Piilonkiertotreenit
Koska olen kokeilunhaluinen ja muutenkin pöliä, olemme Hiskin kanssa harrastaneet piilonkiertotreenejä Levekin kentällä, hiukan myös kotipihassa.
Tavoitteena olisi opettaa His kiertämään piilot niin, että se oikealle lähetettäessä kääntyy vasemmalle ja vasemmalle lähetettäessä oikealle. Aloitus läheltä, aikomus on pidentää matkaa vähitellen ja ottaa mukaan useita piiloja. Alkuun piilossa on pallo, myöhemmin maalimies.
Päivitän kevään piilonkiertotreenien edistymisen tähän samaan pötköön.Kirjaan treenit poikkuksellisen tarkasti, jotta näen, paljonko toistoja missäkin vaiheessa on tarvittu.
Perjantai 7.2.
Pallo viedään yhdessä piilon sisään. Ihan läheltä lähetys. Sekä oikealle että vasemmalle. Molemmissa viisi toistoa. Käskysasana on "suoraan". His pyrkii tulemaan takaisin samaa reittiä kuin menikin, josta syystä juoksen sinne vastakkaiselle puolelle joka kerta, huutelen, taputan käsiä ja kehun, kun tulee.
Lauantai 8.2.
Vien pallon, koira katsoo. Pidennän hiukan matkaa. Viisi toistoa molemmin puolin. Sujuu suunnilleen samoin kuin edellä.
Sunnuntai 9.2.
Vaihtelevaa menestystä. Alkuun yrittää palata samaa reittiä kuin menikin, joten aletaan taas ihan läheltä.. Lopuksi kuitenkin jo oikein hyvin noin 10 metristä. 15 toistoa oikealle, 15 vasemmalle, kahdessa erässä.
Maanantai 10.2.
Sisähallissa kiertotreeniä molemmille puolille samalla systeemillä, mutta nyt käskysanana "kierrä" eikä "suoraan". Eikä siis palloa piilossa, vaan palkka tulee minulta kierron jälkeen. Tämän se osaa, muutaman kerran yrittää mennä väärältä puolelta. 10 toistoa molemmin puolin.
Tiistai 11.2.
Levekin kentällä. Homma menee heti ihan plörinäksi. Ei osaa kiertää yhtään, meinaan hermostua, kun luulin, että olisi jo jotain opittu. Kokeilen "kierrä"-sanaa: silloin osaa kiertää oikein, mutta ei uskalla ottaa palloa piilosta... "Suoraan"-käskyllä juoksee vain edestaksin hakemassa pallon. Hallin kiertotreenit ilmeisesti vain sekottivat, joten ei niitä enää.. Autan taas ihan vierestä. Saadaan onnistuneitakin suorituksia loppuun.
Noin 15 toistoa molemmin puolin.
Torstai 13.2.
Pihassa. Piilot lähekkäin. Ensin molemmin puolin niin, että sisällä oli pallo. Sitten niin, että eka oli tyhjä ja pallo toisella puolella. Tämä meni hyvin.
Sitten vaihdoin piilot eri paikkaan. Yritti väärltyä puolelta ensin. Muuten samat.
Yhteensä 10 toistoa molemmin puolin.
Perjantai 14.2.
Pihassa. Vuorotelleen molemmin puoli, pidensin vähän matkaa. Yksi hama: ei kiertänyt, kyseessä vasen puoli. Lisäskin kolmannen piilon, alle kaksi tyhjää. Tätä ei kiertänyt, uusinnalla kyllä. Vähän näyttäisi nyt siltä, että huomaa jo itse oman virheensä, eli alkaa tajuta kupletin juonen. Noin 15 kiertoa yhteensä.
1. viikon saldo: noin 100 kiertoa. Matka 2-10 metriä. Onnistumisprosentti noin 70.
---------------------------------------
Tottista=hurjaa häröilyä SDP-hallilla Jaanan ja Kallen kanssa. Teeseitseagiliitoa, keinukin. Siinä Hiski suoritti melko näyttävän ilmalennon. Hmmm. Putkia, pussia ynnä muuta hauskaa hömpöttelyä.
Hyppyjä vinoonheitoin. Kun a-este oli oikealla puolellamme, His käväisi matkalla myös sen kautta mennen tullen.
Zeta, ekan kerran 1,5 vuoteen. Oltiin aika huonoja kumpikin, kun ei me tykätä tästä.
Kiertotreeniä molemmin puolin.
Ei oikeastaan mitään "kunnollista". Hyvä niin, en kaipaakaan.
Ja pikkasen viestin alkeita Susannan kanssa. Pysyypähän ainakin hiukan muistissa. Lähinnä harjoiteltu sitä, että Susanna kuljettaa.
tiistai 11. helmikuuta 2014
sunnuntai 26. tammikuuta 2014
Häirintää
Pakkaset hyhmettivät totaalisesti kaiken, myös treenihalut. Alle -15 asteen kylmyys ei sovi meikäläiselle.
Yhteinen nimittäjä niille treeneille, joita on tehty, on häirintä.
Hakutreeneissähän on harjoiteltu jo useampaan kertaan sitä, että ääni tulee vasemmalta, mutta His lähetetään oikealle. Ja päinvastoin. Se ehti jo tajuta kupletin juonen, joten siirryimme seuraavalle asteelle: häirintä-ääni tulee samalta puolelta keskilinjaa. Tätä varmaan saadaankin nyt hinkata tovi.
Sara huusi Hiskiä ensin oikealla puolella, lähellä keskilinjaa, noin 50 metrin päässä, juuri ennen lähetystä. Lähetin Hiskin oikeaan kulmaan, se eteni aivan viivasuoraan kohti kulmaukkoa, mutta kääntyikin viime hetkellä ääntä kohti. Ehdin nähdä sen vilahtavan puiden takana, näkyvyys ei ollut tässä kovin hyvä. Ehti melkein Saralle asti, Saralla oli radiopuhelin ja sanoi koiran tulevan. Käskin nousta ylös ja lähteä pois ja vihelsin koiran takaisin. Uusi lähetys kulmaan.
Ensimmäisellä kerralla His oli mennyt ihan vierestä - joko ei nenä ollut ollenkaan auki tai sitten ääni oli vain vastustamattoman vahva ärsyke.
Toiselle puolelle eteni taas 20-30 metriä suoraan kulmaan päin ja sitten aikoi oikaista ääntä kohti. Huusin pois ja lähetin uudestaan, nyt meni suoraan kulmaan, mutta teki kummallisen liikkeen, kävi kulmassa, mutta lähtikin etenemään ja palasi takaisin. Ilmeisesti pienessä bc-päässä kävi kova raksutus, mitä pitäisi tehdä, eli iski epävarmuus.
Lopuksi sai vielä nostaa molemmat ääni-maalimiehet, mutta ilman ääniapua.
Koville ottaa tämä ääniärsykkeistä pois opettaminen. Ne tuntuvat menevän jopa haju- ja näköhavaintojenkin edelle...
Sunnuntaiaamuna sitten kävimme katsomassa Viialan uutta treenihallia, jota oli tajuttoman vaikea löytää. Se oli toooosi pieni, mutta ei agilitytelineitten siirtelyä ;)
Saara ja Marko olivat paikalla ja sain heiltä mahtavaa apua ja neuvoja seuraamiseen.
Teemana häirintä, eli molemmat tekivät kaikkensa häiritäkseen Hiskiä. Lopuksi haettiin Untokin avuksi haukkumaan.
Alku oli huono, mutta His paransi kuin sika juoksuaan. Olin jo ihan tyytyväinen, paitsi siihen, että paikka on liian edessä. Mutta kestän sen, jos asenne pysyy tommosena! Sain taas aiheelliset pyyhkeet siitä, etten ole tarpeeksi skarppina.
Kiitos Saara ja Marko!
Maanantaiaamuna vielä Jaanan ja Kallen kanssa SDP:llä. Tehtiin kaikkea kivaa(kin): ruutuunmenoja hypyn kautta ja ruudussa kaukoja, kiipeämistä, putkeenmenoa ja opeteltiin pöydälle menemistä, ihan muuten vaan. Siinä sivussa sitten vähän seuraamista, kapulaa>fokus palautuksen nopeuttamisessa ja muutama luoksetulo.
Kivaa ja rentoa.
Sunnuntaina 2.2. haun härintätreenit jatkuivat. Ei toi bc ihan tyhmä ole: tällä kertaa se vain vilkaisi äänen suuntaan sen näköisenä, että "mä tiedän tän jutun, en mene halpaan". Eikä mennyt. Suoraan sinkosi lähetettyyn suuntaan hän, joskin vasen kulma tuotti vähän vaikeuksi, tuulen suunnasta ja ylisyvyydestä johtuen ilmeisesti. Kolmonen jätettiin tyhjäksi ja sen piston jouduin uusimaan, kun jäi matalaksi. Muuten ei erikoista.
Pitänee vain lisätä häiröiitä: seuraavaksi laitetaan porukkaa menemään alueelle niin, että His näkee ja huutelemaan samalla...
Yhteinen nimittäjä niille treeneille, joita on tehty, on häirintä.
Hakutreeneissähän on harjoiteltu jo useampaan kertaan sitä, että ääni tulee vasemmalta, mutta His lähetetään oikealle. Ja päinvastoin. Se ehti jo tajuta kupletin juonen, joten siirryimme seuraavalle asteelle: häirintä-ääni tulee samalta puolelta keskilinjaa. Tätä varmaan saadaankin nyt hinkata tovi.
Sara huusi Hiskiä ensin oikealla puolella, lähellä keskilinjaa, noin 50 metrin päässä, juuri ennen lähetystä. Lähetin Hiskin oikeaan kulmaan, se eteni aivan viivasuoraan kohti kulmaukkoa, mutta kääntyikin viime hetkellä ääntä kohti. Ehdin nähdä sen vilahtavan puiden takana, näkyvyys ei ollut tässä kovin hyvä. Ehti melkein Saralle asti, Saralla oli radiopuhelin ja sanoi koiran tulevan. Käskin nousta ylös ja lähteä pois ja vihelsin koiran takaisin. Uusi lähetys kulmaan.
Ensimmäisellä kerralla His oli mennyt ihan vierestä - joko ei nenä ollut ollenkaan auki tai sitten ääni oli vain vastustamattoman vahva ärsyke.
Toiselle puolelle eteni taas 20-30 metriä suoraan kulmaan päin ja sitten aikoi oikaista ääntä kohti. Huusin pois ja lähetin uudestaan, nyt meni suoraan kulmaan, mutta teki kummallisen liikkeen, kävi kulmassa, mutta lähtikin etenemään ja palasi takaisin. Ilmeisesti pienessä bc-päässä kävi kova raksutus, mitä pitäisi tehdä, eli iski epävarmuus.
Lopuksi sai vielä nostaa molemmat ääni-maalimiehet, mutta ilman ääniapua.
Koville ottaa tämä ääniärsykkeistä pois opettaminen. Ne tuntuvat menevän jopa haju- ja näköhavaintojenkin edelle...
Sunnuntaiaamuna sitten kävimme katsomassa Viialan uutta treenihallia, jota oli tajuttoman vaikea löytää. Se oli toooosi pieni, mutta ei agilitytelineitten siirtelyä ;)
Saara ja Marko olivat paikalla ja sain heiltä mahtavaa apua ja neuvoja seuraamiseen.
Teemana häirintä, eli molemmat tekivät kaikkensa häiritäkseen Hiskiä. Lopuksi haettiin Untokin avuksi haukkumaan.
Alku oli huono, mutta His paransi kuin sika juoksuaan. Olin jo ihan tyytyväinen, paitsi siihen, että paikka on liian edessä. Mutta kestän sen, jos asenne pysyy tommosena! Sain taas aiheelliset pyyhkeet siitä, etten ole tarpeeksi skarppina.
Kiitos Saara ja Marko!
Maanantaiaamuna vielä Jaanan ja Kallen kanssa SDP:llä. Tehtiin kaikkea kivaa(kin): ruutuunmenoja hypyn kautta ja ruudussa kaukoja, kiipeämistä, putkeenmenoa ja opeteltiin pöydälle menemistä, ihan muuten vaan. Siinä sivussa sitten vähän seuraamista, kapulaa>fokus palautuksen nopeuttamisessa ja muutama luoksetulo.
Kivaa ja rentoa.
Sunnuntaina 2.2. haun härintätreenit jatkuivat. Ei toi bc ihan tyhmä ole: tällä kertaa se vain vilkaisi äänen suuntaan sen näköisenä, että "mä tiedän tän jutun, en mene halpaan". Eikä mennyt. Suoraan sinkosi lähetettyyn suuntaan hän, joskin vasen kulma tuotti vähän vaikeuksi, tuulen suunnasta ja ylisyvyydestä johtuen ilmeisesti. Kolmonen jätettiin tyhjäksi ja sen piston jouduin uusimaan, kun jäi matalaksi. Muuten ei erikoista.
Pitänee vain lisätä häiröiitä: seuraavaksi laitetaan porukkaa menemään alueelle niin, että His näkee ja huutelemaan samalla...
lauantai 4. tammikuuta 2014
Tilinpäätös
 |
| Hiski, Onnellinen Ykkönen edelleen. Iloinen ja terve koiranpoika on saanut viettää koiranelämää Hiishollin pihassa ja juosta paljon vapaana metsässä. |
On tässä ihmeellisessä "talvi"säässä treenattukin, enimmäkseen hakua jostain kumman syystä, mutta ei siinä mitään ihmeempää. Kiusattu on erinäisin häiriöin Hiskiparkaa, ajatuksena siedättää pois kaikista mahdollisista avuista/häiriöistä niin, että johtotähtenä pienessä luisessa päässä olisi aina kirkkaana: eikun tuonne, aina vain sinne minne mamma näyttää, vaikka mikä olisi! Se kannattaa aina! Joojoo... Mutta Hiski kestää (ja ohjaajan virheitä) hinkkaamista ja hiomista loputtomiin, se on varsinainen sissi.
-----------------------------------------------------------------------------
Vuosi 2013 on Hiskin kanssa ollut yksiselitteisesti ollut hakuvuosi. Jälkiä on ajettu keväällä noin viisi ja syksyllä ehkä kymmenkunta kaikkiaan ja ne ovat olleet aika mainioita. Koko kauden aikana Hiskiltä on jäänyt jäljelle kolme keppiä. Takajälkiä hyvin vähän.
Eekoota ei olla treenattu oikeastaan yhtään, paria tarkkuusruutua lukuunottamatta. Ja pudotetun esineen otimme männä viikolla ensimmäisen kerran 1,5 vuoteen eikä Hiskillä ollut mitään vaikeuksia.
Myös toko on ollut melkein kokonaan tauolla. Jotain tokoa muistuttavaa on silloin tällöin tehty ihan vaan hupailuna.
-------------------------------------------------------------
Vuosi oli Hiskin "uralla" itkettävän upea. Urheilupuolesta jäi mahtavat muistot sekä treeneistä että kisoista. Kiitos taas, treenikaverit! Kävimme yhteensä neljässä hakukokeessa, joista kaikista tuli ykköstulos sekä yhdessä jälkikokeessa, josta myös ykköstulos.
Vuoden huipputapaus oli tietenkin haun SM-hopea ja SM-joukkuekulta. Lisäksi napsahti haun yhdistysmestaruus.
Onhan noissa yhdelle vuodelle enemmän kuin riittävästi.
Ensi vuoden tavoitteena olisi hyvä SM-tulos taas (jos kisat nyt joku järjestää). Lajina on edelleen haku, koska meillä olisi automaattisesti paikka NOM-joukkueessa, haussa.
Sitten tekisikin jo mieli suunnata muihin lajeihin. Viesti kiinnostaisi edelleen, mutta toista ohjaajaa voi olla vaikea motivoida vakituisesti treenaamaan.
Heta vanhenee. Se nukkuu paljon ja liikkuu aika kankeasti. Koitan pitää sen olon niin mukavana kuin suinkin mahdollista. On myös oikeinkin hyviä päiviä, jolloin se haluaa painia Hiskin kanssa ja on muutenkin kuin pikku pentu. Onneksi on iso piha, jossa se saa kulkea ja haukkua sen verran kuin kunto sallii. Eikä pahoja rappusia tms sisälle.
Molemmat koirat ovat kuitenkin olleet terveitä, eläinlääkäriä ei meillä juuri ole tarvittu. Se on asia, josta on syytä olla kiitollinen. Ja jokainen päivä noitten karvakamujen kanssa on ylimalkaan kivaa. Arki sujuu eikä ole koskaan tylsää hetkeä. Enempää ei voisi toivoa.
 |
| Heta ulkoilee sen, minkä jaksaa. Saa nähdä, vieläkö saamme pitää Hetaliinin vielä tämänkin vuoden |
sunnuntai 1. joulukuuta 2013
Taas kulki
Pitäähän tämä nyt vielä kirjata, jos vaikka jää vuoden viimeiseksi hakutreeniksi.
Eli: nyt se taas sujui. Vaikka koitettiin saada Hiski menemään lańkaan, ei mennyt. Tuuli kävi oikealta, tallattiin vain se puoli - hyvin. Siellä ei ollut yhtään maalimiestä, vaan ensimmäinen vasemmassa kulmassa, ylisyvällä. Saija ja Paula kävivät möykkäämässä ja puhumassa puhelimiin oikeessa takakulmassa noin sadassa metrissä niin, että His kuuli, sitten tulivat pois, sitä ei Hiskille näytetty.
Lähetys ensin oikealle tyhjään kulmaan, bueno. Sitten vasemmalle ja taas hyvin. Ei yrittänyt karata mihinkään. Sitten paukuteltiin rataa, kerran taisin uusia matalan piston oikealla. Muuten hyvin, tuli itse poiskin suht kapeilta pistoilta. Lopuksi heitettiin maalimies vasemmalle ja sinne näyttö.
Nyt jäi kiva fiilis.
Eli: nyt se taas sujui. Vaikka koitettiin saada Hiski menemään lańkaan, ei mennyt. Tuuli kävi oikealta, tallattiin vain se puoli - hyvin. Siellä ei ollut yhtään maalimiestä, vaan ensimmäinen vasemmassa kulmassa, ylisyvällä. Saija ja Paula kävivät möykkäämässä ja puhumassa puhelimiin oikeessa takakulmassa noin sadassa metrissä niin, että His kuuli, sitten tulivat pois, sitä ei Hiskille näytetty.
Lähetys ensin oikealle tyhjään kulmaan, bueno. Sitten vasemmalle ja taas hyvin. Ei yrittänyt karata mihinkään. Sitten paukuteltiin rataa, kerran taisin uusia matalan piston oikealla. Muuten hyvin, tuli itse poiskin suht kapeilta pistoilta. Lopuksi heitettiin maalimies vasemmalle ja sinne näyttö.
Nyt jäi kiva fiilis.
lauantai 23. marraskuuta 2013
Oho :) ja oho:(
Saija polki Hiskille sorakuopalle jäljen - pituutta en osaa sanoa - kulmaa, kulman jälkeen, kolme keppiä.
Taas lähestyimme jälkeä ilman mitään lähetyksiä ja voi jössess, mikä jäljennosto. His melkein kierähti ilmassa.
Jälkeä ajoi kuin juna, aivan eri moodissa kuin silloin, kun poljin itse jäljen tuohon samaan paikkaan. Kepit nosti riemukkaasti.
Aika hienoa :) taidan jatkaa jälkikautta, vaikka tulisi luntakin.
Esineruutukaistalekin tehtiin ja siinä kolme esinettä. Hiski oli taas pro.
Ja sitten huonoihin uutisiin, eli hakuun. Tapahtui tänään treeneissä, että lähetin Hiskin oikeaan etukulmaan jossa oli kaksi (2!!!) ukkoa peräkkäin, toinen noin 40 metrissä, toinen ylisyvällä jossain 60 metrissä.
His lähti oikein hyvin, suoraan ja syvälle - ja häipyi näkyvistä. Luulin, että siellä se leikki maamiehan kanssa, joka on kai vaan unohtanut ilmottaa, että koira tuli - suorapalkkaus, kun oli määrä olla.
Minuutin päästä Hiski tulee rulla suussa. WHAT? Laitoin kuitenkin liinan kiinni ja lähdetään kohti kulmaa - Hiski harvinaisen epävarman oloisesti. Kääntyikin sitten jyrkästi vasemmalle ja alkoi viedä keskilinjan yli toisella puolelle. Keskilinjalta Virva sitten kuuluttikin, että koira on käynyt maalimiehellä siellä. Saija oli 100 metrissä vasemmassa takakulmassa, ylisyvällä...
Kiroilin ikävästi koko matkan piilolle, tunnustan.
Potutttaa niin, ettei tosikaan. Haku :(
Taas lähestyimme jälkeä ilman mitään lähetyksiä ja voi jössess, mikä jäljennosto. His melkein kierähti ilmassa.
Jälkeä ajoi kuin juna, aivan eri moodissa kuin silloin, kun poljin itse jäljen tuohon samaan paikkaan. Kepit nosti riemukkaasti.
Aika hienoa :) taidan jatkaa jälkikautta, vaikka tulisi luntakin.
Esineruutukaistalekin tehtiin ja siinä kolme esinettä. Hiski oli taas pro.
Ja sitten huonoihin uutisiin, eli hakuun. Tapahtui tänään treeneissä, että lähetin Hiskin oikeaan etukulmaan jossa oli kaksi (2!!!) ukkoa peräkkäin, toinen noin 40 metrissä, toinen ylisyvällä jossain 60 metrissä.
His lähti oikein hyvin, suoraan ja syvälle - ja häipyi näkyvistä. Luulin, että siellä se leikki maamiehan kanssa, joka on kai vaan unohtanut ilmottaa, että koira tuli - suorapalkkaus, kun oli määrä olla.
Minuutin päästä Hiski tulee rulla suussa. WHAT? Laitoin kuitenkin liinan kiinni ja lähdetään kohti kulmaa - Hiski harvinaisen epävarman oloisesti. Kääntyikin sitten jyrkästi vasemmalle ja alkoi viedä keskilinjan yli toisella puolelle. Keskilinjalta Virva sitten kuuluttikin, että koira on käynyt maalimiehellä siellä. Saija oli 100 metrissä vasemmassa takakulmassa, ylisyvällä...
Kiroilin ikävästi koko matkan piilolle, tunnustan.
Potutttaa niin, ettei tosikaan. Haku :(
keskiviikko 13. marraskuuta 2013
Hähää 2
Sarjassamme bc-poikaraukan kiusaamistarinoita, osa nro 2, tällä kertaa vuorossa haku.
Olimme Saran kanssa kaksistaan liikenteessä ja tallasimme silti reippaasti 100 metrin alueen uuteen maastoon. Ensin Sara oli piilossa vasemmassa takakulmassa - ei tuulen puolella - ja lähdin pistottamaan Hiskiä tyhjälle alueelle. Kulmat hyvin, sitten ei oikein haluja upota seuraavalle oikealle, meni kuitenkin ja neljännellä pistolla nostikin Saran. Turha huudella perään luultavasti haistoi ukon jo siinä kolmannella pistolla.
Jäi sen verran nyppimään nuo turhan vähiin jääneet tyhjät, että otin vielä lopuksi pistosulkeiset samassa paikassa. Mutta aloitin loppupäästä, mikä olikin paha rasti: His teki kyllä tarpeeksi syvän ja suoran piston joka lähetyksellä - mutta kääntyi aina taaksepäin, eli samaan suuntaan, mihin oli kääntynyt ensimmäisellä kerralla, kun aloitettiin toisesta päästä rataa. Huomasin saman ilmiön jo talvella kenttätreeneissä: kun rata käännettiin, His ei pysty enää etenemään oikeaan suuntaan, vaan kääntyy "vanhasta muistista" taaksepäin .
Niinpä sitten vein Hiskin aika monta kertaa ihan takarajalle, jossa käännyttiin yhdessä eteenpäin keskilinjan suuntaisesti, jätin sankarin istumaan sinne ja vihelsin keskilinjalle. Onhan tämä ehkä pikkasen epäreilua, kun oikein vartavasten tehdään homma mahdollisimman vaikeaksi, mutta toivottavasti myös opettavaista.
Muuten on melko verratonta, että nykyään pystyn treenaamaan erikseen pelkkiä pistoja ilman ainoatakaan maalimiestä!
Olihan tässä välissä sitten semmonen viihdetreenikin: kolme maalimiestä suoraan edessä ja suorapalkat.
---------------------------------------------------------------------------------
Yksi täysimittainen esineruutu+yhdeksän esinettä kaistalehakuna kaatosateessa myös onnistuneesti suoritettu. Yksi pieni kankaanpalanen tarttui puunrunkoon ja siinä olikin herralla vähän pähkimistä.
Saran kanssa teimme ruudun kaisteleen, jossa His joutui etsimään etuesinettä ihan tosissaan.
Olimme Saran kanssa kaksistaan liikenteessä ja tallasimme silti reippaasti 100 metrin alueen uuteen maastoon. Ensin Sara oli piilossa vasemmassa takakulmassa - ei tuulen puolella - ja lähdin pistottamaan Hiskiä tyhjälle alueelle. Kulmat hyvin, sitten ei oikein haluja upota seuraavalle oikealle, meni kuitenkin ja neljännellä pistolla nostikin Saran. Turha huudella perään luultavasti haistoi ukon jo siinä kolmannella pistolla.
Jäi sen verran nyppimään nuo turhan vähiin jääneet tyhjät, että otin vielä lopuksi pistosulkeiset samassa paikassa. Mutta aloitin loppupäästä, mikä olikin paha rasti: His teki kyllä tarpeeksi syvän ja suoran piston joka lähetyksellä - mutta kääntyi aina taaksepäin, eli samaan suuntaan, mihin oli kääntynyt ensimmäisellä kerralla, kun aloitettiin toisesta päästä rataa. Huomasin saman ilmiön jo talvella kenttätreeneissä: kun rata käännettiin, His ei pysty enää etenemään oikeaan suuntaan, vaan kääntyy "vanhasta muistista" taaksepäin .
Niinpä sitten vein Hiskin aika monta kertaa ihan takarajalle, jossa käännyttiin yhdessä eteenpäin keskilinjan suuntaisesti, jätin sankarin istumaan sinne ja vihelsin keskilinjalle. Onhan tämä ehkä pikkasen epäreilua, kun oikein vartavasten tehdään homma mahdollisimman vaikeaksi, mutta toivottavasti myös opettavaista.
Muuten on melko verratonta, että nykyään pystyn treenaamaan erikseen pelkkiä pistoja ilman ainoatakaan maalimiestä!
Olihan tässä välissä sitten semmonen viihdetreenikin: kolme maalimiestä suoraan edessä ja suorapalkat.
---------------------------------------------------------------------------------
Yksi täysimittainen esineruutu+yhdeksän esinettä kaistalehakuna kaatosateessa myös onnistuneesti suoritettu. Yksi pieni kankaanpalanen tarttui puunrunkoon ja siinä olikin herralla vähän pähkimistä.
Saran kanssa teimme ruudun kaisteleen, jossa His joutui etsimään etuesinettä ihan tosissaan.
keskiviikko 6. marraskuuta 2013
Hähää!
Sainpas tehtyä Hiskille tarpeeksi vaikean jäljen. Sorakuopalle nimittäin.
Pituutta ei ollut kuin 250 metriä, monta kulmaa, kaksi keppiä ja kaksi esinettä, yksi (melkein) paluuperä.
Poitsu nosti jäljen henkseleitä paukutellen - alussa olikin helpompaa, eli vähän sammalta, risuja, pudonneita lehtiä yms. Hiski kuvitteli selvästi, että metsäjälkivauhtia paahtamalla (=mamma juoksee) homma selvitetään tosta vaan, mutta joutuipa nöyrtymään.
Vaahto lensi suupielistäja puuskutusta pukkasi kuin pikkupikkuveturista, kun His jäljeltä pudottuaan koitti nostaa sitä uudestaan vähän joka suunnasta. Vaikein osuus oli selvästi sileä hiekka, sorakohdat meni paremmin. Loppua kohti vauhti alkoi hidastua ja jäljestys oli paljon tarkempaa.
Seuraavaksi teen pitemmän ja vanhemman jäljen samaan paikkaan. Tosi kiva, että on haastetta, se metsäpohja on ainakin nyt näin kosteana liian helppoa Hiskille.
Pituutta ei ollut kuin 250 metriä, monta kulmaa, kaksi keppiä ja kaksi esinettä, yksi (melkein) paluuperä.
Poitsu nosti jäljen henkseleitä paukutellen - alussa olikin helpompaa, eli vähän sammalta, risuja, pudonneita lehtiä yms. Hiski kuvitteli selvästi, että metsäjälkivauhtia paahtamalla (=mamma juoksee) homma selvitetään tosta vaan, mutta joutuipa nöyrtymään.
Vaahto lensi suupielistäja puuskutusta pukkasi kuin pikkupikkuveturista, kun His jäljeltä pudottuaan koitti nostaa sitä uudestaan vähän joka suunnasta. Vaikein osuus oli selvästi sileä hiekka, sorakohdat meni paremmin. Loppua kohti vauhti alkoi hidastua ja jäljestys oli paljon tarkempaa.
Seuraavaksi teen pitemmän ja vanhemman jäljen samaan paikkaan. Tosi kiva, että on haastetta, se metsäpohja on ainakin nyt näin kosteana liian helppoa Hiskille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)