Möllitokossa

Lauantaina käväisimme Hiskin kanssa Tamskin tallilla möllitokoilemassa voi-luokassa. Hiski teki paikallamakuun, seuraamisen, tunnarin ja luoksetulon. Kolme liikettä sai ottaa makuun lisäksi.
Viereisellä kentällä oli menossa joku pentukurssi, mekastusta riitti. Hiski kävi pelottavan kovilla kierroksilla ja vinkui odotellessa sydäntäsärkevästi jokaisen koiratytön perään. Me oltiin kuudesta koirakosta viimeisinä. Sain pienen jännityksen pintaan, en ihan kisakoomaa, ikävä kyllä ;)
Paikallamakuu. Ei kai erikoista, hiukan korviaan luimisteli (kurkin piilosta), kun ihan takana mekkaloitiin.
Seuraaminen. Alku ei näyttänyt lupaavalta. En meinannut saada Hiskiä suoraan perusasentoon, kun se kytsi ruutua, joka oli edessä, samassa paikassa, jossa oltiin otettu ruutua viimeksi tallilla. Järjestäjät jo kysyivät vähän säälivän näköisinä, otetaanko ruutu pois. - Ei missään nimessä oteta, rääkäisin.
Käskyn jälkeen His muuttui ihan täysin:  omasta mielestäni seuraaminen oli suorastaan kiitettävää, siis tuntui hyvältä, vaikka en kyllä yhtään katsonut koiraa. "Tuomarikin" kehui vuolaasti. Yhdessä pysähdyksessä Hiskin peppu kuulemma jäi inansa ylös. Kontakti ei tippunut kertaakaan.Ihanaaaaaaa!
Tunnari. Sanoisin, että täydellinen ja tasapainoinen suoritus: reipas meno, huolellinen haistelu, ei sorkkimista, nappasi oikean heti, kun tuli kohdalle ja palautti ripeästi ja pureskelematta. Hiski oli hyvin itsevarman oloinen ja arvasin heti, että nyt menee nappiin. Taisin kyllä käskeä sivulle, ennen kuin sain luvan, mutta sehän ei ole Hiskin vika.
Luoksetulo. Taas hra Hiskosen piti kytätä sitä ruutua, mistä seurasi vino maahanmeno. Koska tämmöistä on esiintynyt muutenkin, ja haluan pitää nollatoleranssin tässä, korjasin ja aloitus meni säätämiseksi. Mutta sitten: tosihienot stopit merkeillä, erittäin hyvä vauhti, suora eteentulo ja ja mainio sivulle siirtyminen. Eli ne tärkeimmät asiat oli kunnossa.
Olin Hiskiin enemmän kuin tyytyväinen :D:D:D
Olipa hyvä, etten ottanut sitä ruutua (mitä vähän arvoin) - nyt pitää treenata paljon sitä, että ruutu on suoraan edessä, mutta sinne ei mennä. Ja pitää olla entistäkin tarkempi siinä, missä asennossa koira on, ennen kuin liike alkaa. Turha ottaa tästä pistemenetyksiä. Erinomaisen tyytyväinen olen siihenkin, että pääsin puuttumaan kyttäämiseen kisamaisissa oloissa. Pitänee silti miettiä, alanko seurauttaa Hiskin käskyn alla jo kehään mennessä.
Mutta varsinainen ihmemies se on, kun pystyy kokoamaan noin  hyvin itsensä, vaikka nupit on ihan kaakossa.
Ennen lähtöä treenasimme vielä vähän kaukoja, enimmäkseen peruutuksesta. Ei valittamista.