On tehty pieniä seuraamisharjoituksia lähinnä. Niin ja sunnuntaina talsittiin lähes kolmen tunnin remmiyhteislenkki. Vakaa aikomus oli saada vetämistä vähemmäksi ja ylimalkaan kulkemista nätimmäksi, ynnä katsoa, vähentääkö pitkä lenkki Hiskin autojen kyttäilyä. Oikeastaan mikään tavoite ei onnistunut edes osittain. Varmaan kilo lihapullia meni - lähinnä Hetan kitusiin, joka tarjosi seuraamista vähän väliä Hiskin keskittyessä kiskomiseen ja autopanikointiin. Yritän olla lannistumatta.
Sunnuntaina olikin sitten oikein superpäivä, kun kävimme Ylöjärvellä A- ja L-pentujen (osan) kanssa treenaamassa vähän tottista, ajamassa jälkeä ja ottamassa esineruutua.
Hiskin velipoika Hui joutui ottamaan rauhallisesti, kun sillä oli vielä jalka kipeänä. Kiva oli sekin silti nähdä. Hanna T. jaksoi ihan viimeisillään olla mukana koko päivän. Kunnioitettava suoritus!
Kauhean taitavia kaikki olivat tottiksessa taas. Hanna O. näytti SM-mallia. Häneltä sain muutaman hyvän vinkin seuraamiseen ja muitten katselemisesta ideoita kapulatreeniin.
Tottiskentältä maastoon: poljin Veetille jäljen ja Hanna O. polki Hiskille. Jäljellä oli viisi keppiä, pituutta 330 metriä gepsin mukaan, kolme kulmaa. Loppupää jäljestä oli kauheeta ryteikköä. Kaikki kepit Hiski nosti ja muutenkin jälki ajo sujui ihan hyvin, ei valittamista jäljen nostossakaan.
Muittenkin jäljet olivat menneet hyvin.
Ennen jäljen ajoa otimme kuitenkin esineruudun 20x50 kaistaleella. Hiskille oli kolme esinettä valmiina. Kaksi ekaa nousi oikein hyvin ja nopeasti, viimeinen (lähellä) tuotti vaikeuksia ja nousi vasta, kun Hanna kävi heittelemässä. Olin silti oikein tyytyväinen: outo paikka, vieraat esineet ja vielä valmiina. Hiski teki töitä täysillä koko ajan.
Päivä oli oikein mukava ja sääkin suosi - tosin kesärenkailla paikan päälle pääsy oli aamulla pakkasyön jälkeen aika jännittävää...
Kiitos kovasti kaikille seurasta ja avusta!
5 kommenttia:
Koita vain olla masentumatta niistä autoista. Jotenkin vain tavoitan tuon tunteen... vaikka kohde hieman eri. Sä olet jaksanut tsempata mua ja haluankin vuorostaan olla tsemppaamassa sua. Kyllä me näistä yli mennään =D
Kiitos Susan. Yritän olla kiinnittämättä asiaan
huomiota ja enimmäkseen onnistunkin, mutta pienenpieni uskonpuute iskee aina välillä - kuten varmaan tiedät.
Ohjelmassa on ollut jo jonkin aikaa ruokakipon mukaan ottaminen aamulenkille ja tarjoilu siinä tien varressa autojen kiitäessä ohi. Sessio näyttää varmaan hivenen kornilta... Enpä tiedä, onko tuosta mitään hyötyä, mutta ainakin His pystyy syömään siibnä, joten ei se ihan paniikissa ole.
Tsemppiä vaan teillekin!
Juu tiedän =D
Tuo ruokakippo juttu on varmasti oikein hyvä. Hessu vanhus pelkäsi linja-autoja pentuna, kun kerran säikähti linkin painekaasu jarruja. Sen jälkeen ohjelmassa olikin ruokailut autotien varressa. Linkit vain oli siitä ongelmallisia, että niitä ei ihan joka hetki mennyt tiemme ohi, joten piti hiukka passailla ;0) Nykyisin Hessu on ihan sinut linkkien kanssa. Ei reagoi niihin mitenkään. Ja tuo on totta, että niin kauan kuin ruoka maistuu, niin ei ihan kauheessa paiseessa voi olla.
Ps. Mukavaa nähdä teidät marraskuun lopussa pentupäivässä.
Tsemppiä vaan edelleen autojen kanssa, sääli kun ei tunnu helpottavan :-/. Mutta hyvä, että pystyy kuitenkin syömään tien lähellä, toivottavasti se auttaa!
Tosi hienolta kuulostaa teidän jäljestys, äiti voisi ottaa pojasta mallia :)
Heippa!
Kiitos vielä treenipäiväseurasta ja jäljestä. Tule vielä ennenkuin lumet sataa treenaamaan jälkeä meidän kanssa. Teen sulle kivemman jäljen sitten :) Tai ainakin vähemmän rytöiseen paikkaan...
Se Veetin tottis ei kyllä ollut mitään SM-tasoa...seuraamisessa painoi ihan sikana, jne. Vähän yli-innoissaan kai, kun ei ole paljoa päässyt tottistelemaan.
terkuin Hanna
Lähetä kommentti