Ei kovinkaan hyvä päivä

Tuore vuodatus. Tämä oli niitä päiviä, jotka olisin voinut jättää väliin ja kello on vasta kolme.
Eilen Heta oli yksin ollessaan varastanut (se sika) Hiskin järsimän poronluun, joka oli tiskipöydän äärimmäisessä nurkassa. Sen maha ei kestä luita ollenkaan ja tiesin heti, ettei hyvä heilu, kun kotiin tullessa eteisessä oli vastassa luunsiruja ja syyllisenä luimisteleva hovarontti.
Seuraukset alkoivat tuntua yöllä - kuinkas muuten. Ravattiin sitten aikast tiuhaan ulkona kaatosateessa ja aamulla Heta vielä oksensi sille suurimmalle karvalankamatolle - kuinkas muuten.
Käytiin aamulla Lempäälässä ja päätin pihassa tehdä jotain kivaa Hiskin kanssa, eli hyppyjä. Joopa: Hiski oli kokonaan unohtanut, miten hypätään. Homma meni ihan takkuamiseksi, mutta en antanut periksi, kun olin kerran päättänyt, että tänään hypätään. Kun lopulta sain Hörökorvan loikkimaan, se tietysti teloi jalkansa esteeseen oikein kunnolla...
Edellispäivän janasekoilun jälkeen olin päättänyt, että nyt otetaan helpot ja kivat janatreenit. Justiinsa. Menomatkalla kävin tallaamassa neljä pätkää ja katsoin huolellisesti, mistä lähetän, ettei liina ole koko ajan puitten ympärillä kuten eilen. Pituutta joku 30-50 metriä, keppi jokaisen päässä.
Jäljet pääsivät vanhenemaan melkein kaksi tuntia ja välissä satoi kaatamalla - kuinkas muuten. En mene yksityiskohtiin, sanon vaan, että homma meni kutakuinkin pyllylleen. Jokaisella janalla oli jotain vaikeuksia ja kahta jälkeä Hiski ei onnistunut oikeastaan nostamaan ollenkaan. Yhtään keppiä se ei noteerannut, joten se ei myöskään saanut palkkaa mistään.
Otin rensselit pois, pistin Hiskin autoon ja pidin tuumaustauon. Järkeilin, ettei tätä nyt näinkään voi jättää: sekä koiralla että emännällä yhtä ikävä fiilis.
Niinpä tein vielä yhden jäljenpätkän, merkkasin huolellisesti jananpaikan ja jäljen ja janan leikkauspisteen, laitoin namia alkuun ja merkkasin myös lopun, eli kepinpaikan.
Ei Hiski nytkään suoraan lähtenyt, mutten korjannutkaan. Jälki (puoli tuntia) meni sinänsä nyt ihan hyvin, mutta keppiä ei nytkään noteerannut. Ja eilen nosti loistavasti, ota näistä nyt sitten selvä...
Seuraava jälki, jonka teen, on taatusti HELPPO, hyvin merkitty enkä vedä Hiskosta takaisin lähetyksistä, vaikka menisi janalla kuinka vinoon. Hiski ei sitä (vielä) kestä. Jos laitan vaakakuppiin toisaalta motivaation ja tekemisen ilon ja toisaalta teknisesti tarkan suorituksen, niin kyllä tässä vaiheessa vielä se motivaatio ajaa kirkkaasti edelle. Mot.