Valkoisessa hakumetsässä

Hiski on kuvassa lempipaikallaan: tarkkailemassa, näkyiskö puistossa koiria. On sillä muuten järkyttävän pitkä kuono...

Mutta kyllä haku on sentään poikaa - myös Hiskin mielestä!
Lauantaina oli oikein kivat hakutreenit (pikkujoulufiiliksissä, tuli naurettua poskilihakset kipeiksi). Metsä oli niiiin kaunis ja ilma hieno. Henkka toi lumpioita ynnä muuta hirviherkkua, jota en vielä uskalla antaa Hiskoselle, koska se hieman löysähköllä jo muutenkin johtuen ilmeisesti siitä, että jälleen muuan muovilelu (muka HYVIN kestävä) on syöty puoliväliin asti. Aamulla heräsin siihen, kun Hiski oksensi häkissään erivärisiä muovinpaloja. Että silleen.

Mutta siis se haku: Hiskillä kolme äijää, ihan tyyntä. Eka (Janne) oikealla melkein kuudessakympissä, risumajassa, valmiina. Toka meni ensin vasempaan kulmaan ison kiven taakse niin, että Hiski sai nähdä, sitten käänsin pois ja maalimies (Henkka) hiihteli noin 30 metrin päähän ja maastoutui. Kolmas oli hajunhaku oikealta viidestäkympistä, Pia valkoisen lakanan alla.
Kaikki sujui kuin rasvattu: Hiski teki hienon suoran piston oikealle valmiille ja laatikkopiston vasemmalle siten, että kävi ensin siellä kiven takana kuten olin ajatellutkin. Hajunhaku meni ihan mallikkaasti. Hiskillä oli aika kovat kierrokset, jotka tuntuivat vaan kasvavan loppua kohti: se oli taas pussaillut Piaa (apua, ei toista Hetaa). Ensi kerralla pitää laittaa purkkeihin (hitaasti) syöteltävää namia, nyt oli kissanruuat. Leluja ei maalimiehille uskalla antaa, kierrokset nousee liikaa. Olkoot reservissä pahan päivän varalla.

Hetalle otettiin vain yksi maalimies vasemmalle mäen taakse. Ikäneito (ei onnu enää) teki ihan itkettävän hienot tyhjät pistot ja risteilyt. Pitääkö mun kumminkin vielä mennä sen kanssa HK3:sta ykkösiä metsästämään? Talvi aikaa miettiä. Bonuksena Hetaliini vielä haki jostain pöpeliköstä Hiskiltä pudonneet hakuvaljaat (jotka on järkyttävän suuret, jotain säätöjä ruvettava tekeen).

Ai niin: oltiinhan me jo lauantaiaamuna tottistakin treenaamassa yhden toisen bc:n kanssa semmosella paikalla, mistä menee ohi paljon autoja ja linja-autopysäkki on ihan vieressä. Hiski otti kovasti häiriöitä, kun kädessä oli namit, mutta ei juuri ollenkaan silloin, kun tarjolla oli rätti tai pallo. Tämä kertoo aika paljon vireestä... Seuraamista, muutama maahanmeno, luoksetuloja lyhyeltä matkalta. Liikkeestä seisomista on nyt tehty silleen, että jätän rätin maahan, jatketaan muutama askel seuraamista, sanon "top" ja pysähdyn ja vapautan rätille. On toiminut hyvin.

Kun edellispäivänä oltiin lenkillä Lahdesjärvellä, tein kiintoisan havainnon. Lumesta näki, että niillä seuduilla, joilla olin luullut talsivani koirien kanssa kutakuinkin koskemattomassa luonnossa, olikin valtavasti ihmisten ja muiden koirien jälkiä. Puhumattakaan kaikista niistä hiirien, päästöisten, myyrien, jänisten jne jnelumeen jättämistä jäljistä. Selittänee pikkasen niitä ongelmia, joita silloin tällöin jäljestäessä on ilmennyt....