Kiitos lohdutuksen sanoista, Susan ja Katri!
Tämänpäiväisen jälkeen olen taas vaihteeksi sitä mieltä, että Hiski onkin parempi haku- kuin jälkikoira (ensi viikolla olen varmaan muuttanut taas mielipidettä). Joka tapauksessa hakutreenit menivät sanalla sanoen putkeen. Hiskille tehtiin tähän asti vaikein hakuharjoitus. Neljä äijää, ensimmäinen oikeassa etukulmassa 60 metrissä, "risumajassa". Tämä ääniavulla (en ota tavaksi). Hiski lähti kuin kuppa Töölästä, luotisuoraan, Janne syötteli piilolla verilättyjä. Toinen (valmiina vasemmassa etukulmassa 50 metrissä, ei mitään apuja. Hiskonen ampaisi liikenteeseen kuin tykinkuula, jälleen suoraan. Tämä maalimies (Pia) siirtyi kolmanteen piiloon (ei jäänyt jälkeä eikä hajutunnelia) pienen mäennyppylän taakse noin 40 metriä eteenpäin. Tästä otettiin hajunhaku mäen päältä. Homma meni ihan nappiin.
Neljännen äijän lähtö oikealle puolelle näytettiin, sitten vein Hiskin vähäksi aikaa pois katselemasta. Äijä (Janne taas) juoksi 50 metriin ja kääntyi siitä n. 30 metriä eteenpäin. Tässä Hiski lähti hiukan liikaa oikealle (huolimaton lähetys), mutta korjasi ihan kunnialla ja löysi nopeasti Jannen. Lopuksi leikin Hiskin kanssa rätillä.
Minulla oli Hiskillä pannassa nyt Hetan vanha "kahva", so lyhyt remminpätkä, jonka kanssa on hyvä lähettää. Menin itse jokaiselle piilolle hakemaan Hiskin.
Eka maalimies kertoi, että Hiski oli töytäissyt suoraan naamalle. Semmoista se ei ole koskaan ennen tehnyt, saattoi olla ihan vahinkokin, kun vauhtia on hirveesti. Täytyy kumminkin seurata tilannetta.
Mutta kaikenkaikkiaan nasta suoritus Hiskoselta. Uusia asioita oli paljon, eikä mitään ongelmia silti ollut. Nenäkään ei käynyt maassa tällä kertaa. Hiski on erittäin motivoitunut hakuun, keskittyy lähetyksessä hirveän hyvin, ei vingu eikä ryysi, ei hötkyile, vaan odottaa, koska saa luvan ja lähtee yleensä sinne, minne näytetään.
Hörökorva on hoopon näköinen, kun se loikkii mättäältä mättäälle kuin pupujussi. Kaikki nauraa... Mutta ei se haittaa :)
Jotta Hetasta ei tulisi täysin katkeroitunut vanhapiika, sekin pääsi (jo pimeässä) etsimään minut, kun yllättäen eksyin autojen luota tieltä metsään. Tuula piti kiinni ja päästi perään. Ja voihan nenä: eksyneellä mammalla sattui olemaan lihapulliakin taskussa. Kyllä ne maistuivatkin parin päivän kauravellikuurin päälle.
2 kommenttia:
Hyvä, että tuli heti onnistunut suoritus tuon edellisen jälkihösäilyn perään :). Tosi hyvältä kuulostaa kyllä teidän treenit, niitä epäonnistumisia on vain pakko aina joskus kuitenkin tulla nuorten koirien kanssa. Kiva nähdä Hiskiä taas parin viikon kuluttua, sitten on siskokoirakin mukana!
Voi miten ihanalta kuulostaa noi teidän hakuilut. Haku on kyllä laji joka kiinostaisi mua, mutta kun ei ole autoa, niin ei oikein tuo hakuilukaan onnistu. Jälki on jäänyt meillä aikoja sitten.. ei nyt ihan tarkoituksella, mutta kun ei sitä motivaatiota tunnu opikein löytyvän ja sitten sitä toivoisi, että joku viisaampi katsoisi hiukka meidän menoa ja antaisi ohjeistusta jatkoa varten, jos vaikka sattuisi neuvoista innostumaan =D Nyt kun ei oikein tiedä mitä pitäisi tehdä eri asioiden kanssa.
Lähetä kommentti