E-ruutu nro 7
Onpas ehditty oikeastaan tehdä jo monta esineruutua. Ja mikä parasta: kaikki ruudut on tehty porukalla, yksin ei yhtäkään :)
Marja-Leenan ja Miikun kanssa tallattiin torstai-iltana vajaat 40 metriä leveä kaistale. Ensin kolme esinettä oikealle kaistaleelle - myös pienehköjä-, sitten kolme vasemmalle peräkkäin. Mainiosti.
E-ruutu nro 8
Marja- Leenan ja Kirsin kanssa lauantaiaamuna. Kiljahteleva Kermit oli nyt ärsykkeenä menomatkalla: Hiskin häntä nousi, mutta ei isompaa reaktiota. Tehtiin normitemput: käskyn alle, eli työtehtävä>palkaksi puru patukkaan>rauhoitus>töihin.
Treeni oli edellisen toisinto, paitsi aloitus nyt vasemmalta lohkolta : erittäin hyvä ellei erinomainen suoritus. Erityisen hieno oli nyt reagointi toisen lohkon etuesineeseen. Palkat kolmannesta ja kuudennesta esineestä.
Tarkkuusruutu
Marja-Leenan esine, pieni metallikiekko. Todella mahtavaa etsimistä, iloista, häntäkin oikein heilui innosta, semmoista ei tarkkuusruudussa olekaan nähty. Tarkka luovutus vasta käskystä. Upeeta!
Luomujanat
Kolme kappaletta lyhyehköjä janoja, kaksi vasemmalle, yksi oikealle. Jokaisella vain yksi keppi muutaman kymmenen metrin päässä. Jatkan syksyllä aloittamallani linjalla, tavoitteena koiran itsevarmuuden lisääminen ja oman säätämiseni täydellinen häivyttäminen janatyöskentelystä. Päästin Hiskin irti ja jäin itse tielle täysin passiivisena. Kahdella ensimmäisellä kerralla His katseli hiukan ihmeissään, eikö mammalta tule mitään vinkkiä. Kun ei tullut, jatkoi itsenäisesti ja muutamien tarkistuksien jälkeen nosti kaikki jäljen oikeaan suuntaan ja oli hyvin, hyvin innoissaan löytämistään kepeistä.
Tätä ehdottomasti lisää!
Toko
Sunnuntaiaamuna anivarhain kampesimme Levekin kentälle - ihanan kuiva ja paljas - oikein treenisuunnitelman kanssa, ohhoh.
Seuraamisessa pään nyykähtelyn torjuntaa edelleen: jos sen saisi kondikseen, levottomuuden vaikutelma saattaisi ehkä vähentyä, vaikka peräpää eläisikin omaa elämäänsä (toiveajattelua?).
Zeta ensimmäisen kerran helmikuun jälkeen kokonaisena, yllättävän hyvä. Perusasennoissa tosin takapuoli tahtoo liian usein edelleen jäädä liikaa ulos. Perusasentojumppa päiväohjelmaan taas. Ei palkkaa tästä, vain suulliset kehut.
Tunari vaikeina toistoina: kapuloita päällekkäin, kiinni seinässä, pystyssä, monessa kasassa, lempilelut ja kapulat seassa. Kova tuuli. Tajuttoman hyvin. Palkka vasta viimeisestä.
Ohjatussa palkkausta ennen lähetystä hyvästä kontaktista (pitkään ja hartaasti), merkiltä, merkin kiertämisestä ynnä vauhtinoutoja ja palkka vasta sivulta.Yritin muistaa, etten liikuta kättäni, ennenkuin olen avannut suuni.
Luoksetulo kokonaisena. Aika täydellinen mun mielestäni. Sitten vielä läpi monta kertaa.
Siirtymiä treenattiin ahkerasti niin, että lähestyttiin tötteröitä ja palkka tuli, kun tötteröä ei vilkuiltu. Ja palkkoja aloituspaikasta, näitä pitää ehdottomasti tehdä nyt paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti