HISKIN JA VILIN SEIKKAILUT




maanantai 28. maaliskuuta 2011

Pyhäpuuhat ja täti hakkasi nulikan

 SUNNUNTAI
Aamupäivällä Hiskille pudotettu esine taas. Se suorastaan vaatimalla vaatii jo tätä metsälenkin päätteeksi. Hiskin seuraamismaltti (tarkoittaa siis sivulla kulkemista, ei kontaktiseuraamista) on nykyään mahtavaa: se seuraisi yhdellä käskyllä sivulla varmaan kilometrin häröilemättä.Varsinaisen suorituksen kiihko ja vauhti ei silti ole yhtään huonontunut.
Esineruutu
Löysin paikan, jossa on ajeltu kelkalla ja johon ei siksi uponnut (ei ainakaan kovin pahasti). Päällä oli semmonen 10 sentin lumikerros. Syvyyttä 50+metriä, leveyttä 15-20 metriä. Otin Hiskin mukaan tallaamaan niin, että sen piti koko ajan seurata mukana, kún tein kaikenlaisia kiemuroita; sivurajoja en tallannut nytkään. Oli se vähän ihmeissään, mutta hyvin pysyi sivulla. Hyvä hallintatreeni.
Taakse vein ensin pienenpienen kaasuletkun pätkän, jonka His löysi helposti.
Sitten tiputin alueella kolme normiesinettä, yhden taakse, yhden keskelle ja yhden eteen, kaikki peitin kevyesti lumella. His rynnisti taakse ensin ja löysi esineen heti. Toisella lähetyksellä sinkosi myös taakse, mutta kun siellä ei mitään ollut, alkoi haravoida aluetta rauhallisesti siksakkina eturajaa kohti. Itse asiassa se reagoi jo menomatkalla hivenen etuesineeseen, mutta ei pysähtynyt. Tämä on oikeastaan aika mainio tyyli. Löysi loput esineet hyvin ja mikä parasta, ei vaihtanut esinettä, vaikka hokasi toista tuodessaan toisen. Itse asiassa His ei ole koskaan tehnyt vaihtareita, mitä Heta harrasti paljonkin. Koputtaa päätään.
Kun saisi nyt Hiskin työskentelemään rutiiinisti juuri näin: kolmasosa kaistale ruudusta aina kerrallaan.
Hiski on siitä(kin) aivan ihana, ettei se pyörittele, mälvää eikä pureskele mitään "kisaesineitä": ei noutokapulaa, ei tunnarikapuloita, eikä esineitä.En tiedä, olenko osannut opettaa jotain oikein vai onko mulla vaan käynyt tuuri :D

Su-iltana viimeiset tokot hallissa, Marjamäessä. Kyllä ei enää huvita nää sisätilajutut. Menin, kun luvassa oli kolme liikkuroitua liikettä. Me otettiin hyppynouto metallilla, seuraaminen (oho) ja tunnari. Tässä järjestyksessä.
Hiski oli jo valmiiksi nupit kaakossa, kun ajettiin pihaan. Se ei halunnut edes kävelylle, vaan veti hulluna hallille...
Hyppy oli 10+, ei mitään huomautettavaa.
Seuraaminen. Henna teetti kaikki mahdolliset kuviot, mitä voi keksiä. Käännöksissä kuulemma edelleen käytän käsiä apuna, itse en yhtään huomaa sitä. Juoksemisessa pomppi. Jotenkin en saanut omaa askelrytmiäni taas kohdilleen. Eli olin itse tavallistakin huonompi, mikä johtui osittain siitä, että selkääni vihloi ilkeästi.
Tunnari. Jätin tämän viimeiseksi, kun halusin päästä palkkaamaan tästä ruhtinaallisesti. Taas oli kierteitä enemmän kuin lääkäri määrää. His tuijotteli sitkeästi siiihen kulmaan, missä viimeksi oli ruutu, vaikkei siellä nyt mitään ollut...Kävi kiinni ensimmäiseen oikealla, pudotti ja haki oman. En halunnut palkata, ettei His käsittäisi, että tuo on ihan ok suoritus. Otettiin uusinta helpotettuna, eli kasa + oma vieressä. Tässä oli hiukan epävarmuutta. Ehtii tätä hinkata.
------------------------------------------------------
MAANANTAI
Esineruutu...
Mulla on addiktio esinetreeneihin. Tallasin lenkin jälkeen aamulla taas Iidesjärven lähistölle 20x50 alueen. Takarajalla oli viitisen metriä leveä ja pari metriä korkea kanto-/risukasa, jonka takana alue jatkui tallattuna vielä kymmenkunta metriä. Kolme esinettä, joista yksi oli tämän kantoröykkiön takana. Peitin taas kevyesti lumella kaikki esineet.
Otin Hetan pitkästä aikaa etsimään ja se oli ihan pro! Lönkötteli esineet yksi toisensa jälkeen täysin vaivattomasti, myös sen kantokasan takana olleen. Aikaa ei kulunut varmaan kuin minuutti.
Sitten His. Tällä kertaa se toikin ensin keskimmäisen, sitten etuesineen. Näissä ei mitään ongelmia. Mutta sitten - nuoriherra ei osannut mennä sen kantoröykkiön taakse, ei sitten millään. Annoin sen pitkään häärätä ihan omine nokkineen ja sitten lähettelin sitä pari kertaa. Joka kerta se jämähti siihen kasan eteen ja sitten alkoi paineistuessaan sahata mun jälikiäni, välillä vilkuili minua alta kulmainsa, aikamoisilla sijaisilla jo. Lopulta ajoin pojan kasan sivusta sinne taakse. Sittenhän esine löytyi ihan helposti ja lelubileet alkoivat.
Täti hakkasi nulikan mennen tullen :D Mutta nyt pitää opettaa Hiskille se "kaukana" ja "lähellä" ihan oikeasti.
Illalla vielä Lilin ja Herin kanssa pienet toko-/tottistreenit Pirkkahallilla.
Tehtiin kaksi ruutua, joihin lähettelin Hiski ihan läheltä eri suunnista, paikanhaku idena. Ennen sitä hiukan seuraamista: kontaktin tarjoamisesta tympeälle ohjaajalle ensi jo palkka. Sitten käsien heiluttelua yms. Tämän sujuu :)
Hyppytreeni. Tämä oli meidän varsinainen teema: Tuota hyppytekniikkaa nyt yritän saada kuntoon ilman saalispalkkaa. Eli aloitettiin 80 sentistä ja Lili oli toisella puolella namikäsi ylhäällä. Sitten nostettiin metriin. Lähetykset kaukaa. Kyllähän se metristä yli menee, mutta hyppy on kyllä niin laaka, niin laaka, ilmavampi saisi olla.

2 kommenttia:

Hanna kirjoitti...

Mä olen ihan kade tästä tein reenitahdista! Wau Kaarina miten paljon ehdit tehdä kaikkea! Esinereenejä pitäisi päästä aloittelemaan täälläkin, mutta missä sitä tekee tässä lumimäärässä :P No, toivotaan että lumet sulaa vauhdilla. La nähdään!

Hiippari kirjoitti...

Nojaa: maanantai jälkeen onkin taas ollut aika hiljaista treenirintamalla...Tokojutut jää nyt ihan väkisin taka-alalle, ei riitä aika eikä oikein motivaatiokaan. Ne on meille semmosta talvikauraa;) Nähdään huomenna!