Kovan SM-rääkin jälkeen pitäisi ihan oikeiden asiantuntijoiden neuvojen mukaan lähinnä vain huilia ja tehdä rentoja lenkkejä. Levätä pitäisi oikeaoppisesti vähintään viikko. Pientä treenintynkäää on kuitenkin harrastettu, lähinnä palauttelevia sellaisia.
Terhi hieroi Hiskin perusteellisesti ja edelleen poika on hyvässä kunnossa, pikkuisen kireyttä etupäässä, mutta ei mitään jumeja tms. Hyvä kunto selittyy varmaan runsailla metsälenkeillä, joilla poitsu saa juosta vapaana. Ynnä jokapäiväisellä paljolla uimisella.
Kun saatiin seuraa Kyötikkälään, niin pakkohan oli vähän tokoilla. Ei kovin vakavasti kylläkään. Lili käskytteli vähän seuraamisen askelluksia yms ja sitten otimme ruutua, ohjattua ja tunnarin. Kaikki meni vähän sinnepäin, mutta Hispander oli aivan tohkeissaan ja ikionnellinen. En meinannut saada sitä kentältä pois...Kenttä oli kamalassa kunnossa, heinää kohta polviin asti.
Sitten oli vielä pakko rykäistä esineruutu siihen rinteeseen, samantapainen paikka kuin Lahdessa. Mietin ensin kaikenlaisia pistotushienouksia, mutta sitten päätiin yksinkertaisesti vain lähettää keskeltä ja seisoa samalla paikalla koko ajan. Kaksi edessä, yksi keskellä ja yksi ihan ikeassa takakulmassa. Esineet helppoja.
Taidan lopettaa kaikki pistotusviritykset ja roiskaista koiran vaan jostakin ruutuun, lopputulos on näkäjään kutakuinkin sama. Hetan kanssahan tein näin ja hyvin meni.
Torstai-iltana oli Savontien varressa hakutreenit, joissa Hiskillä ei ollut ollenkaan varsinaista etsintää, vaan kaikki maaalimiehet ääniavuilla ja keskilinjalle tulo ääniavulla myös, risteilyn tapaista. Viisi ukkoa.
Muistin taas, miksi olen koskaan alkanut harrastaa hakua: nautin hommasta tosi paljon. Sää oli paras mahdollinen, porukan kanssa oli kivaa ja innokkaiden koirien kanssa oli hauska touhuta. Ja loppukesän metsä oli vaan kertakaikkiaan niin ihana! Muutama hirvari oli, mutta ei haitaksi asti eikä selkäänkään sattunut liikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti