Jäljennostoja ja vähän tottista

Näin ennen lumisateita vielä kesäinen kuva: siinä Hiski on juuri pöllinyt pihasta seipään, jossa roikkuu rastaitten karkoittimiksi tarkoitettuja videonauhanpätkiä. Taustalla taas häiriköi Heta, joka yrittää vongata heittämään palloa.

Itse asiaan: maanantaiaamuna (ihanaa, pieni pakkanen!) polkaisin 3x3 kpl jäljenpoikasia Hiskoselle. Merkkasin huolellisesti paikat ja valitsin hyvät janalinjat. Jäljet 20-30 metriä, jokaisen päässä keppi. Janoilta jälkiä lähti sekä oikealle että vasemmalle, jälki 5-15 metrin päässä lähetyspisteestä.

Jälkien muhiessa tempaisimme esineruudun, vähän leveämpää mallia, eli noin 30x50. Vein kolme pienehköä ( tukkadonitsi yms) ja kaksi keskikokoista (silmälasikotelon kokoa) alueelle siten, että yksi oli keskellä, neljä aika edessä eri kohdissa. Hiskonen kehiin: tuttu laakista vauhtiin-rynnistys, puolivälin esineen kohdalla liinat kiinni ja esine suuhun. Takaisin tullessa hoksasi etuesineen ja vaihtoi. En reagoinut mitenkään, vaan palkkasin tuonnista. Hetakin on joskus vaihtanut, mutta puutuin siihen vasta, kun esinehaku oli jo hyvin hallussa: silloin yksinkertaisesti kielsin vaihtamisen. Seuraavaksi Hiski toi nätisti pudottamansa esineen. Kolmaskin esine nousi mallikkaasti, neljäs (ihan oikealla edessä mättään takana) oli vähän tiukemmassa. Tässä vähän harjoiteltiin lähetyksiä. Hyvin sekin lopulta nousi.

Heta sai hakea viisi esinettä. No problem.
Hetalle tein myös tarkkuusruudun, esineenä iso klemmari peitettynä kokonaan lehtien alle. No problem.

Seuraavaksi Hiskin jäljet, noin tunnin vanhat. Jokaiselle lähetin janaa pitkin kunnolla ja rauhallisesti sivultani (osaa jo tulla siihen). Kolme ekaa - maasto mukavaa sammalmattoa - ihan ongelmitta, ei aikomustakaan rynniä takajäljelle. Kepit bongattiin hyvin: yhdestä His ehti mennä jo kunnolla yli, mutta palasi takaisin. Rauhoitin hyvin myös kepeillä, katsoin jo tallatessa jokaiselle kepille sellaisen paikan, jossa oli hyvä maata.
Sitten vein Hörökorvan vähäksi aikaa autoon. Viiden minuutin kuluttua taas rensselit päälle ja jäljenajoon. Seuraavat kolme jälkeä olivat selvästi vaikeammissa paikoissa: alusta oli risukkoa, kuolleita lehtiä ja käpyjä. Ekalla lähetyksellä Hiski jäi haistelemaan heti alkuun. Uudessa lähetyksessä sinkosi selkeästi takajäljelle, koko liinanmitan. Otin takaisin ja lähetin uudelleen, nyt lähti oikeaan suuntaan. Loppu oli kakunpala.
Toisella jäljellä Hiskonen tarkisti myös takajälkeä vähän matkaa, mutta palasi sitten oikeaan suuntaan, kohta siinä oli myös tien ylitys, joka meni loistavasti. Keppi sen sijaan ei oikein kiinnostanut, en tiedä miksi.
Kolmas jälki oli kauimpana lähetyspisteestä ja vaikeimmassa maastossa. Ensimmäisellä lähetyksellä His meni niin pahasti vinoon oikealle, että otin uudestaan. Jopas eteni suoraan ja lähti jäljestämään ihan oikeaan suuntaankin. Jokaisesta kepistä tuli namipalkka: sitä ruhtinaallisempi, mitä vaikeampi ajo oli ollut. Lopuksi annoin pallon.

Tämä oli erittäin hyvä jälkitreeni siitäkin syystä, sillä olin suunnitellut sen tarpeeksi hyvin. Vaikeampi alusta aiheuttaa selvästi enemmän tarkistustarvetta myös takajäljen suuntaan. Jatketaan ehdottomasti näitä jäljennnostotreenejä siten, että etäisyyttä lähetyspisteestä vaihdellaan ja pidennetään matkaa myös, mutta vähitellen.

Illansuussa vielä tottista Pirkkahallilla Hiskin kanssa. Seuraamista (imutusta), Jessica naksutteli. Perä "irtoaa". Ammuttiin kaksi kertaa. Useita luoksetuloja eri etäisyyksiltä: parantuneet (jotain edistystä sentään). Muutama maahanmeno sivulla ja lopuksi eteenmeno rätille. Ensin niin, että Hiski oli yksin, sitten Jessica Tulen kanssa samaan aikaan.