Jälki nro 7
Kauden hirvenajo (toivottavasti ensimmäinen ja viimeinen) on nyt sitten suoritettu. Joka ikinen kesä näköjään täytyy käydä tämä sama oppitunti kertaalleen läpi.
Lili polkaisi taas 1,5 kilsan jäljen ohjeistettuna siten, että saapi olla kaikenlaista kimuranttia - ja olikin. Oli mm kontannut ison kiven päältä ja kävellyt puunrunkoa pitkin...Alku sujui hienosti, jälki nousi taas oikeaan suuntaan (vasuriin) ja sitten mentiin mukavaa vauhtia. Ensimmäinen keppi nousi ja jatkettiin porhallusta. Tultiin semmoseen pusikkoon, jossa oli paljon hirvien kaluamia puita ja selviä hirvipolkuja. Jossain vaiheessa aloin epäillä, että nyt His ei ole enää jäljellä, mutta ihan varma en ollut. Jossain 850 metrin hujakoilla se teki oikein kunnon riistarykäyksen ja häntä alkoi vispata. Selvä kuin pläkki: sorkkaeläintä jahdattiin. Hiski kuuli kunniansa, en antanut (julmuri) sille edes vettä, vaan talsittiin suoraan autolle. Vähän aikaa otti päähän, mutta sitten aloin ajatella, että oikeastaan ihan hyvä, että heti alkukaudesta pääsin pöllyttämään pojan moisesta.
Polkaisin sitten muutaman sadan metrin pituisen säälijäljen - keppi päässä - ja tunnin kuluttua ajettiin se. Mitään ei ollut jäänyt Hiskille hampaankoloon: oli ihan sen oloinen, että onpa hitsin hauskaa päästä pitkän pitkästä aikaa jäljelle. Hmm. Janalta oikealle ja oikeaan suuntaan- keppi löytyi, His sai ruokansa ja kunnon leikit päälle.
Esineruutu nro 12
Helppo motivaatiotreeni. Lili heitti kolme esinettä oikean sivurajan yli peräkkäin niin, että Hiippari näki. Kun ne oli poimittu, yksi esine valmiiksi keskelle keskilohkoa ja lopuksi vielä oma pallo vasemmasta takakulmasta. Hyvin meni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti