Torstaiaamuna Meirän hallilla, Hetakin mukana. Hetan lisäksi häiriöinä oli kaikki nurkista löytyneet lelut ja pallot lattialla levällään.
Toko/tottistreenimme teemana oli iloisuus :D, sattuneesta syystä ;). Olen pähkinyt pääni puhki sitä ILOISTA ilmettä/sen esiin kaivamista (tosin olisi varmaan tähdellisempääkin treenattavaa) ja päätynyt seuraavaan:
1. Lelupalkkaus ei heiluta Hiskin häntää.
2.: Kehuminen saa hännän heilumaan.
Johtopäätös: saalisvietti vetää hra Hiskosen vakavaksi, laumavietti iloiseksi. Hmm... Joo, ehkä vähän yksinkertaistettua ja taatusti epätieteellistä, mutta ajattelin kuitenkin yrittää soveltaa tätä(kin) teoriaa.
Joten seuraamista tehtiin nyt niin, että kehuin vuolaasti, siis niin, että halli raikui, mutta en palkannut lelulla. Ja lattia notkui palloja yms ihanuutta...Yritin kovasti revetä riemuun ainoastaan todella hyvän seuraamispätkän kohdalla. Välillä kehuin pelkästä kontaktista tai liikkeellelähdöstä. His ei oikeastaan edes yrittänyt ottaa niitä lattialeluja kertaakaan. Tehtiin pelkästään tätä noin 15 minuuttia. Ainakin tuo vaikutti reippaalta.
Tunnari. Tässä ollaan luullakseni löydetty yhteinen sävel. Hiskiltä puuttui tällä kohdin motivaatio, kumma kyllä. Olen pelännyt lelupalkkausta oman tuonnissa, kun kuvittelin sen johtavan kaaokseen ja anarkiaan. Näin ei kuitenkaan näytä käyvän. Olen jopa tehnyt kotona niin, että heitellään vain ensin omaa (aika monta on mennyt päreiksi...) ja sitten piilotan kaikki pienen peiton alle, josta His hakee oikean. Tämä on Hiskosesta ollut tosi kivaa ja tunari-into on nyt ihan eri luokkaa kuin aikaisemmin. Tänäänkin hallilla heiteltiin ensin omaa - heitin sen kerran jopa hyppyesteen yli - ja sitten vasta laitoin oman muiden joukkoon. Monta toistoa: His haisteli hyvin eikä tuonut vääriä.
Hyppyjä. Puukapulakin hajosi (tosi hyvälaatuisia nää kalliit koiratarvikkeet). Heittelin sitten lelua, ja aina mahdollisimman vinoon. His ei erehtynyt kertaakaan ja hypytkin olivat mukavan ilmavia.
Tasamaanouto. Ei His kapulan taakse kierrä, mutta en mä kyllä ala tuota korjata, kun muuten nouto on ihan jees. Lelupalkka.
A-este. Tosi matala, vinoon heittoja täälläkin. Hyvin.
Kaket. Laitoin Hiskin eteen laudan ja taakse lelun. Jotenkin se vaan väänsi itsensä vinoon m-s-vaihdoissa. Mutta lamppu syttyi tänään tässäkin: olin polvillani Hiskin edessä ja annoin käskyt+käsimerkit siitä. His osasi jumpata paikoillaan hyvin tällä tavalla, kokeilin monta kertaa. Tehdään nyt sitten tätä, jos se tekniikka siitä löytyisi. Lelupalkka.
Luoksetulo. Eteen asti, oikein hyvin. Pari stoppia - kun on kerta ILOISET treenit, niin ei nyt niuhoteta, mutta ei ne oikeesti olleet tarpeeksi hyviä.
Ruutu. Tämä oli hilpeää :) Matkalla ruudulle oli laskujeni mukaan yhdeksän lelua: Hiski seisahtui jokaisen kohdalla ihan kysymysmerkkinä. Varmaan oli tosi vaikea hahmottaa ruutu sen härpäkevuoren takaa. Käytiin yhdessä hakemassa ruutu, mutta vieläkään ei lamppu syttynyt. Sitten menin ruudun viereen ja sain Hiskin tulemaan sinne. Muutaman kerra Hiski sitten pujotteli hienosti pallomeren läpi suoraan ruutuun >lelu. Tauon jälkeen kokeilin, jäikö homma mieleen. Hiski lähti tosi epävarmasti, oikein näkyi, miten sillä raksutti - mutta meni kuin menikin miinakentän läpi ruutuun! Muutama toisto sujui jo paljon varmemmin. Olipa ihana huomata, miten Hiski pohti asiaa ja ratkaisi sen, ei vain ryysinyt pää kolmantena jalkana jonnekin.
Välillä His oli paikallamakuussa ja Heta sai humputella: heittelin ILOISESTI palloja ihan Hiskin nenän edestä, mikä oli sille melkein liikaa: takapuoli nytkähteli.
Ihan lopuksi vielä uusintakierros lempiliikettämme ;))) seuraamista: tällä kertaa His sai hyvästä työstä palkaksi ILOISTEN kehujen jälkeen lempparipallonsa.
Aijuu: me makoiltiin Hiskin kanssa jossain treenien puolivälissä reporankoina hallin lattialla.Hiskikin oli ihan rentona, mistä olin myös oikein ILOINEN, koska rentoilu ei ole Hiskin prioriteettilistalla ihan toptenissä.
___________________________
Hiskin korvalehti ei punoita juuri ollenkaan enää eikä se ravistele pätään. En ole muuttanut ruokavaliossa mitään. En edelleenkään oikein usko tuohon allergiadiagnoosiin - mutta katsellaan nyt, miten tilanne kehittyy.
5 kommenttia:
Loistavaa pohdintaa jälleen! Tuli muuten mieleen, että oletko koskaan kokeillut leikkiä nameilla "saalis" leikkiä? Ruut ei ole varsinaisesti edelleenkään ruuan perään, mutta siitä on ihan älyttömän kivaa kun heittelen sille nameja palkaksi maahan kahden lelun saalis -leikki periaatteella. Eli heitän namin ja sanon innostavasti "ota kii" ja kun Ruut ampasee perään hihkasen kimeästi "joo" ja kun nami on pyydystetty huikkaa "täällä" ja kun koira kääntyy kohti heitän namin toiseen suuntaan. Hankalaa selittää, mutta idea se, että itse elän leikissä mukana omalla äänellä ja kropallakin -> olemalla hieman kumarassa käsi alhaalla ja liikun koirasta aina pois päin näyttäen nami kättä ennen kuin heitän sen meneään. Toinen tärkeä pointti leikissä on sen jatkuvuus, eli koira ei saisi pysähtyä vaan se nappaa namin vauhdista ja kääntyy jo saman tien uuteen hyökkäykseen. Tässä siis saalistetaan nameja, eli pelataan sillä saalisvietillä, mutta on kuitenkin rauhallisempi versio kuin kahden pallon/lelun leikki, eli kierrokset ei nouse niin korkealla ja silmän käyttö ei tule ainakaan meillä tässä leikissä esiin ja koira pysyy näin mukavan aktiivisena ja rentona. Suosittelen kokeilemaan =)
Kiitos taas Susan! Haluan ehdottomasti kokeilla tätä: voisitkos näyttää ihan liveä Längelmäellä?
En valitettavasti pääsekkään tulemaan Längelmäelle... työn antaja muisti kivasti näin joulun alla lomautuksella, jotta näin =(
Voi kurjuuden kurjuus :( Onpa ikävä uutinen.
Aina ei voi voittaa =)
Lähetä kommentti