HISKIN JA VILIN SEIKKAILUT




lauantai 12. toukokuuta 2012

Lauantai-illan huumaa

Toko
Pakotin itseni tokoilemaan, ettei ihan unohtuisi kaikki opittu. Löytyi hyvä, uusi paikka eli läheisen koulun hiekkapohjainen urheilukenttä. Miksenköhän tätäkään ole aikaisemmin keksinyt? Lauantai-iltana ei pahemmin ruuhkaa ollut, mutta jonkin verran häiröitä saimme pyöräilijöistä ja koirankävelyttäjistä. Otin mahdollisimman kisamaisesti, vaikka muita ei paikalla ollutkaan. Aloitettiin jopa istumisella ja makuulla, jossa annoin Hiskille "maahan"-käskyjä, joista ensimmäistä se jopa totteli, tuhma poika.
Sitten kävimme välillä leikkimässä ja jatkettiin. Ensimmäisessä erässä - kaikki palkatta:
Luoksetulo. Koomaista hiipimistä, pysähdyksetkin huonoja. 
Tunari. Epävarma. Varmaan kaikki kapulat haisevia, kun ovat pyörineet auton takapenkillä viikkoja...Oman toi kuitenkin.
Zeta: s-i-m. Ryhdistäytyi. Ihmeen hyvä.
Seuraaminen.  Ei kai kovin paha tämäkään
Tauko. Seurautin kentän ulkopuolelle ja leikitin vasta siellä.
Ruutu. En keksi moitittavaa.
Ohjattu, oikea. Sama juttu.
Metalli, tasamaalta. Jees.
Kaukot. Kaikki liikkeet oikein, ei liikkunut senttiäkään. Ihan outoa...
Ja taas mentiin ulos "kehästä" ja leikittiin.
Korjaussarjassa otin luoksetuloa läpijuoksuna ja stoppeja ja maahanmenoja kierron kautta.
Jälki nro 9=5 kpl janoja
Lähipelloille, kun  p-najo ei ole vielä käynnistynyt.Kolme oikealle, kaksi vasemmalle, kaikki jäljet suht läheltä ja vinoon janaan nähden. Tein suoria ja teräviä kulmia, jokainen pätkä oli 100-200 metriä. Ensimmäiselle jäljelle ruopaisi menemään kuin tykinkuula ja muutenkin  jäljesti tolkuttomalla kiihkolla, ihan eri tavalla kuin  metsässä. Peltojäljellä (vaikka olenkin sitä mollannut...) on puolensa: siinä tosiaan näkee, miten koira jäljestää. Heti, kun His eksyy vähänkään sivuun jäljeltä, sen häntä nousee ylös tötterölle. Kulmista meni yli, että paukkui, mutta aina se jälki löytyi uudestaan eikä yksikään keppi jäänyt peltoon, vaikka niitä oikein  piilottelin. Aika kamalan näköistä menoa kyllä, FH-tuomarit olis pyörtyneet. Varmaan lähes myrskytuulikin vaikutti asiaan. Kahden jäljen jälkeen lähetin Hiipparin makuulta rauhoituksen jälkeen, se tuntui hyvältä, taidan jatkaa näin. Takajälkiä ei tullut.
Heta imuroi lopuksi kaksi pellolle nostojen jälkeen hylättyä keppiä ihan oma-aloitteisesti ( se kun nostaa jäljetkin ilmavainulla ja tosi kaukaa) ja toi mulle kauhealla tohinalla. Ihan liikkis.
Niin ja kävi Hiski viikolla hierojallakin. Nyt oli vähän kireyttä lihaksissa, jäljestämisestäkö johtunee?
Huomenna mennään koko päiväksi paimentamaan Somerolle. Tai siis yritetään - kivaa joka tapauksessa ja jännää. Jotain aivan uutta vaihteeksi.




Ei kommentteja: