PK-tottikset
Torstai
Hiski
1. Käännöksiä, kontaktia, paljon palloleikkiä.
2. Pikkuisen seuraamista, palkat pallolla . Koitin soveltaa laumaviettiä....
A-este: meno hyvin, mutta kiersi takaisin ainakin kuusi kertaa...Ei palkkaa, alkoi jo hirvittää ja harmittaakin. Lopulta kun onnistui, hihkuin ja riehuin niin, että Heta ampaisi paikallamakuusta katsomaan, minkä kohtauksen mamma sai.
Paikallamakuu, lyhyehkö.
Heta
Käännöksiä myös, pikku seuraamista, palloleikkiä ja se paikallamakuu
Perjantai
Kokeenomainen treeni Sulkavuoressa (ilman telineitä,koska niitä ei siellä ole). Ilmoittautuneita oli mun lisäkseni 7 kpl, joista kuusi saapui sankarillisesti paikalle karmeessa kaatosateessa. Kenttä ei ollut vain märkä, vaan se oli yhtä lätäkköä ja lirisevää puroa... Mutta semmostahan se voi olla kokeessakin, joten eikun hommiin kolmen lapukan, kelpien, rotikan ja malin kanssa.
Hiski:
Luoksepäästävyydet, sirunluvut yms ensin. Palkkasin heti ilmoittautumisen jälkeen kontaktista(kuikuili pariaan) ja sitten taas heti seuraamisen alussa, käännöksen jälkeen. Kaavio reilusti lyhennettynä. Ampuminen ok. Meidän tuurilla taas Hiskin seuraamisen aikana ilmaantui lähitielle pari räksyttävää koiraa. Siihen putosi kontakti. On tää nyt hemmetin vaikeeta :( En nyt jaksa murehtia tuosta paikasta ja poikittamisesta, kunhan pitäisi edes kontaktin.
Henkilöryhmässä jäi nuuskimaan yhden ihmisen taskua. Voi herttines, tämäkin vielä!!!
Ja liikkeestä istumisessa meni kaksi kertaa maahan :(
Paikallamakuu (keskellä karseeta lätäkköä ja satoi kaatamalla koko ajan) täysin moitteeton. Kaksi ampumista: korviaan vähän luimisteli.
Siinä koko setti: ei enempää viittinyt koiraa rääkätä.
Eipä tuo napakymppi ollut, mutta muihin koiriin verrattuna kohtuullinen suoritus: toiset eivät meinanneet pysyä makaamassa, eivät voineet millään istua lätäkköön jne. Hiskille ei märkään maahan laskeutuminen ole mikään juttu.
Lopuksi leikittiin vielä palloilla niin, että kura lensi.
Heta:
Seuraamista runsaiden käännöksien kera. Oli kuulemma hienon näköistä. Joo, kyllä se osaa, kun vaan viittii. Kisoissa (yleensä) ei viitti.
Paikallamakuussa joutui olemaan pitkään ja niihin aikoihin sade yltyi suorastaan sietämättömäksi. Raukka ei pystynyt pitämään silmiään auki, kun vesi valui niihin taukoamatta. Lojui heinikossa täysin liikkumattonmana litimärkänä, surkean näköisenä karvarättinä.
Yhtään kuivaa vaatetta ei mullakaan ollut päällä, kun kotiin pääsin. Koirat sai superannokset iltaruuakseen rääkin päätteeksi ja itte söin pussillisen karkkeja :).
Esineruutu, torstai
Eli ruutu oli 50x50 metriä, täysmittainen. 3 kpl esineitä kummallekin: yksi oikeassa takakulmassa, yksi aika keskellä ja yksi vasemmassa etukulmassa. Hiki virtasi jo talloessa.
Heta:
Ei muuta poikkeuksellista kuin että unohdin palkat autoon, joten Heta-rouva teki työnsä ilman tilipussia, mamman ruhtinaallisten kehujen voimin. Autossa kyllä sai palkan.
Hiski:
Totuuden hetki: työskentelyssä näkyi, että ollaan tehty niitä 20x50 metrin kaistaleita peräperää ja ne on olleet Hiskille jo ihan kakunpaloja.
Lähetys oikealta. His vilahti suoraan sinne oikeaan etukulmaan, nosti ja toi esineen ja sen jälkeen kävi oikealla takana ainakin seitsemän kertaa, eli hinkkasi edestakaisin sitä "kaistaletta", vaikka olin itse jo siirtynyt alueen keskelle. Kyllä sillä nenä auki oli ja esineet löytyivät, mutta nyt pitää ehdottomasti ruveta tekemään täysimittaisia ruutuja.
Jäljet, torstai
Hiskille vain noin 100 metriä pitkä jälki, yksi kulma, keppi lopussa, 1,5 tuntia vanha, jana 30 metriä.
His lähti pitkästä aikaa takajäljelle, ihan tielle asti mentiin. Uusi nosto ok. Muuten ei mitään kummempaa.
Hetalle piti tehdä kilometrin jälki, mutta oli ihan liian kuuma: jäi 600 metriin. 5 kpl keppejä, jana 50 metriä. 2 tuntia vanha. Hirvee määrä kaikenlaisia kulmia, paha maasto, paljo paljasta, pölisevän kuivaa maata. Tien ylityksiä pari kpl.
Hieno, suora ja tarkka jana. Hetakin otti takajäljen, minkä kielsin, ja kääntyi kiltisti. Kaikki kepit nousivat, tien ylityksen kohdalla joutui etsikelemään, mutta muuten hyvin. Kyllä se osaa, kun vaan mamma antaa työrauhan...
Perjantaiaamuna piilotin kummallekin koiralle pihassa liudan keppejä polkemani pikkujäljen varrelle: risukasaan, syvälle mustikanvarpujen sekaan, kivenkoloon jne. Hiski ei ensin meinannut tajuta hommaa, mutta kun hiffasi, mitä tehdään, oli ihan riemuissaan. Heta hoksasi idean heti (on sille tehtykin näitä joskus).
Yhden jutun huomasin: Heta bongasi selvästi erään kepin, mutta ei ottanut sitä. Kun katsoin tarkemmin, mikä mättää, kepin alla ja ympärillä oli kauheesti muurahaisia, se oli keskellä muurahaispolkua. Tää saattaa joskus "oikeallakin" jäljellä olla selitys sille, että keppi jää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti