Hannojen Tee ja Oo plus Korrin Pekan kanssa Suvipielisen tien varrella tehtiin monenlaista.
Jälki
Hiskin eka jälki meni suunnitteluvirheen takia vähän mönkään, joten se ei ajanut sitä, vaan Hanna O. polki uuden jäljen hakkuuaukolle, pituutta ei ollut kuin parisataa metriä ja vanheni alle tunnin. Ensimmäinen tämän kevään vieras jälki ja Hiskin elämän kolmas.
Lähti oikein kunnolla takajäljelle (en muista, että olisi koskaan ennen ajanut takaisinpäin näin pitkään) tielle asti. Eka keppi jäi. Muuten ihan ookoo.
Itse epäilen, että tuo alkuvaikeus johtui ihan puhtaasti vieraasta jäljestä. Pitää saada niitä lisää ja paljon. Pekalla ei ollut mitään erityistä huomautettavaa: keppipolitiikka kuulemma mainio.
Pekalta sain vahvistusta myös siihen, että en nyt enää merkkaa metsässäkään noita kepin paikkoja enkä kulmiakaan. Pellollahan sitä ei edes voi tehdä. Pitää luottaa koiraan.
Esineruutu
40x50 metriä about, tuuli takarajalta. Hanna T. heitti neljä esinettä sivurajalta taakse, keskelle ja eteen niin, että His näki. Tavoitteena suoraan eteneminen. Eipä tuo kyllä mitään auttanut: jäljestämään poika lähti heti ensi metreistä, poikittain. Jäljesteli sitten ihan koko ajan, vaikka menin ruutuun näyttämään menosuuntaa ja kutsuin pois poikkijäljiltä.
Tämä esineruudussa jäljestäminen alkoi hyvin selvästi jälkikauden myötä, talvella ja alkukeväästä ruudut menivät oikein hyvin. Tälle on nyt tehtävä jotain radikaalia: ainakin tallaamaton ruutu käyttöön ja lisäksi sain Pekalta hyvän vinkin, jota meinaan kokeilla hetimiten.
Heta ajoi Veetiltä jääneen jäljen toiseltakepiltä alkaen loppuun, hienosti. Lisäksi se sai ajaa "esineruutuna", siis vapaasti keppejä hakien myös Hiskin käyttämättömän jäljen. Tämäkin meni aivan upeasti.
Lisäksi Heta teki voittajaluokan pudotetun esineen haun, ei moittimista.
Hiskikin treenasi pikkuisen pudotettua: matka ihan lyhyt, eikä Hörökorvalta taas riittävästi malttia löytynyt sen paremmin suoraan nostamiseen kuin perille tuomiseenkaan, mutta ihan alussahan tässä ollaankin. Liikkeestä sinänsä His on ihan tohkeissaan.
Tarkkuusruutu: Heta teki Veetin jälkeen. Esine löytyi nanosekunnsisa.
Kotona oltiin lähempänä puolta kahtatoista. Kukaan ei ollut ottanut Suomenlippua pois salosta, piti sekin vielä yöllä hoitaa :(
Mutta erittäin antoisat treenit oli, suurkiitokset seurasta ja avusta Hannoille ja Pekalle! Toivottavasti mennään pian uudestaan (olen aina innokas lähtemään maastoon, kun vaan aika löytyy)
keskiviikko 13. toukokuuta 2009
maanantai 11. toukokuuta 2009
Paikkausesineruutu + kiihkoisa tottis
Maanantai 11.5.
Esineruutu
Jäi sen verran kaivelemaan sunnuntain esineruutumokani, että ajelin aamulla samaan paikkaan ja tallasin ruudun. Edelleen se 50x50m. Alan tulla siihen tulokseen, että kaistaletreenit ovat aika hyödyttömiä, ei koira niistä opi suoraa etenemistä. Tallasin myös vähän eri tavalla, en poikittain.
Nyt näytin Hiskille, kun heitin esineet sivurajan yli alueelle, siis peräperää: ensin eteen, sitten keskelle ja viimeksi taakse. Nyt His lähti suoraan eikä jäljestänyt, haki toisen, sitten taaimmaisen, mutta edestä oli NIIN vaikea etsiä. Löytyihän se etuesinekin lopulta. Ensi kerralla teen toisessa järjestyksessä: ensin taakse, sitten keskelle ja lopuksi eteen, piiloon tietenkin.
Hetalle vein kaikki esineet nyt eteen noin 10-20 metrin päähän. Se vanha kettu osasi hakea ne siitä suoraan: yhtään pistoa edemmäksi ei tehnyt. Eihän tuosta voinut moittiakaan.
Tottis
Pirkkahallilla taas.
Hetalle otin ensin tosi pitkän seuraamisen: tiivisti sitä mukaa, kun huomasi, ettei tästä tulekaan loppua. Sitten kissanruokapurkki ja pallo ja autoon.
Hiskille otin myös seuraamista Uskon ollessa paikallamakuussa. Ensimmäisen kerran se PAINOI niin pahasti, että tuskin pystyin kävelemään!
Tiedän syynkin: se oli ihan järkyttävän korkeassa vietissä, koska oli ennen treeniä karannut minulta vieraan koirantaluttajan (noin 100 metrin päähän) luo ja paininut ja uhoillut toisen koiran kanssa oikein viimeisen päälle. His siis näki tuon parin silmäkulmastaan juuri, kun olin laittamassa sitä remmiin, ampaisi kuin Nato-ohjus eikä välittänyt hiukkaakaan karjumisestani. Heta katseli ihan öönä, että mikä tolle hullulle tuli. Huusin miehelle (siis koiran taluttajalle), että "aja se pois, aja pois," mutta tämä vaan taputteli Hiskiä, joka riehui seillä horisontissa ihan tohkeissaan. Hain autosta pillin, His tuli noin 10 metrin päähän - ja kääntyi takaisin. Oli lopulta pakko hakea nulikka, pidin sille melkoisen ripityksen, mutta tuossa tilassa on aivan sama,. vaikka mätkisi koivuhalolla. Tämä kaikki tapahtui siis tottiskentän vieressä...Älyttömän kivaa.
Mutta se oli seuraamisen aikana siis edelleen niin kiihkoissaan, että melkein kaatoi minut, jäävistä likkeistä ei tullut yhtään mitään.
Paikallamakuussa pysyi, mutta eikös siihen ihan viereen ilmaantunut norsun kokoinen, valkoinen elukka perässäroikkujineen ja näin silmäkulmastani, että Hiskin yläruumis alkoi kiertyä uhkaavasti siihen suuntaan. Oli pakko mennä viereen ja ottaa haltuun.
Tauon jälkeen otin Hiskin uudelleen kehiin, mutta ei se vieläkään ollut rauhoittunut: kun se on oikein kiihkoissaan, sen suu tekee semmoista pientä auki-kiinni-liikettä. Otinmme pikku pätkän seuraamista ja edelleen Hiski painoi - ja poikitti tietysti sitten myös oikein kunnolla, Jannenkin mukaan.
Ihan pikku siirtymiä otimme vain lopuksi.
Hetan pärskintä on alkanut hiukan laantua, joten en vienytkään sitä ell:lle.
Esineruutu
Jäi sen verran kaivelemaan sunnuntain esineruutumokani, että ajelin aamulla samaan paikkaan ja tallasin ruudun. Edelleen se 50x50m. Alan tulla siihen tulokseen, että kaistaletreenit ovat aika hyödyttömiä, ei koira niistä opi suoraa etenemistä. Tallasin myös vähän eri tavalla, en poikittain.
Nyt näytin Hiskille, kun heitin esineet sivurajan yli alueelle, siis peräperää: ensin eteen, sitten keskelle ja viimeksi taakse. Nyt His lähti suoraan eikä jäljestänyt, haki toisen, sitten taaimmaisen, mutta edestä oli NIIN vaikea etsiä. Löytyihän se etuesinekin lopulta. Ensi kerralla teen toisessa järjestyksessä: ensin taakse, sitten keskelle ja lopuksi eteen, piiloon tietenkin.
Hetalle vein kaikki esineet nyt eteen noin 10-20 metrin päähän. Se vanha kettu osasi hakea ne siitä suoraan: yhtään pistoa edemmäksi ei tehnyt. Eihän tuosta voinut moittiakaan.
Tottis
Pirkkahallilla taas.
Hetalle otin ensin tosi pitkän seuraamisen: tiivisti sitä mukaa, kun huomasi, ettei tästä tulekaan loppua. Sitten kissanruokapurkki ja pallo ja autoon.
Hiskille otin myös seuraamista Uskon ollessa paikallamakuussa. Ensimmäisen kerran se PAINOI niin pahasti, että tuskin pystyin kävelemään!
Tiedän syynkin: se oli ihan järkyttävän korkeassa vietissä, koska oli ennen treeniä karannut minulta vieraan koirantaluttajan (noin 100 metrin päähän) luo ja paininut ja uhoillut toisen koiran kanssa oikein viimeisen päälle. His siis näki tuon parin silmäkulmastaan juuri, kun olin laittamassa sitä remmiin, ampaisi kuin Nato-ohjus eikä välittänyt hiukkaakaan karjumisestani. Heta katseli ihan öönä, että mikä tolle hullulle tuli. Huusin miehelle (siis koiran taluttajalle), että "aja se pois, aja pois," mutta tämä vaan taputteli Hiskiä, joka riehui seillä horisontissa ihan tohkeissaan. Hain autosta pillin, His tuli noin 10 metrin päähän - ja kääntyi takaisin. Oli lopulta pakko hakea nulikka, pidin sille melkoisen ripityksen, mutta tuossa tilassa on aivan sama,. vaikka mätkisi koivuhalolla. Tämä kaikki tapahtui siis tottiskentän vieressä...Älyttömän kivaa.
Mutta se oli seuraamisen aikana siis edelleen niin kiihkoissaan, että melkein kaatoi minut, jäävistä likkeistä ei tullut yhtään mitään.
Paikallamakuussa pysyi, mutta eikös siihen ihan viereen ilmaantunut norsun kokoinen, valkoinen elukka perässäroikkujineen ja näin silmäkulmastani, että Hiskin yläruumis alkoi kiertyä uhkaavasti siihen suuntaan. Oli pakko mennä viereen ja ottaa haltuun.
Tauon jälkeen otin Hiskin uudelleen kehiin, mutta ei se vieläkään ollut rauhoittunut: kun se on oikein kiihkoissaan, sen suu tekee semmoista pientä auki-kiinni-liikettä. Otinmme pikku pätkän seuraamista ja edelleen Hiski painoi - ja poikitti tietysti sitten myös oikein kunnolla, Jannenkin mukaan.
Ihan pikku siirtymiä otimme vain lopuksi.
Hetan pärskintä on alkanut hiukan laantua, joten en vienytkään sitä ell:lle.
sunnuntai 10. toukokuuta 2009
Äitienpäivän ähellykset
Kevään eka metsäjälki
Pituutta noin 700 metriä, kuusi keppiä. Ainakin viisi kulmaa. Lopussa tien ylitys. Maasto sammalta, kuivunutta lehteä ja risukkoa. Kaksi syvän vesiojan ylitystä. Vanheni noin tunnin.
Lähti suoraan oikeaan suuntaan(jana ehkä 20m), jäljesti erittäin varmasti ja hyvin. Kaikki kepit nousivat. Vauhtia oli selvästi enemmän kuin peltojäljellä, mutta hyvin pysyin perässä. Tämä oli selvästi jo liiankin helppo nakki Hiskoselle. Huomattavasti alokkaan jälkeä vaikeampi kuitenkin. Toivotaan, että poika ajaa vierasta jälkeäkin ja nostaa vieraat kepit myös...
Ensi kerralla: vanhempi jälki, vaikeampi maasto.
Heta pärskii yhä vain, joten sille ei jälkeä.
Esineruutu
Täysimittainen, eli 50x50 m. Halusin Hetallekin jotain tekemistä, mutta en liian vaikeaa. Ajattelin, että jos näyttää hankalalta, jätän yhteen esineeseen. En siis peittänyt esineitä, jotka olivat ihan normikamaa: pari kukkaroa ja kännykkäkotelo. Kova tuuli takavasemmalta.
