(Ihme)hiippareita metsän siimeksessä

Joulut... - eikun Marja-Leena kipittää viemään esinettä mystiseen metsään. 

Vici  nauttii vaivalla ansaitttua palkkaansa. Ei siinä kerkiä liivejä kokonaan riisua.

Roippanen taisi löytää jotakin. Vai mikä taistelu menossa?

Neri päämäärätietoisena.

Lukalla taas on suunnasta ihan oma näkemyksensä.

Ja sitten me ryypättiin.

Esineruutu nro 58
Päivänä muutamana ihan itsekseni. Kolme esinettä peräkkäin vasemmalle. Etuesine ensin - bravo- sitten takaa. Keskimmäinen esine sitten kanittikin, kun alueen pikki kulkeva tie veti pojan imuunsa kerta toisensa jälkeen. Piti oikein kunnolla muistuttaa, että SUORAAN. Kun suunta lopulta löytyi ja esine myös, jätin tähän.
Tarkkuusruutu
Avain nipusta. Mitäpäs tuossa muuten paitsi, että kun pääsin takaisin autolle, huomasin, että avainnipusta puuttui auton avain. Heta, eli se briljantimpi esinekoira istui lukitussa autossa. Hämärää pukkasi jo ja pientä paniikkia sen myötä. Hiski ei osaa partioiden hakea oikein mitään, sillä pitää olla selvästi tallattu ruutu, putkiaivo kun on. Löysin sitten avaimen ihan itse ilman nokkaeläimiä, mikä helpotus.

Esineruutu nro 59
Sääksjärvellä lauantaina maastokauden päättäjäiset Saijan, Miikun, Liisan ja Marja-Leenan kanssa. Heikkikin kävi näyttämässä uudehkoa Rio-bc-pakkaustaan.
Kerrankin hyvin tallattu ruutu! Hiskille 3x3 treeni. Aika mukavasti haastetta, kun ruudussa oli jo käynyt neljä koiraa, laskujeni mukaan siellä oli ollut jo 12 esinettä, kaikki eri paikoissa ynnä muutamatkin pissat ja kakat. Oikealta aloitus. Keskeltä ja takaa hyvät löydöt. Etuesine olikin oikein kunnon kuopassa ja sen tarkentamisessa His joutui oikein uurastamaan. Keskimmäisestä kolmikosta takaesine oli vaikeahko (kovamuovinen valkoinen pikkukoira).
Vasemman rivin esineet Hiski napsi tarkasti ja nopeasti järjestyksessä: edestä, keskeltä ja takaa. Palkkoja niukasti. Yhdeksän esineen jälkeen Hiippari oli sen näköinen, että koska ruvetaan hommiin. On se hurja työnarkomaani.
Heta sai hakea vielä punaisen tossun ja oli tukehtua intoonsa.
Treenin päälle hörpittiin glögiä ja syötiin tuoreita torttuja ja pipareita, nam. (kiitos Liisa ja Miikku!).
- Kuvien laatu ei päätä huimaa, oli melko haasteellinen kuvauskeli.

Viikolla on piipahdettu kerran pikaisesti Pirkkahallin kentällä tekemässä vähän ohjattua (törppöä lähinnä) ja zetaa. Kakeja myös tietysti - aina peruutuksen jälkeen, olen jopa lisännyt matkaa yhteen metriin, jipii, ja takajalat pysyvät nyt siinäkin. Optimismia ilmassa :)

Vahva tuotemerkki ja brandi, kaikkien maastotreenien symboli: oranssi aluhame.