Maanantai 11.5.
Esineruutu
Jäi sen verran kaivelemaan sunnuntain esineruutumokani, että ajelin aamulla samaan paikkaan ja tallasin ruudun. Edelleen se 50x50m. Alan tulla siihen tulokseen, että kaistaletreenit ovat aika hyödyttömiä, ei koira niistä opi suoraa etenemistä. Tallasin myös vähän eri tavalla, en poikittain.
Nyt näytin Hiskille, kun heitin esineet sivurajan yli alueelle, siis peräperää: ensin eteen, sitten keskelle ja viimeksi taakse. Nyt His lähti suoraan eikä jäljestänyt, haki toisen, sitten taaimmaisen, mutta edestä oli NIIN vaikea etsiä. Löytyihän se etuesinekin lopulta. Ensi kerralla teen toisessa järjestyksessä: ensin taakse, sitten keskelle ja lopuksi eteen, piiloon tietenkin.
Hetalle vein kaikki esineet nyt eteen noin 10-20 metrin päähän. Se vanha kettu osasi hakea ne siitä suoraan: yhtään pistoa edemmäksi ei tehnyt. Eihän tuosta voinut moittiakaan.
Tottis
Pirkkahallilla taas.
Hetalle otin ensin tosi pitkän seuraamisen: tiivisti sitä mukaa, kun huomasi, ettei tästä tulekaan loppua. Sitten kissanruokapurkki ja pallo ja autoon.
Hiskille otin myös seuraamista Uskon ollessa paikallamakuussa. Ensimmäisen kerran se PAINOI niin pahasti, että tuskin pystyin kävelemään!
Tiedän syynkin: se oli ihan järkyttävän korkeassa vietissä, koska oli ennen treeniä karannut minulta vieraan koirantaluttajan (noin 100 metrin päähän) luo ja paininut ja uhoillut toisen koiran kanssa oikein viimeisen päälle. His siis näki tuon parin silmäkulmastaan juuri, kun olin laittamassa sitä remmiin, ampaisi kuin Nato-ohjus eikä välittänyt hiukkaakaan karjumisestani. Heta katseli ihan öönä, että mikä tolle hullulle tuli. Huusin miehelle (siis koiran taluttajalle), että "aja se pois, aja pois," mutta tämä vaan taputteli Hiskiä, joka riehui seillä horisontissa ihan tohkeissaan. Hain autosta pillin, His tuli noin 10 metrin päähän - ja kääntyi takaisin. Oli lopulta pakko hakea nulikka, pidin sille melkoisen ripityksen, mutta tuossa tilassa on aivan sama,. vaikka mätkisi koivuhalolla. Tämä kaikki tapahtui siis tottiskentän vieressä...Älyttömän kivaa.
Mutta se oli seuraamisen aikana siis edelleen niin kiihkoissaan, että melkein kaatoi minut, jäävistä likkeistä ei tullut yhtään mitään.
Paikallamakuussa pysyi, mutta eikös siihen ihan viereen ilmaantunut norsun kokoinen, valkoinen elukka perässäroikkujineen ja näin silmäkulmastani, että Hiskin yläruumis alkoi kiertyä uhkaavasti siihen suuntaan. Oli pakko mennä viereen ja ottaa haltuun.
Tauon jälkeen otin Hiskin uudelleen kehiin, mutta ei se vieläkään ollut rauhoittunut: kun se on oikein kiihkoissaan, sen suu tekee semmoista pientä auki-kiinni-liikettä. Otinmme pikku pätkän seuraamista ja edelleen Hiski painoi - ja poikitti tietysti sitten myös oikein kunnolla, Jannenkin mukaan.
Ihan pikku siirtymiä otimme vain lopuksi.
Hetan pärskintä on alkanut hiukan laantua, joten en vienytkään sitä ell:lle.
3 kommenttia:
Ensiksi, tosi kiva, että Hetakin alkaa tokenemaan! :)
Toiseksi, Glendan suu (ja Mervinkin jossain treenissä :) tekee samaa liikettä, kun on tosi innoissaan - etenkin seuraamisessa.
Ja lopuksi, Hiski on kyllä aika haastavan ja itsepäisen oloinen kaveri, mutta eiköhän sekin iän myötä rauhotu ja vähän nöyrry :)
Joo, en mä mitenkään kauhuissani noista sen tempuista ole, vaikka eilen kieltämättä kyllä suututti toi pässinketale oikein urakalla. Hullussa vietikkyydessä on se toinenkin puoli: siitä on aivan varmasti hyötyä esim. hakumetsässä 30 asteen helteessä 300 metrin radalla sen kolmannennenkymmenennen piston jälkeen...
Olen saanut ihan sitä, mitä tilasinkin ;))
Voih Hiskiä :-))). Sehän meinaa ihan oikeasti koetella kuka talossa on pomo :-). Tsemppiä vaan - näitä samoja hetkiä on tullut yllätys yllätys ei dobermannieni, ei belgini vaan pienen pehmo bortsuni kanssa koettua :-). Määrätietoisuutta ja sitä raatokuria (kysy vaikka listalta Nina K-K.lta mikä toi on ;-p) niin kyllä tuo ongelma lähtee vielä pois.
Hyvä kuulla, että Heta on kunnossa!
Terkuin Pia (taas)
Lähetä kommentti