Jätin Hetan puuhun istumaan ja vein ensin oikealle keskelle yhden, seuraavan ihan eteen keskelle ja viimeisen vasempaan takanurkkaan. Laitoin hakemaan samassa järjestyksessä. Haki kuin kone: naps, naps ja naps.
Sitten Hiski. Tein samalla tavalla, mutta lähetin hakemaan ensin vasemman, kauimmaisen esineen. His oli kyllä puussa kiinni, mutta ei se kyllä niitä pudotuksia nähnyt. Hiskipä lähti taas heti kauhealla vauhdilla jäljestelemään poikittain minun tallausjälkiäni, ja ensimmäisen kerran esineruudussa kielsin sitä tuosta touhusta kaksikin kertaa ja etenin lähettämään uudestaan, suoraan eteenpäin. Se vähän luimisteli, mutta haki esineen ja toi ihan paineettoman tuntuisesti. Toinen ja kolmas nousivat myös hyvin, mutta jäljestämistä oli havaittavissa.
Tein nyt itse selvästi virheen: tehtävä oli Hiskille liian vaikea. Se oli juuri jäljestänyt minun jälkiäni ja sitten panin sen etsimään esinettä isosta ruudusta, jonka oli itse tallannut! Olisi pitänyt olla useampia tallaajia tai sitten reilusti näyttää käydä viemässä erikseen jokainen esine. Noh, tulipa kokeiltua.
Esineiden etsimisessä ja esinemotivaatiossa tms ei sinänsä ole mitään vikaa. Tekniikka vaan on vielä kesken. Mä en aina muista, ettei His vielä osaa kaikkea, mitä Heta :(
Pudotettu esine
Heta ensin. Nö Pröblem.
Hiski: sain pidettyä hyvin sivulla ja nyt huomasi jopa jarruttaa esineen kohdalla :) Takaisintullessa ei myöskään enää juossut ohitseni, koska mulla oli pallo valmiina. Edistystä siis!
Kaupunkiosuustreeni: Kuljun kartanon äitiepäivähärdellin keskellä hengailtiin siellä sun täällä ja jätin Hiskin sinne yksinään kököttämään hetkeksi seinustalle. Ei tässä mitään ongelmia ole. Kun autoja on paljon, His ei kyttäile niitä: jos vain yksi tai kaksi on näköpiirissä, niitä on edelleen pakko väijyä.
Tottis
Vielä ajeltiin Pirkkahallille. Vein ensin Hetan paikallemakuuseen ja leikin Hiskin kanssa vähän aikaa. Sitten vaihdettiin paikkaa.
Heta oli ihan outo. Sille iski joku ihme kooma (vai olisiko se tosiaan kipee) ja se oli HIDAS (ja kyttäsi hyönteisiä, voi hitto, taas se alkaa, miksei tottikset voi olla talvella!). Ekan kerran aikoihin jäi istumisliikkeessä seisomaan. Noudoista hiukan piristyi.
Eteenmenossa lönkytteli hitaasti 40 metriä ja meni hyvin epävarmasti maihin (siis ennen maahanmenokäskyä) sennäköisenä, että "täällä mitään oo, en viitti juosta." Valtava oranssi pehmopallo oli melkein nenän edessä ja näkyi 100 metrin päähän. Mutta jos ei ole fiilistä, niin sitten ei ole.
Nyt myös keksin, miten Hiskiltä saa kontaktin kokonaan katoamaan. Silleen, että se oranssi pehmopallo on siellä kentän päässä. Sitä kytätessä aika kului. Ja kului. Ja kului. Ja kului. Päätin, etten anna periksi, vaan kontaktissa on pysyttävä jonkinlainen aika, vaikka olisi viisi palloa rivissä. Siinä sitten hinkattiin. Lopulta His uskoi, ettei sinne pallolle pääse ilman kontaktia. Huh.
Sitten otimme toisen henkisen painimatsin esteen edessä. Ideana oli vain saada His istumaan esteen edessä ja siitä palkka, ei siis hyppäyttää sitä ollenkaan. Aikamoinen vääntö siinä käytiin - jumijumijumi - mutta sain sentään sen istumaan, montakin kertaa. Yhtään hyppyä ei siis otettu. Ensin laitan tämän istumisosaston kuntoon.
Ja lopuksi leikittiin. Oikein olan takaa :)
Mutta taidan viedä Hetan ell:lle huomenissa.
Pituutta noin 700 metriä, kuusi keppiä. Ainakin viisi kulmaa. Lopussa tien ylitys. Maasto sammalta, kuivunutta lehteä ja risukkoa. Kaksi syvän vesiojan ylitystä. Vanheni noin tunnin.
Lähti suoraan oikeaan suuntaan(jana ehkä 20m), jäljesti erittäin varmasti ja hyvin. Kaikki kepit nousivat. Vauhtia oli selvästi enemmän kuin peltojäljellä, mutta hyvin pysyin perässä. Tämä oli selvästi jo liiankin helppo nakki Hiskoselle. Huomattavasti alokkaan jälkeä vaikeampi kuitenkin. Toivotaan, että poika ajaa vierasta jälkeäkin ja nostaa vieraat kepit myös...
Ensi kerralla: vanhempi jälki, vaikeampi maasto.
Heta pärskii yhä vain, joten sille ei jälkeä.
Esineruutu
Täysimittainen, eli 50x50 m. Halusin Hetallekin jotain tekemistä, mutta en liian vaikeaa. Ajattelin, että jos näyttää hankalalta, jätän yhteen esineeseen. En siis peittänyt esineitä, jotka olivat ihan normikamaa: pari kukkaroa ja kännykkäkotelo. Kova tuuli takavasemmalta.
Jätin Hetan puuhun istumaan ja vein ensin oikealle keskelle yhden, seuraavan ihan eteen keskelle ja viimeisen vasempaan takanurkkaan. Laitoin hakemaan samassa järjestyksessä. Haki kuin kone: naps, naps ja naps.
Sitten Hiski. Tein samalla tavalla, mutta lähetin hakemaan ensin vasemman, kauimmaisen esineen. His oli kyllä puussa kiinni, mutta ei se kyllä niitä pudotuksia nähnyt. Hiskipä lähti taas heti kauhealla vauhdilla jäljestelemään poikittain minun tallausjälkiäni, ja ensimmäisen kerran esineruudussa kielsin sitä tuosta touhusta kaksikin kertaa ja etenin lähettämään uudestaan, suoraan eteenpäin. Se vähän luimisteli, mutta haki esineen ja toi ihan paineettoman tuntuisesti. Toinen ja kolmas nousivat myös hyvin, mutta jäljestämistä oli havaittavissa.
Tein nyt itse selvästi virheen: tehtävä oli Hiskille liian vaikea. Se oli juuri jäljestänyt minun jälkiäni ja sitten panin sen etsimään esinettä isosta ruudusta, jonka oli itse tallannut! Olisi pitänyt olla useampia tallaajia tai sitten reilusti näyttää käydä viemässä erikseen jokainen esine. Noh, tulipa kokeiltua.
Esineiden etsimisessä ja esinemotivaatiossa tms ei sinänsä ole mitään vikaa. Tekniikka vaan on vielä kesken. Mä en aina muista, ettei His vielä osaa kaikkea, mitä Heta :(
Pudotettu esine
Heta ensin. Nö Pröblem.
Hiski: sain pidettyä hyvin sivulla ja nyt huomasi jopa jarruttaa esineen kohdalla :) Takaisintullessa ei myöskään enää juossut ohitseni, koska mulla oli pallo valmiina. Edistystä siis!
Kaupunkiosuustreeni: Kuljun kartanon äitiepäivähärdellin keskellä hengailtiin siellä sun täällä ja jätin Hiskin sinne yksinään kököttämään hetkeksi seinustalle. Ei tässä mitään ongelmia ole. Kun autoja on paljon, His ei kyttäile niitä: jos vain yksi tai kaksi on näköpiirissä, niitä on edelleen pakko väijyä.
Tottis
Vielä ajeltiin Pirkkahallille. Vein ensin Hetan paikallemakuuseen ja leikin Hiskin kanssa vähän aikaa. Sitten vaihdettiin paikkaa.
Heta oli ihan outo. Sille iski joku ihme kooma (vai olisiko se tosiaan kipee) ja se oli HIDAS (ja kyttäsi hyönteisiä, voi hitto, taas se alkaa, miksei tottikset voi olla talvella!). Ekan kerran aikoihin jäi istumisliikkeessä seisomaan. Noudoista hiukan piristyi.
Eteenmenossa lönkytteli hitaasti 40 metriä ja meni hyvin epävarmasti maihin (siis ennen maahanmenokäskyä) sennäköisenä, että "täällä mitään oo, en viitti juosta." Valtava oranssi pehmopallo oli melkein nenän edessä ja näkyi 100 metrin päähän. Mutta jos ei ole fiilistä, niin sitten ei ole.
Nyt myös keksin, miten Hiskiltä saa kontaktin kokonaan katoamaan. Silleen, että se oranssi pehmopallo on siellä kentän päässä. Sitä kytätessä aika kului. Ja kului. Ja kului. Ja kului. Päätin, etten anna periksi, vaan kontaktissa on pysyttävä jonkinlainen aika, vaikka olisi viisi palloa rivissä. Siinä sitten hinkattiin. Lopulta His uskoi, ettei sinne pallolle pääse ilman kontaktia. Huh.
Sitten otimme toisen henkisen painimatsin esteen edessä. Ideana oli vain saada His istumaan esteen edessä ja siitä palkka, ei siis hyppäyttää sitä ollenkaan. Aikamoinen vääntö siinä käytiin - jumijumijumi - mutta sain sentään sen istumaan, montakin kertaa. Yhtään hyppyä ei siis otettu. Ensin laitan tämän istumisosaston kuntoon.
Ja lopuksi leikittiin. Oikein olan takaa :)
Mutta taidan viedä Hetan ell:lle huomenissa.
lauantai 9. toukokuuta 2009
Hiskin ryhmätottis ja 9. peltojälki
Lauantai 9.5.
Hiskin tottis
Lempäälässä Myllyrannan nurtsilla (puistossa siis) kolmen muun levekiläisen koirakon kanssa.
Paikallamakuu, ryhmässä, 3 minuuttia. Aika vaativaa, kun viereinen koira nousi vähän väliä ylös ja haukkui. Hiskin pää pyöri hyrränä, mutta kroppa pysyi maassa ja oikeassa asennossa. Naksuttelin ja vahvistin kontakteista.
Seuraaminen, porukalla. Liikkeenohjaajan kera. Meitä kehuttiin kovasti ja olin itsekin varsin tyytyväinen.
Luoksetulo (liikkuri): oikein hyvin.
Istuminen ja maahanmeno täysin ilman apuja. Erittäin hyvät.
Lopuksi otimme hieman istu-maahan-treeniä, läheltä. Tämä on vasta ihan alkutekijöissään, mutta peppu pysyi nyt paikoillaan, ei pompsahtanut eteenpäin.
Pelkkiä käännöksiä vihonviimeiseksi.
Olin Hiskoseen erittäin tyytyväinen. Häiriöitä oli paljon, koirat hyvin lähekkäin ja paikka täysin uusi.
Jälki
Vain Hiskille, Hetan pärskintä ei ole vähentynyt yhtään :(
Näin jo kaukaa, että (luvallisilla) pelloilla oli käynnissä paskanajo, hienommin sanottuna lietelannan levitys. Voi tätä tuuria! Piti tyytyä pienempään peltoon, jonne yritin tehdä mahdollisimman pitkän jäljen.
Pituutta tuli noin 600 metriä, viisi kulmaa, joista yksi terävä. Viisi keppiä. Vanheni runsaan tunnin, jona aikana satoi. Osa jäljestä kulki lammaslaitumella ja paljaalla maalla.
Lähetin noin 10 metrin päästä. Sinkosi suoraan takajäljelle, jota ajoi liinanmitan. Olin jo lähdössä perään, kun hoksasi virheen itse ja palasi. Hyvä, His!
Itse jäljestys sujui mallikkaasti. Yksi keppi jäi (=voimakas takatuuli), huomasin sen, näytin Hiskille ja paheksuin varovaisesti. Muut kepakot His nosti ihan kympillä.
Kepistä on nyt palkkana keppileikin lisäksi ruokapalkka, lelu kiihdyttää liikaa. Ruokaa ei jäljellä ole.
Hyvää:
- määrätietoinen jäljelle lähtö ja oma korjausliike takajäljeltä
- hyvä keppimotivaatio
- kulmat melko varmat
- sopiva vauhti
- menee itse maahan keppileikin jälkeen ja malttaa odottaa lähetystä
Huonoa:
- souti jäljen päällä ajoittain. Toisaalta haluankin, että koira jäljestää "luomusti", itselleen sopivalla nenän korkeudella. En ole kouluttamassa "erikoisjälkitottista"
- yksi keppi jäi
- yhdessä kulmassa hakemista
- lähtö kepiltä: hyökkää kauhealla kiihkolla liikkeelle. Pitää miettiä, miten tuon saisi lähtemään rauhallisemmin, joutuu hakemaan jäljen uudelleen liian kaukaa. Heta on kyllä tässä suhteessa ihan samanlainen...
Ensi kerralla ehkä kauden eka metsäjälki, kun noille pelloille ei enää voi mennä.
Laskeskelin, että Hiski ajoi viime vuonna runsaat 50 jälkeä, joista kaksi oli vieraan polkemia. Tänä vuonna ajettu yhdeksän, kaikki omia...
Heta lähti heti ajamaan samaa jälkeä, kun pääsi autosta...Palkkasin sen tietysti.
Hiski on alkanut ilmeisesti saada pikkasen lihaa luittensa päälle, koska jouduin höllentämään vyötä so. lisäämään tynnyrivaljaiden pituutta noin sentin :)
Hiskin tottis
Lempäälässä Myllyrannan nurtsilla (puistossa siis) kolmen muun levekiläisen koirakon kanssa.
Paikallamakuu, ryhmässä, 3 minuuttia. Aika vaativaa, kun viereinen koira nousi vähän väliä ylös ja haukkui. Hiskin pää pyöri hyrränä, mutta kroppa pysyi maassa ja oikeassa asennossa. Naksuttelin ja vahvistin kontakteista.
Seuraaminen, porukalla. Liikkeenohjaajan kera. Meitä kehuttiin kovasti ja olin itsekin varsin tyytyväinen.
Luoksetulo (liikkuri): oikein hyvin.
Istuminen ja maahanmeno täysin ilman apuja. Erittäin hyvät.
Lopuksi otimme hieman istu-maahan-treeniä, läheltä. Tämä on vasta ihan alkutekijöissään, mutta peppu pysyi nyt paikoillaan, ei pompsahtanut eteenpäin.
Pelkkiä käännöksiä vihonviimeiseksi.
Olin Hiskoseen erittäin tyytyväinen. Häiriöitä oli paljon, koirat hyvin lähekkäin ja paikka täysin uusi.
Jälki
Vain Hiskille, Hetan pärskintä ei ole vähentynyt yhtään :(
Näin jo kaukaa, että (luvallisilla) pelloilla oli käynnissä paskanajo, hienommin sanottuna lietelannan levitys. Voi tätä tuuria! Piti tyytyä pienempään peltoon, jonne yritin tehdä mahdollisimman pitkän jäljen.
Pituutta tuli noin 600 metriä, viisi kulmaa, joista yksi terävä. Viisi keppiä. Vanheni runsaan tunnin, jona aikana satoi. Osa jäljestä kulki lammaslaitumella ja paljaalla maalla.
Lähetin noin 10 metrin päästä. Sinkosi suoraan takajäljelle, jota ajoi liinanmitan. Olin jo lähdössä perään, kun hoksasi virheen itse ja palasi. Hyvä, His!
Itse jäljestys sujui mallikkaasti. Yksi keppi jäi (=voimakas takatuuli), huomasin sen, näytin Hiskille ja paheksuin varovaisesti. Muut kepakot His nosti ihan kympillä.
Kepistä on nyt palkkana keppileikin lisäksi ruokapalkka, lelu kiihdyttää liikaa. Ruokaa ei jäljellä ole.
Hyvää:
- määrätietoinen jäljelle lähtö ja oma korjausliike takajäljeltä
- hyvä keppimotivaatio
- kulmat melko varmat
- sopiva vauhti
- menee itse maahan keppileikin jälkeen ja malttaa odottaa lähetystä
Huonoa:
- souti jäljen päällä ajoittain. Toisaalta haluankin, että koira jäljestää "luomusti", itselleen sopivalla nenän korkeudella. En ole kouluttamassa "erikoisjälkitottista"
- yksi keppi jäi
- yhdessä kulmassa hakemista
- lähtö kepiltä: hyökkää kauhealla kiihkolla liikkeelle. Pitää miettiä, miten tuon saisi lähtemään rauhallisemmin, joutuu hakemaan jäljen uudelleen liian kaukaa. Heta on kyllä tässä suhteessa ihan samanlainen...
Ensi kerralla ehkä kauden eka metsäjälki, kun noille pelloille ei enää voi mennä.
Laskeskelin, että Hiski ajoi viime vuonna runsaat 50 jälkeä, joista kaksi oli vieraan polkemia. Tänä vuonna ajettu yhdeksän, kaikki omia...
Heta lähti heti ajamaan samaa jälkeä, kun pääsi autosta...Palkkasin sen tietysti.
Hiski on alkanut ilmeisesti saada pikkasen lihaa luittensa päälle, koska jouduin höllentämään vyötä so. lisäämään tynnyrivaljaiden pituutta noin sentin :)
torstai 7. toukokuuta 2009
Hakua, (hyvin) vähän tottista, Heta pärskii yhä
Torstaina 7.5. hakutreeni Kangasalla
Ihan uusi maasto, melkoisen vaativa: hirveän isoja kiviä, metsäojia, risukkoa.
Hiskille viisi ukkoa+nenänavaus. Hyvä tuuli oikealta, jonne kolme ukkoa.
Kaksi häkkipiiloa, tyhjiä, mutta hajustettuja.
Virtaa oli pojassa taas ihan älyttömästi. Koskahan saan tuon tuotua jonkinlaisessa hallinnassa alueelle? Ehkä viiden vuoden päästä... Nenänavauksessa sikaili urakalla. Onneksi olin vieressä ja komensin oikein kunnolla ja pakotin pysymään kauempana.
Ekalla mm:llä oli hiukan härkkinyt, seuraavat ihan korrektisti. Eli loppua kohti tokenee.
Tarkoitus oli ottaa hajunhakuja, mutta kun olin ensin tutkinut alueen, merkannut piilot ja keskilinjan ja vielä tallannut muun porukan kanssa, kulkeminen siinä peikkomaastossa alkoi suoraan sanoen laiskottaa. Niinpä lähetin Hiskin heti ekalle piilolle suoraan, kun nokka näytti olevan mukavasti ylhäällä ja tuuli kävi sieltä päin. Hyvin oli löytänyt, en vaan taas yhtään kuullut, että mm jo palkkasi (ne radiopuhelimet...).
Seuraavasta vasemmalla haettiin haju. His tuppasi jäljestelemään kovasti matkalla. Sai mielestäni kuitenkin selvästi hajun ja palasin lähettämään. Hsikipä koukkasi aika pian oikealle (nenä maassa, todennäköisesti tallausjälki) ja teki melkoisen kiepin ennenkuin tuli luokseni. Olisin ottanut tämän suunnittelemattomana tyhjänä pistona, mutta pisto ei ollut tarpeeksi syvä, joten lähetin uudestaan. Sama juttu. Nyt His kuitenkin korjasi, nokka nous ja löysi mm:n. Seuraava oikealle taas hajunhakuna. Haki selkeästi jälkeä koko ajan (mm oli kyllä mennyt takakautta)ja jouduin menemään ihan mm:n viereen enkä silti nähnyt mitään reaktiota. Hyvä pisto silti. Kaksi seuraavaa lähetin suoraan (vasemmalla järkyttävän kamala maasto) ja ne menivät oikein hyvin.
Nyt näyttää siltä, että hajunhaku (ainakin tällä kerralla) johtaa jäljestämiseen. Olisiko jäljestyskauden alkaminen aiheuttanut tämän, koska talvella ei ilmiötä huomannut. Luulen, että siirrytään nyt vain reaktion hakemiseen toistaiseksi, maalimiehet lähemmäksi, ellei tuule. En halua vahvistaa jäljestämistä yhtään.
Heta sai "vain" tallata taas. Se pärskii ihan samalla tavalla edelleen, kuin hevonen. Nenäpunkkikuuri annettiin neljä vuorokautta sitten. Onkohan kyse nenäpunkeista ollenkaan...
Harmillista, kun en voi treenata sen kanssa nyt mitään nenän käyttöä vaativaa. Hiskillekään en sitten ole viitsinyt tehdä jälkeä.
Poikettiin myös Kyötikkälän kentällä, jossa otin Hiskille ensin pientä seuraamista. Se teki sen taas: heti parinkymmenen askeleen jälkeen jäi istumaan kuin tatti, kaksi kertaa! Ilman mitään käskyä tms. Koitin oikein tarkkailla itseäni, että teenkö jonkin likkeen, jonka se tulkitsee "istu"-käskyksi. Kyllä tämä on nyt selvää ennakointia, kun on treenattu tuota istumista. Ei auta muu kuin antaa lisäkäskyjä. Muutama maahanmeno ja sitten paikalla makuuta. Menin kopin taakse kurkkimaan pitkäksi aikaa. Hyvin pysyi.
Hetalle heittelin kentällä vain palloja: se pärski ihan kauheesti heti, kun otin autosta.
Ihan uusi maasto, melkoisen vaativa: hirveän isoja kiviä, metsäojia, risukkoa.
Hiskille viisi ukkoa+nenänavaus. Hyvä tuuli oikealta, jonne kolme ukkoa.
Kaksi häkkipiiloa, tyhjiä, mutta hajustettuja.
Virtaa oli pojassa taas ihan älyttömästi. Koskahan saan tuon tuotua jonkinlaisessa hallinnassa alueelle? Ehkä viiden vuoden päästä... Nenänavauksessa sikaili urakalla. Onneksi olin vieressä ja komensin oikein kunnolla ja pakotin pysymään kauempana.
Ekalla mm:llä oli hiukan härkkinyt, seuraavat ihan korrektisti. Eli loppua kohti tokenee.
Tarkoitus oli ottaa hajunhakuja, mutta kun olin ensin tutkinut alueen, merkannut piilot ja keskilinjan ja vielä tallannut muun porukan kanssa, kulkeminen siinä peikkomaastossa alkoi suoraan sanoen laiskottaa. Niinpä lähetin Hiskin heti ekalle piilolle suoraan, kun nokka näytti olevan mukavasti ylhäällä ja tuuli kävi sieltä päin. Hyvin oli löytänyt, en vaan taas yhtään kuullut, että mm jo palkkasi (ne radiopuhelimet...).
Seuraavasta vasemmalla haettiin haju. His tuppasi jäljestelemään kovasti matkalla. Sai mielestäni kuitenkin selvästi hajun ja palasin lähettämään. Hsikipä koukkasi aika pian oikealle (nenä maassa, todennäköisesti tallausjälki) ja teki melkoisen kiepin ennenkuin tuli luokseni. Olisin ottanut tämän suunnittelemattomana tyhjänä pistona, mutta pisto ei ollut tarpeeksi syvä, joten lähetin uudestaan. Sama juttu. Nyt His kuitenkin korjasi, nokka nous ja löysi mm:n. Seuraava oikealle taas hajunhakuna. Haki selkeästi jälkeä koko ajan (mm oli kyllä mennyt takakautta)ja jouduin menemään ihan mm:n viereen enkä silti nähnyt mitään reaktiota. Hyvä pisto silti. Kaksi seuraavaa lähetin suoraan (vasemmalla järkyttävän kamala maasto) ja ne menivät oikein hyvin.
Nyt näyttää siltä, että hajunhaku (ainakin tällä kerralla) johtaa jäljestämiseen. Olisiko jäljestyskauden alkaminen aiheuttanut tämän, koska talvella ei ilmiötä huomannut. Luulen, että siirrytään nyt vain reaktion hakemiseen toistaiseksi, maalimiehet lähemmäksi, ellei tuule. En halua vahvistaa jäljestämistä yhtään.
Heta sai "vain" tallata taas. Se pärskii ihan samalla tavalla edelleen, kuin hevonen. Nenäpunkkikuuri annettiin neljä vuorokautta sitten. Onkohan kyse nenäpunkeista ollenkaan...
Harmillista, kun en voi treenata sen kanssa nyt mitään nenän käyttöä vaativaa. Hiskillekään en sitten ole viitsinyt tehdä jälkeä.
Poikettiin myös Kyötikkälän kentällä, jossa otin Hiskille ensin pientä seuraamista. Se teki sen taas: heti parinkymmenen askeleen jälkeen jäi istumaan kuin tatti, kaksi kertaa! Ilman mitään käskyä tms. Koitin oikein tarkkailla itseäni, että teenkö jonkin likkeen, jonka se tulkitsee "istu"-käskyksi. Kyllä tämä on nyt selvää ennakointia, kun on treenattu tuota istumista. Ei auta muu kuin antaa lisäkäskyjä. Muutama maahanmeno ja sitten paikalla makuuta. Menin kopin taakse kurkkimaan pitkäksi aikaa. Hyvin pysyi.
Hetalle heittelin kentällä vain palloja: se pärski ihan kauheesti heti, kun otin autosta.
tiistai 5. toukokuuta 2009
Tottista vaihteeksi
Maanantai 4.5. ja tiistai 5.5. tottis
Maanantaina Pirkkahallilla PPK:n yhteistreeneissä Hiski suoraan paikallamakuuseen Jaanan ja Miken (möykkäsi) touhutessa sitä sun tätä. Hyvin pysyi.
Seuraaminen: lähinnä hyppyesteen kiertämistä, istumista sen edessä ja lähestymistä eri suunnista. Muuten sujui ihan ok, mutta kolme kertaa istui kesken seuraamisen ilman, että annoin yhtään mitään käskyä! En tajua, mitä tämä nyt on. Ekalla kerralla en edes huomannut (kun ei sitä koiraa saa katsoa ;)), että talsin yksinäni pitkän pätkän...Lopulta oli neljännellä yrityksellä pakko antaa lisäkäsky, kun His meinasi 10-15 askeleen jälkeen taas istahtaa.
Henkilöryhmä: haisteli maata ryhmää lähestyttäessä. Ärähdin ihan spontaanisti- säikähti selvästi. Oli vähän ryhmässäkin kuutamolla, mikälie ihana haju maassa ollut.
Tiistaina oli Nuutisten treenit.
Ennen varsinaista treeniä kävin Hiskin kanssa vain leikkimässä kentällä.
Ensin ilmoittautuminen Herin ja Lilin kanssa, ok. Paikallamakuu, Heri ja Lili suorittivat. Oli ihan rauhallisesti paikoillaan. Pienen seuraamisen jälkeen henkilöryhmään. Ennen ryhmää oli taas haistelemassa maata (Herillä juoksu...), mutta ryhmässä esitti varsin mallikasta seuraamista. Mulla oli kuulemma vasen käsi halvaantunut - niinpäs muuten olikin.
Istuminen otettiin ryhmässä, ryhmän läpi kulkien. Istui, mutta lähti perään. Jossu sanoi, että minä suorastaan pakotin kehonkielelläni koiran lähtemään perään...
Maahanmenossa annoin pienen avun. Siitä ryhmän läpi eteentulo, pikkasen hidasti.
Hyppy. Seurautin ensin aika pitkän pätkän, siitä suoraan määrätietoisesti esteelle - istui - ja heti yli. Miia avusti. Toistettiin kolme kertaa, viimeinen hyppy oli yli metrin, koskettamatta yli, jipii! Kolmas kerta meinasi kyllä olla jo liikaa, kiihtyi ja alkoi jo jumittaa,. oli pakko painaa istumaan väkisin. Mutta kaikki hypyt edestakaisin hyvin. Toistoja ei hypyissä näköjään voi ottaa montaa, treeni on suunniteltava niin hyvin, että hyppy onnistuu kerralla.
Heta otti taas eteenmenoja ihanalle uudelle jättipallolle, jota se rrrakastaa, seuraamista ynnä hyppeli pallon perässä hyppyesteen ja a-esteen yli. Sillä oli selkerästi kivaa, mikä oli tarkoituskin.
Hain koirille heti aamulla Strongholdit, kun Heta pärski yöllä aika rankasti, Hiski ei ole pärskinyt yhden jäljestyskeikan jälkeen, mutta tietysti sillekin piti ampulli laittaa.
Maanantaina Pirkkahallilla PPK:n yhteistreeneissä Hiski suoraan paikallamakuuseen Jaanan ja Miken (möykkäsi) touhutessa sitä sun tätä. Hyvin pysyi.
Seuraaminen: lähinnä hyppyesteen kiertämistä, istumista sen edessä ja lähestymistä eri suunnista. Muuten sujui ihan ok, mutta kolme kertaa istui kesken seuraamisen ilman, että annoin yhtään mitään käskyä! En tajua, mitä tämä nyt on. Ekalla kerralla en edes huomannut (kun ei sitä koiraa saa katsoa ;)), että talsin yksinäni pitkän pätkän...Lopulta oli neljännellä yrityksellä pakko antaa lisäkäsky, kun His meinasi 10-15 askeleen jälkeen taas istahtaa.
Henkilöryhmä: haisteli maata ryhmää lähestyttäessä. Ärähdin ihan spontaanisti- säikähti selvästi. Oli vähän ryhmässäkin kuutamolla, mikälie ihana haju maassa ollut.
Tiistaina oli Nuutisten treenit.
Ennen varsinaista treeniä kävin Hiskin kanssa vain leikkimässä kentällä.
Ensin ilmoittautuminen Herin ja Lilin kanssa, ok. Paikallamakuu, Heri ja Lili suorittivat. Oli ihan rauhallisesti paikoillaan. Pienen seuraamisen jälkeen henkilöryhmään. Ennen ryhmää oli taas haistelemassa maata (Herillä juoksu...), mutta ryhmässä esitti varsin mallikasta seuraamista. Mulla oli kuulemma vasen käsi halvaantunut - niinpäs muuten olikin.
Istuminen otettiin ryhmässä, ryhmän läpi kulkien. Istui, mutta lähti perään. Jossu sanoi, että minä suorastaan pakotin kehonkielelläni koiran lähtemään perään...
Maahanmenossa annoin pienen avun. Siitä ryhmän läpi eteentulo, pikkasen hidasti.
Hyppy. Seurautin ensin aika pitkän pätkän, siitä suoraan määrätietoisesti esteelle - istui - ja heti yli. Miia avusti. Toistettiin kolme kertaa, viimeinen hyppy oli yli metrin, koskettamatta yli, jipii! Kolmas kerta meinasi kyllä olla jo liikaa, kiihtyi ja alkoi jo jumittaa,. oli pakko painaa istumaan väkisin. Mutta kaikki hypyt edestakaisin hyvin. Toistoja ei hypyissä näköjään voi ottaa montaa, treeni on suunniteltava niin hyvin, että hyppy onnistuu kerralla.
Heta otti taas eteenmenoja ihanalle uudelle jättipallolle, jota se rrrakastaa, seuraamista ynnä hyppeli pallon perässä hyppyesteen ja a-esteen yli. Sillä oli selkerästi kivaa, mikä oli tarkoituskin.
Hain koirille heti aamulla Strongholdit, kun Heta pärski yöllä aika rankasti, Hiski ei ole pärskinyt yhden jäljestyskeikan jälkeen, mutta tietysti sillekin piti ampulli laittaa.
maanantai 4. toukokuuta 2009
Talviturkit likoon
Ei olla treenailtu paljon mitään vappuaaton jälkeen. Heta pärskii - tosin erittäin harvoin, lähinnä aamuisin - ja Hiski on pärskinyt jäljestäessään, ei kertaakaan muuten. Ajattelin kuitenkin, etten laita niitä jäljestämään ennen kuin on kunnolla satanut ja pidetään muutenkin pientä taukoa taas. Seurailen vähän tilannetta. Itse olen raatanut töitten kimpussa joka välissä.
Pari pikku esinetreeniä on ollut: toinen vappuiltana Levekin porukan kanssa ja toinen sunnuntaina hoffiporukan kanssa Qira-rouvan 10-vuotissynttäreillä Luhtaanrannassa. Missä sivumennen sanoen oli tosi kivaa: hyvää ruokaa, täytekakkua ja ennen kaikkea mukavaa seuraa. KIITOS!
Mutta esineruuduissa ei mitään erityisempää, kummatkin koirat tekevät hommansa hyvin.
Lauantai-iltana sain tarpeekseni koneen vieressä kökkimisestä ja suuntasin piskien kanssa Sääksjärvelle vähän retkeilemään. Osa matkasta mentiin Birgitan polkua, osa suunnistettiin. Olikin pitkästä aikaa virkistävää kulkea ihan kartan ja kompassin kanssa. Ihmeesti tuostakin maastosta löytyy aina uusia paikkoja. Nytkin bongattiin pieni, mutapohjainen metsäjärvi, johon kumpikin koira sukelsi ihan innoissaan. Hetan oli luonnollisesti uinnin jälkeen kierittävä kuivissa lehdissä ja sammalissa, jonka jälkeen se muistuttikin elävästi sadun Tervapöpöä.
Hiski itse asiassa ui kunnolla ensimmäisen kerran elämässään: jos sitä räpiköintiä voi uimiseksi sanoa. Sen uintitekniikka on järkyttävän huono, poika on koko ajan hukkumaisillaan, käy hirvee pärske ja loiske ja lätinä ja vesi lentää. Surkein koskaan näkemäni koirauimari :))
Loppuilta menikin sitten risujen, lehtien ja käpyjen irrottelussa Hetan karvoista...
Pari pikku esinetreeniä on ollut: toinen vappuiltana Levekin porukan kanssa ja toinen sunnuntaina hoffiporukan kanssa Qira-rouvan 10-vuotissynttäreillä Luhtaanrannassa. Missä sivumennen sanoen oli tosi kivaa: hyvää ruokaa, täytekakkua ja ennen kaikkea mukavaa seuraa. KIITOS!
Mutta esineruuduissa ei mitään erityisempää, kummatkin koirat tekevät hommansa hyvin.
Lauantai-iltana sain tarpeekseni koneen vieressä kökkimisestä ja suuntasin piskien kanssa Sääksjärvelle vähän retkeilemään. Osa matkasta mentiin Birgitan polkua, osa suunnistettiin. Olikin pitkästä aikaa virkistävää kulkea ihan kartan ja kompassin kanssa. Ihmeesti tuostakin maastosta löytyy aina uusia paikkoja. Nytkin bongattiin pieni, mutapohjainen metsäjärvi, johon kumpikin koira sukelsi ihan innoissaan. Hetan oli luonnollisesti uinnin jälkeen kierittävä kuivissa lehdissä ja sammalissa, jonka jälkeen se muistuttikin elävästi sadun Tervapöpöä.
Hiski itse asiassa ui kunnolla ensimmäisen kerran elämässään: jos sitä räpiköintiä voi uimiseksi sanoa. Sen uintitekniikka on järkyttävän huono, poika on koko ajan hukkumaisillaan, käy hirvee pärske ja loiske ja lätinä ja vesi lentää. Surkein koskaan näkemäni koirauimari :))
Loppuilta menikin sitten risujen, lehtien ja käpyjen irrottelussa Hetan karvoista...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)