Äänittelyä, osa 4

Äänikokeilut jatkuvat ja ovat enimmäkseen onnistuneet.
Vuhuu-hallilla olikin häiriöitä enemmän kuin laki sallii: kaksi räkyttävää koiraa, pari säntäilevää pentua. Muun muassa.
Vili oli täpäkkä. Pari ihan vaatimatonta uikahdusta, muuten hieno. Kouluttajakin kehui, että oli tosi tasapainoisen näköistä seuraamista. Ja kaikki muukin meni tuubiin.
Ihan perusasennosta lähdettiin ja vähän lelulla leikkimistä alkuun. Siitä kaukoja (!!!) takapalkalla  monen metrin päästä (!!!) . Sain kivoja vinkkejä tähän.
Liikkeestä pysähtymisiä, ja edestä sivulle siirtymiä (äänettä!!!).
Etukäteislenkillä kyllä pysähdeltiin ja käänneltiin selkää ahkerasti, kun maltamaton miäs vaati vinkumalla vauhtia masiinaan.

SDP:lläkin kivat treenit vieraassa ryhmässä, oli kouluttajakin. Annoin Vilin aluksi vähän rallatella, useita rauhoittumistaukoja myöhemmin. Takapalkka  toimi täälläkin: jumittaa/hidastaa kyllä aikalailla, mutta siitä nyt viis. Kaukoja tehdään joka tapauksessa ainakin nyt näin.
Tiukkaa teki semmoinen treeni, jossa seurautettiin koirakot ympyrästä askel kerrallaan kohti keskustaa, eli toinen koira oli aina lähempänä ja lähempänä. Ihan pakko oli haistaa pikkasen sitä valkoista ihanaa tyyppiä... Uusinnoilla tämäkin alkoi sujua.
Ja piipahduksia oli tosi vähän! Tehtiin jopa kohtuupitkä seuraamispätkä, jossa oli aika monta käännöstä. Ja hyppy - ilman vingahdusta, namipalkka ensin eteen, lupa ottaa ja käsky. Jopa edestä sivulle siirtymiset teki hiljaa.
Ja nyt oli pikkasen liikkurihuuteluakin. Paikallamakuu häröilevän lajitoverin vieressä  meni hyvin. Miten nämä häiriköt aina sattuvatkin Vilin viereen :) Eipähän tule sitten joskus kokeessa yllätyksenä, jos joku lähtee vierestä litomaan.

Wuffin halli näyttää jostain syystä olevan hankalin paikka mitä äänenkäyttöön tulee. En tiedä, olisiko Vili oppinut jo siellä jotenkin vähän väärän mielentilan. Tai minä... Nytkin ääntelyä oli alkuun- tosin ei niin pahasti kuin edelliskerralla. Piippaminen vähenee selvästi sen jälkeen, kun pääsee tekemään  ja sen jälkeen purkamaan isteään. Myöhemmässä vaiheessa hommat onnstuvat enimmäkseen ihan hiljaa.

Sunnuntaina oli hakutreeni, jossa Vili teki taas piilonkiertoja, vain viimeisellä ilmaisu. Pätevä poika: ja mikä hauskinta, keskilinjalla alkaa olla jopa jonkinasteista hallintaa.