Ihan uutta: tällä kertaa jälkipuinti ei koskekaan tottiksen huonoutta. Peräkylän pessimistin mielestä 98 pisteen suorituksestakin löytyisi varmaan vaikka mitä vikaa, mutta mä en olekaan päässyt jäseneksi. Tottis oli ensiluokkaista ja sillä siisti. No, olihan siinä se eteenmenon valmistelevan osuuden pomppu, mutta ilman sitä homma olisi mennyt jo liiallisuuksiin.
Miksi touhu siis nyt onnistui niin hyvin, kun se on mättänyt melkein koko kesän (ja edellisenkin)? Viime kesänäkin tosin tottis sujui hyvin SM-kisoissa. Tässä on kylläkin tehty hartiavoimin töitä seuraamisen kanssa, suurkiitos kaikille siinä auttaneille! Kisoja edeltävällä viikolla en tuskaisen selän takia pystynyt edes menemään kentälle, vaan kaikki tapahtui pihassa. Hiottiin vain tekniikkaa, ilmeisesti oikein ja oikeita asioita.
Mutta kyllä suurin merkitys oli ja on Hiskin mielentilalla. Arvaan, miksi His teki hyvän suorituksen sekä viimevuotisissa että tämänvuotisissa SM-kisoissa. Yksinkertaisesti siksi, että autot olivat kaukana parkkipaikalla. Se ei nostanut itseään siihen tuttuun raivovireeseen, joka iskee päälle, kun autot räyhäävine koirineen ovat ihan kentän vieressä. Nyt His oli ihan rauhallinen, kun odottelimme kentän reunalla vuoroamme, vieläpä semmoisen kopin suojissa, jossa His ei päässyt katsekontaktiin muiden koirien kanssa.Mitenkään en sitä nostattanut, köllöteltiin vaan ihan rauhassa.
Maastoa sietää ruotia. Jälki oli ihan ok, takajäljestä huolimatta (janoja on treenattu tuhottomasti, ihan turhaan näköjään).Jälkiosuuden loppuosan polku on kartallakin merkitty poluksi (tarkistin), ei tieksi. Sääntöjen mukaanhan jäljet saavat kulkea noin lähellä toisiaan vain, jos niiden välissä on tie. Mutta onneksi ei meitä haitannut, joltakulta muulta tuo saattoi viedä pisteitä.
Haku meni suurin piirtein ennakko-odotusten mukaan. Ehkä homma olisi vörkkinyt hivenen paremmin, ellen olisi unohtanut pilliä autoon. Ilman pilliähän His ei tule tyhjältä pois.
Pudotetussa tuli se helkutin "emmää voi istua"-ongelma. Siinä olisi vaan pitänyt karjaista käsky pahalla äänellä heti, mutta kun en ollut yhtään varautunut.
Mutta miksi esineruutu mätti jossain määrin ja miksi tarkkuus petti kokonaan? Katkeraa sikäli, että molempia ollaan treenattu enemmän kuin mitään muuta... Molemmissa oli ongelmia myös viime vuoden SM:ssä, tosin tarkkuusruudussa sentään selvittiin silloin vain muutaman pisteen menetyksellä.
Epäilen kummassakin edelleen (kuten viime vuonnakin) paineistumista, joka taas johtuu niistä muista, rähjäävistä koirista. Tarkkuusruutuun mennessä Kirsi K.:n grotsku singahti Hiskiä kohti ja aloitti räyhän, josta Hiski meni ihan pois tolaltaan. Lisäksi Veeti (jota His vihaa) tuli vastaan. Tajusin kyllä jo ruutuun mennessä, etteivät asiat ole ihan hyvin. Jälkiviisautena voisi sanoa, että olisi pitänyt vaan pokkana tehdä pieni lenkki (kävi mielessä, mutta meitä jo huudeltiin) tai antaa Hiskin purra kunnolla palloa tai patukkaa. Ehkä olisi auttanut, ehkä ei.
Ruudussa Hiski nuuskutteli kyllä koko ajan, mutta vilkuili oudosti ja haistelu vaikutti lähinnä teeskentelyltä.
Luultavasti oli myös iso virhe tehdä leirillä sellainen paineinen "törkyruutu".
Tein tänään Hiskille ihan samanlaisen ruudun kuin kisoissa oli ja piilotin samanlaisen kolikon samanlaiseen paikkaan. Löytö tuli parissa sekunnissa.
Esineruudun treenaamisesta mulla on jo paljonkin ajatuksia, mutta katotaan nyt. Fakta on, että hyvän ja hyvin treenatun koiran lisäksi onnistumiseen EK:ssa tarvitaan aina myös vähän tuuria, tai ainakaan ei tarvita huonoa tuuria.
Mitalittoman pronssikoiran pitää saada levätä riittävästi. Huomenna Hiskillä on taas hieronta, ihan puhdasta stressinpoistoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti