiin kaukojen ja zetan lisäksi ruutua, luoksetulon loppu, stoppeja kierron kautta, ohjattu, jossa His yritti taas oikean sijasta keskimmäiselle, pysäytin. Siitä hyvä haku. Tästä meinaa näköjään tulla tapa, tarttis varmaan tehdä jotakin.
Ihan lopuksi kahden minuutin p-istuminen. Ruutu oli muutaman metrin päässä ja Hiski jäi istumaan kaula venyneenä ruutua tapittaen. Siinä se oli pysynyt koko kaksiminuuttisen...
Hiski oli kyllä sunnuntaina aika tuhmana (tuhmien sukuahan se onkin) muille koirille: se irvisteli lenkillä Neriparalle (joka vaan yritti leikkiä) rumasti ja ärähti oikein kunnolla hallilla treenien jälkeen valkkarille (joka tosin aloitti) ja vielä ulkona sakemannillekin.

Lenkeillä olemme kaukoilleet ahkerasti peruutustaktiikalla. Edelleen ihan läheltä. Ongelmavaihto on edelleen sei-is. Siinä osaaminen vaihtelee. Mutta pääasia, että Hiskillä on ollut hauskaa :)
Viikon päästä päästään kokeilemaan maneesitreeniä ensimmäistä kertaa - kiva.

Alkuviikosta treenattiin puistossa zetaa Hiskin kanssa ja Heta kulki mukana oikealla puolella. Se teki jokaisen liikkeen Hiskin perässä - hyyyyvin hitaasti - katsoi aina ensin, mitä His teki. Hetalla on näissä eri käskytkin, joten ei se voi osata käskyjä noudattaa. Mutta matkimallahan tuosta selviää :)