Harkkakoe, hohhoijaa ja jälkikin pipariksi

Tottis
Niihamassa Tavesin järkkäämä koemuotoinen treeni, oikeastaan Bh-kokeeseen menijöille. Vain me ja eräs toinen koirakko mukana, katsojia pilvin pimein. Onnistuin olemaan ihan kipsissä itse.
Hiski oli jo heti kättelyssä ihan vauhkona autoissa ärjyvistä suojeluhurtista ja kaikesta muusta härdellistä, niskakarvat pystyssä, häntä selän päällä, loikahteli semmosia sätkyhyppyjä vähän väliä.
Alkuun leikit ja pienta seuruuta ennen kentälle menoa, sitten ilmoittautuminen. Tässä jo näkyi, ettei kaikki ole ihan kohdallaan: His oli edelleen tosi hermostuneen oloinen.
Sitten seuraamiseen. Apua, kauhistus ja voi kökönkökkö: His ei seurannut ollenkaan. Siis ei yhtään, se vaan laahusti siinä jossain, kyttäsi kentän päässä leikkivää sakemanninpentua, haisteli maata, haahuili siellä täällä. Yritin saada sitä mukaan huonolla menestyksellä melkein sen ekan pitkän pätkän, sitten pyysin sakun ohjaajaa ja kouluttajaa siirtymään vähän kauemmas ja palasin ottamaan uuden alun. Sain itseni koottua ja homma sujui paremmin, mutta ei läheskään niin hyvin kuin His yleensä seuraa. Henkilöryhmässä oli ainakin 10 henkeä ja se meni kyllä hyvin. Palkkasin siitä.
Istuminen, maahanmeno ja luoksetulo menivät luojan kiitos putkeen. Näiden jälkeen leikkipalkka.
Paikallamakuussa pää pyöri koko ajan ja muutaman kerran jo luulin Hiskin nousevankin. Pysyi kuitenkin.

Vein pojan välillä autoon ja otin uudestaan kentälle.
Pienen leikkimisen jälkeen hyppyeste, jossa ekalla kertaa kolautti takaisintullessa, aika kovastikin. Olin (taas) liian lähellä ja heitin kapulan liian lähelle. Hiskiä näytti hiukan sattuneenkin, joten ajattelin, että näinköhän menee uudestaan. Toisto oli kuitenkin aivan ok.
Hiskin kanssa pitää olla tosi tarkkana siitä, missä seisoo ja mihin kapulan heittää.
Sitten A-este, jyrkkä. Ensimmäista kertaa jyrkän A-esteen ylitys kapulan heiton kanssa. Onnistui hienosti.
Lopuksi leikittiin vielä pitkään ja hartaasti.

Nyt pitää näköjään miettiä erityisesti noita aloituksia. Ajoissa ainakin kentälle. Ja jos seuraaminen lähtee huonosti käyntiin, uusi aloitus heti, vaikka mikä olisi. Noi haistelut yms oli ehkä osittain sijaistoimintoja, jotka johtuivat mun omasta koomastani ja kentän kovista häiriöistä.
Pitää varmaan taas humputella kentillä enemmän, ettei mene hampaat irvessä vääntämiseksi. Toisaalta noita kokonaisuuksiakin pitäisi kyllä ottaa...
Onneksi kyseessä ei ollut oikea koe - hyvä kun sattui tuo seuraamislimbo tässä vaiheessa. Nyt tiedän, että mitä vaan voi tapahtua. Hiski on kuitenkin vielä aika pieni (ja ihana) poika, vaikka osaakin jo vaikka mitä :)

Jäljet
Hiski
Pituutta n. 600 metriä, kuusi (mini)keppiä, paljon kulmia, peuroja ja marjastajia kuhiseva normimaasto. Jana 30 metriä, jälki oikealle. Vanhennus 1,5 tuntia.
Jälki nousi hyvin ja oikeaan suuntaan, eka ja toka keppi hienosti. Sen jälkeen alkoi pikku painajainen: ensin peura lähti ihan jäljen vierestä ja His olisi hetkeäkään epäröimättä ryysinyt sen perään, ellei liina olisi estänyt. Sen jälkeenkin se oli sitä mieltä, että jäljestys on yhtä tyhjän kanssa, olisi tärkeempää tekemistä, oikein uikutti sinne peuran perään. Sain verenpaineeni jotenkuten pidettyä kurissa, jäin vaan paikalleni ja sanoin pari kertaa "jälki". His vahtasi sinne, minne peura oli hävinnyt. Ajattelin, että seistään tässä nyt aikamme ja sitten vien pojan autoon. His alkoi kuitenkin itse etsiä jälkeä (ei kovin innokkaasti) ja löysikin helposti. Aika pian olikin kolmas keppi ja ehdin ja iloita, että homma meni putkeen. Liian aikaisin: kolmannen kepin jälkeen Hiski nosti nenänsä ylös ja lopetti jäljestämisen kokonaan. En usko, että kyse oli enää peurasta, vaan marjastajista - joita tosin en nähnyt, heidän pyöränsä vain. Hiskonen vahtasi sitkeästi jonnekin kaukaisuuteen eikä jäljestys olisi voinut vähempää kiinnostaa.
Oma verenpaineeni alkoi taas uhkaavasti nousta ja lähdin kuskaamaan Hiskiä tien suuntaan, sinne, missä tiesin varmasti loppujäljen menevän. Sieltä His sitten nostikin jäljen uudestaan ja saatiin kaksi keppiä lisää ja loppupalkka.
Hyvää oli:
- jäljen nosto, hyvät kulmat sekä keppien varmat nostot
Huonoa:
- motivaatio jäljestämiseen ei Hiskillä näköjään ole l(ainakaan vielä) ihan kauhean vahva ja se on tosi terävä (huomaa kaikki häiriötekijät).

Heta
Jälki 800 metriä, 5 kpl minikeppejä, tuhottomasti kulmia, sikavaikea maasto, tienylitystä, kalliota, piennarta, ryteikköä. Vanheni kaksi tuntia. Jana noin 40 metriä.
Jälki nousi hyvin ja varmasti. Yksi keppi jäi, muuten ihan nappisuoritus. Marjastajia ja peuroja vilisi täälläkin, muttei Heta niistä mitään piitannut, motivaatio siis kunnossa. Kyllä toi olisi valmis voittajan jäljelle...

Tänään siis jälkiottelu Heta-Hiski päättyi Hetan voittoon 9-4 :)