Tiistaina Hiski oli taas Terhillä hierottavana. Poika oli ihanan rela alusta loppuun eikä reagoinut mitenkään vatkaamisiin, paineluihin tai venyttelyihin. Ei näyttänyt olevan kerrassaan mitään kipukohtia. Tämä onkin ennakoivaa huoltoa.
Kun ei näillä paukkupakkasilla pysty maastossa tekemään mitään, niin tokoa sitten sisällä. Ei se niin huono vaihtoehto olekaan.
Meirän hallilla treenattiin keskiviikkona. Vein palloja erityisesti hallin takaosaan, mutta muuallekin. Hiski ei enää yritä ottaa maasta mitään, hiukan alussa saattaa tapittaa.
Teemoina liikkeiden väliset siirtymät, kapulan luovutus, eteentulo ja siitä sivulle siirtymiset. Varsinaisista liikkeistä treenattiin hyppyä, luoksetuloa ja tietenkin meidän lempparia, kaukoja.
Ensin leikittiin ja sen jälkeen muka ilmottauduttiin. Siirtymät otin käskyn alla ja palkkasin suoraan kainalosta ennen varsinaista liikettä. Tässä olen lipsunut, nyt ruotuun.
Aloitettiin luoksetulolla. Ensin pelkkä seiso, sitten suoraan eteen ja siitä sivulle, sitten koko liike ja lopuksi läpijuoksu. Hämäsin huutelemalla "käskyjä" ja maassaolosta Hiski sitten narahti ja lähti tulemaan "lliikkuroinnistani". Palautin maihin ja otettiin uusiksi.Stoppeihin olin tyytyväinen. Erikseen vielä pelkkiä seisoja ja maahanmenoja leikistä. His oli ihan onnessaan.
Hyppynouto. Monta toistoa, osa supervinoon heittoja. En päästänyt joka kerta heti hakemaan, vaan seurauttelin. Huutelin myös vääriä käskyjä, kerran lähti väärällä. Muuten palautteli hienosti. Otin joka kerta ensin eteen ja sitten vaadin kunnollisen sivullesiirtymän. Muistaakseni nämäkin olivat ok.
Kaukot. Peruuttamalla ensin, namipalkat. Sitten ihan läheltä. Oijoi, johan pomppasi. Ja asennot kamalan vinoja. Saatiin muutama hyväkin vaihto, mutta sitkeässä tämä on. En hyväksynyt vinoutta enkä pientäkään siirtymää ja siinähän sitten ährättiin. His alkoi jo näyttää vähän masentuneelta. Eikun peruuttelemaan iloisesti pitkin hallia.
Tunnari. Ylipitkä matka, kellotaulu. Hyvin otti oman, mutta toi varovaisesti, kävelemällä. Mielialaliike tämäkin (kuten kaukot), eli pitää taas vahvistaa hauskuutta ja varmuutta. Varmaan oli vähän lysyssä sen kaukosäädön jälkeen.
Nouto, kaksikiloisella. Muuten hyvä, mutta jää nykyään kumman kauas. Sitä hinkattiin.
Eteen-sivullle-eteen-jumppaa. Yritti ihan liikuttavasti., välillä jäi kyllä aivot pahasti jälkeen.
Luoksetuloja. En nyt muista mitä kaikkea, mutta erinäisiä variaatioita.
Ja taas kaukoja. Oli karseat agikoirahäiriöt, varmaan jotakuta turria kidutettiin ja neljä muuta rekkua kiljui rääkätyn puolesta, omatkin korvat soi. Hiskillä oli karvat pystyssä ja korvat päätä myöten. Pakotin sen metelistä huolimatta tekemään helppoja M-I-M-vaihtoja ja peruuteltiin valehtelematta kilometri, välillä istutin, välillä laitoin maahan. Uhkarohkeasti vielä läheltä yksi M-I-S-I, mikä menikin yllättäen laakista putkeen. Takapalkkana oli kissanruokapurkki, jonka sai heti hotkaista palkaksi. Kylläpäs väännettiin, mutta homma loppui hyvään fiilikseen :D
Liikkeestä istukin otettiin jossain välissä. Hyvinhän tuo sujui.
Kotona on haettu ja luovutettu pikkuesineitä. Tämä sujuu nyt niinkuin sen pitääkin mennä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti