Tottis
Maanantai-iltana Niihamassa:
Hetalle ilmoittautumistreeni. Haluaisin, että nti hovarontti saapuisi paikalle uljaasti kontaktissa. Heta käyttäytyi just niin ääliömäisesti kuin se pahimmillaan voi (päilyilyä, väistelyä) ja mamma saikin sitten heti sopivasti kytkettyä myös itselleen häpeän- ja jännityksensekaisen kokovartalokipsin. Eli ei mikään suksee. Heti kun siirryttiin vähän sivummalle väkijoukosta, Heta seurasi komeesti.
Hiskin kanssa otimme vähän seuruuta myös. Se sentään on kontaktissa heti, kun tullaan kentälle :)
Tiistaiaamuna otin takapihalla molempien koirien kanssa vähän tottista. Oli uusia lelujakin.
Hiski muistaakseni teki käännöksiä, stoppeja ja noutoja. Haluan luovutusasennon pikkuhiljaa suoraksi, joten otettiin vain pelkkää luovutusta. Takapää tuppaa väkisin pikkasen kääntymään vasemmalle.
Hetaa seurautin, seurautin ja seurautin. Ruokaa ei nyt tule ilman hyvää kontaktiseuraamista, ei aamuin eikä illoin. Istumistakin koitin nopeuttaa, mutta ei se enää nopeudu.
Illalla vielä Levekin kentälle pitkän ja rankan päivän päätteeksi ryhmätreeniin. Nyt Hiskin kanssa ei ollut mitään ongelmia. Se on vaan pidettävä käskyn alla joka hetki tai leikin syrjässä. Käännöksiä ja stoppeja.
Kentällä ei hätää, mutta His ei voi ohittaa ainoatakaan autoa, jonka perässä istuu jonkinlainen hurtta ilman, että se saa tärisyttävän "minä olen muuten maailman vahvin uros"-kohtauksen. Olen kyllä koittanut sanoa sille, että kannattais katsoa peiliin ennen kuin alkaa rähjätä esim. 50-kiloiselle susikoiralle.
Heta sai vaihteeksi seurata, nyt parkkipaikalla.
Esineet
Hiskin kanssa on joka päivä tehty "suoralinjaesine-etsintä": vien esineen 50-60 metriin ja lähetän etsimään. Keskiviikkona tein niin, että tallasin suikaleen vain takaosastaan. Nämä ovat menneet hyvin.
Jälki
Lili polki Hetalle noin 500 metrisen jäljen, 4 keppiä, 3 kulmaa, vanheni 1,5 tuntia. Jäljesti tosi hyvin - kunnes viimeisen kulman jälkeen HUKKASI - ihan täysin. Jäipä sapuskat saamatta. Hrmitti aika vietävästi. Uusinta illalla.
Hiskille lyhyt jälki, mutta tosi paha alusta: kovaa tienpohjaa, paljasta maata, risukkoa yms. Tämä meni tosi hyvin. Ei vielä pidennetä silti jälkiä.
Iltapäivällä poljin Hetalle uuden 500-metrisen jäljen, 4 kulmaa ja yksi terävä, gepsin kanssa. Löysin hyvän, uuden paikan. Ajo sujui nyt moitteettomasti - yksi viidestä kepistä tosin jäi. GPS:ltä näkyy, että Heta on ajanut jäljen ihan tarkasti, vain terävässä kulmassa pikku oikaisu. Nyt neitokainen sai vihdoin ruokansa ja kummallakin oli hyvä mieli.
Hiskihän näyttää ajokoiralta ja oikea ajokoira se onkin: on kahtena päivänä hilppaissut riistan perään kunnon ajohaukun kera. Tiistaiaamuna haukku kuului jo aika kaukaa. Ajattelin, että jääköön sinne, ja lähdin autolle. Kymmenen minuutin kuluttua alkoi hirvittää ja oli pakko alkaa huudella. Herra suvaitsikin sitten saapua yltä päältä mutaisena ja vaahdossa ja kieli maassa roikkuen.
Kiva, kun mulla on riistaa ajava hoffi ja riistaa ajava bortsu. Tosin Heta ei ole enää tänä kesänä viitsinyt ajaa yhtään kertaa: kai sille on vihdoinkin kirkastunut, ettei se ikinä saa mitään kiinni.
His on nyt poikkeuksellisen rauhallinen: leiriväsymyksen lisäksi vissiin pikkasen painavat noi kaksi raivokasta riistakeikkaa. Saakin nyt huilia huomisiltaan, jolloin on hakutreeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti