Maneesitreenit ja kateuskortti

Palkka. Hiski tappaa tunnarikapulan

Sunnuntai-iltana pääsimme Hiskin kanssa Kravin tallille Multisiltaan maneesitreeneihin. Eipäs olla ennen tuommoisessa paikassa treenattukaan. Aikaakin oli ruhtinaalliset kaksi tuntia. Hiski viis veisasi hevosenhajuisesta mestasta ja oli julmetun kovassa vedossa.

Tehtiin hommia kolmen koirakon ryhmissä, kolme porukkaa samaan aikaan, hyvin mahduttiin ja sopivasti oli häiriöitä. Sari K. liikkuroi. Ensin ruutu, joka oli muuten oikein hyvä, paitsi, että Hiski jäi liian eteen, joten tehtiin muutama paikanhaku.
Sitten ohjattua ensin niin, että kapulat olivat aivan lähellä, pelkkä törppö alkuun. Pätevä merkille meno, kapuloista ei mitään haittaa. Uusinnalla tahti hidastui, joten otimme vielä kilpajuoksun. Sitten Sari vei kapulat kisamatkalle. Törpölle menossa riittävä vauhti, mutta jäi katsomaan oikeaa (ei minua), eli sitä, joka vietiin ensimmäisenä, pah. Hyvä haku ja palautusvauhti, palkka lennosta. Hmmm - tätä tarttis ehdottomasti saada tehtyä lisää nimenomaan liikkuroituna.
Sitten tunnari muuten kisamaisesti, mutta Sari vei ison kasan omia kapuloita (kapuloissa sekä minun että Sarin hajua) aika lähekkäin ja laittoi tuoreen oman aivan niiden keskelle. Ja nappiin meni: ei turhaa tarkistelua, vaan haistelua vain sen verran, että oma osui kohdalle, sitten reipasvauhtinen palautus.
Välissä paikallamakuu kuuden muun koirakon kanssa. His jäi hankalan näköiseen asentoon, mutta ei reppana uskaltanut korjata sitä.
Toisessa osiossa otimme vain zetaa/jääviä. Ensin kokonaisena kisamaisesti m-i-s, jossa istui seisomisen. Sitten käskytettynä ihan vaan peräkkäin m-s-i, jossa porsasteli istumisen maahan kaksi kertaa ihan pokkana! Vasta kolmas yritys osui ja upposi. Tässä meillä on pikku joulupähkinä purtavaksi :) Vaihtoehdot: a. Hiippari ei kuuntele/keskity kunnolla, kun ollaan kisamaisissa/vieraissa ympyröissä, b. se häiriintyy liikkurista, c. se ei osaa/erota käskyjä, d. on paineessa/ahdistunut. Pidän todennäköisimpänä vaihtoehtoa a.
Oli tosi kiva treenata maneesissa, kiitos Sari K., Piia K. ja knit!
Mutta voi jösses, että olin likainen, kun tulin kotiin! Housut oli polvia myöten tahmeassa nhiekassa. Ja tavallisella pallolla ei tuolla tee mitään, pitää olla reikäpallo, tai oikeastaan vähintään viisi, koska hiekka tarttuu kaikkeen kuin tauti.

Maanantaina kokeilin metsälenkin yhteydessä heti noita jääviä ja kas, kas: herra Hiipparsson veteli istumiset kylmän rauhallisesti joko maihin tai jäi seisoksimaan. Tulipa mieleen vielä vaihtoehto e: poitsu on nyt parissa tokokisassa jo oppinut (ja ehkä jossain treenissäkin, jota en muista), että väärästä asennosta ei seuraa yhtikäs mitään, sama siis, mihin asentoon sitä jämähtää.
Niinpä käskytin nopeassa tempossa eri asentoja ja voivottelin suureen ääneen vääriä+vein mokasta aina heti autoon (sori, operantistit). Sitten otin Hetan kanssa asennonvaihtoja ja kehuin sitä kovasti Hiskin katsellessa. Minkä jälkeen taas Hiski kehiin. Alkoi muuten homma pelittää ihan eri tavalla, selvästi oli karvakorva tarkkana kuin porkkana eikä virheitä enää tullut. Onnistumisista riekuttiin. Tämmöstä peliä nyt sitten vissiin pidetään. Otetaan takaperin hommaa myös eri versioina.

3xtarkkuusruutu
Olen tullut siihen tulokseen, että Hiskin virettä tarkkuusruututyöskentelyssä on syytä nostaa, jotta se kestäisi mahdolliset häiriöt (se SM...) paremmin. Tarkkuushan on opetettu sille pelkästään namipalkalla, kun alkuun pelkäsin, ettei se pysty keskittymään korkeassa vireessä. Niinpä ruutu on välillä ollut vähän nihkeänpuoleinen, vaikka His 99-prosenttisesti esineet löytääkin.
Eli nyt tein kolme ruutua peräkkäin niin, että His sai katsella, kun talloin ruutua ja pallo oli odottamassa vieressä. Etsimisessä tai luovutuksessa ei mitään ongelmia, vaikka kaikki esineet olivat tosi pieniä ja vaikeissa paikoissa. Tässäkin käytin kateuskorttia: Heta sai vielä etsiä kaksi esinettä niin, että His katseli vierestä, sitten autoon.
Ensi kerralla taidan jopa nostattaa Hiskiä taisteluleikillä ennen etsimistä.

Tämmöistä joulunalusaikaa tällä kertaa