Täsmätreeniä

Toko
Lauantaina Marjamäen tokokisoissa oli ohjatun kapuloille ja ruutuun lähetys samalta merkiltä, mikä oli joillekin koirille ylivaikeaa. Päätin kokeilla Hiskin kanssa heti samaa (siinä tarvitaan paljon tilaa) ja tarkoitus on muutenkin ollut skarpata vähän varsinkin ohjattua, joka on sujunut epäilyttävän helposti.
Joten tiistaina kauppareissun yms yhteydessä koukkaistiin Levekin kentän kautta. Aika kiitettävästi siellä oli lunta, mutta eikun toimeen silti.
Ensin ohjattua, kummatkin puolet, molemmat mallikkaasti, vauhtipalkat, ei ollenkaan luovutuksia. Sitten ruutua, laakista hyvin sekin. Sen jälkeen alettiin tehdä pelkkiä törpölle menoja niin, että vein Hiskin istuessa ensin kapulat paikoilleen. Hiskillä on aina ensimmäinen merkki paras, sen jälkeen alkaa hidastaa. Niinpä juostiin merkille kilpaa, se on Hiskistä aivan mahtavaa.
Itselläni syttyi nyt vasta (!) sellainen ledlamppu päässä, että koiran pitää tietysti kääntyä merkillä katsomaan ohjaajaa, jolloin vasta on varmaa, että se näkee, mihin suuntaan mamma viittilöi. Jokseenkin itsestään selvää kaikille oikeille tokoilijoille...Joka tapauksessa tehtiin lukuisia toistoja, joissa kaikissa His seisoi kivasti minuun päin ja sai siitä heti palkan. Näytti siltä, että myös Hiskille syntyi jonkinlainen ahaa-elämys. Aikaisemmin se on toljottanut merkillä niitä kapuloita. Merkki näyttää olevan Hiskille herkkä liike enkä halua painostaa. His yrittää kyllä toimia oikein, kunhan ohjaajantorvelo vaan tietäisi, mitä haluaa.
Tunnari on toinen, jossa olen välttänyt kaikkea painostamista ja yritän pitää sen rentona ja hauskana hommana.Tänään esim. tehtiin pelkkää oman hakua lumihangesta ja His sai pistää löytämänsä kapulat päreiksi asti. Hassua, että se vaikka olen välillä palkannut sitä noin, se ei luovutuksissa pureskele ikinä yhtään. Tai ehkä juuri siksi...
Vein vielä vasemman ja oikean kapulat vaihteeksi vähän leveämmälle ja lähemmäksi, että hakukaari paranisi.
Sitten tehtiin vielä lähetyksiä toiselle merkille, eli ruutuun päin niin, että heittelin ohjatun kapulat matkalle. Ensin His jähmettyi suolapatsaaksi, mutta kun tehtiin tätäkin kilpajuoksuna, Hiippari vapautui. Viimeiset merkillemenot kapulaviidakon läpi se juoksi jo täysillä, kun otettiin lähetyksiä lennosta.
Kerrankin maltoin treenata kunnolla jotain enkä yrittänyt ahnehtia kaikkea kerralla :)