Se on seuraamista nyt

Maanantai-keskiviikko 2.2.-4.2.
Seuraaminen
Päätin, että se oikea paikka (ei liian edessä) on nyt kertakaikkiaan löydettävä. Joten Viikon Teema on nyt seuraaminen, seuraaminen ja seuraaminen. Sitä on hinkattu aamulla, päivällä ja illalla. Mm kotona peilin edessä, kellarikäytävällä, Pirkkahallilla, Iidesjärven jäällä ja Levekin parkkipaikalla Lempäälässä.
Tavoite on, että Hiskille menee lihasmuistiin ja jakeluun, miltä se oikea asento ja paikka tuntuu ja että se korjaa itse. Suoraa perusasentoa oikealla paikalla eri pituisia aikoja, pieniä siirtymiä ja käännöksiä. Naksun kanssa ja kunnolla sheippaamalla. Back to basics taas.
Olen löytänyt mielestäni Hiskille hyvin toimivan palkkaus/etenemistavan (tällä hetkellä). En tiedä, mitä Viralliset Viettigurut sanoisivat siitä enkä pahemmin välitäkään ;)
Aloitus aina imuttamalla. Peppujumppaa: muutama askel, perusasentoon, muutama askel, perusasentoon jne. Sitten muuten vaan namipalkkausta, edelleen perusasentoa, lähtöjä, lyhyitä siirtymisiä eri suuntiin, loivaa ja jyrkkää käännöstä.
Välillä suoraan liikkeelle ilman perusasentoa, vahvistuksia tiheästi siinäkin.
Sitten sama rätillä. Rätin paras paikka on vasen kainalo, josta sen saa pudotettua suoraan. Rätti on niin, että vain sen pää näkyy takaa. Hiski tiivistää ja yrittää rätin kanssa koko ajan aina vaan enemmän, mutta mitä pitempään sen kanssa hommaa tekee, sitä kovempaan viettiin se nousee, mistä seuraa yliyrittäminen ja edistäminen eikä His myöskään malta istua perusasentoon. Eli tätä ei voi tehdä kovin pitkään kerrallaan, kun nupit alkaa olla niin kaakossa, että poika melkein tärisee...Lopetetaan, kun ekat merkit tästä alkaa näkyä.
Rättiä pitää jossain vaiheessa ruveta häivyttämään kainaloon, muttei vielä. Taidan tehdä aina vaan pienempiä ja pienempiä rättejä ;)
Hyppy. Tätä ei pitänyt olla viikon ohjelmassa ollenkaan, mutta kun Pirkkahallilla oli se metrinen este ja paljon pehmeetä lunta ympärillä, niin pakkohan sitä oli koittaa. Yli meni, että heilahti, mutta, mutta: takajalat kopsahtivat esteeseen. En saanut aikaan hyppyä, jossa kosketusta ei olisi ollut, eli ei saanut Vemmelsääriparka palkkaa loikkimisestaan. Tuo hyppääminen pitäisi saada videoitua, että näkisi, missä mättää. Ja nyt tarvitaan este, jossa korkeutta saa nostettua laudan kerrallaan. Levekin kentällä (lukkojen takan) on sellainen.
Mökillä Lempäälässä otin sitten sen 80-senttiä korkean vanerinkappaleen esille ja sen Hiski ylitti ihan vaivattomasti taas. Kierrokset kyllä oli niin hirmuiset, että se alkoi napsia minua hihasta! Olin ensin ihan äimänä, kun en ole moiseeen ennen törmännyt. Hyppääminen on Hiskistä niin kiihdyttävää, että itse on oltava täysin välinpitämätön eikä tule kuuloonkaan, että käyttäisi lelupalkkaa. Kapulaakaan en uskaltanut ottaa esille.
Hetakin pääsi hyppäämään ja kyllähän se siltä käy ihan mallikkaasti. Karjaisi vihaisesti Hiskille, joka meinasi sännätä kapulalle kesken kaiken. Oli aika rentouttavaa välillä hyppäyttää koiraa, joka ei ole ihan törkeillä kierroksilla ja tietää muutenkin, mitä tekee...
Tiistaina oli kaunis auringonpaiste ja Iidesjärven jää pullollaan hiihtäjiä. Parkkeerattiin ihan ladun viereen: laitoin Hetan maahan ja Hiskille otin perusasentotreeniä. Näytin varmaan kauheelta gestapo-ämmältä, kun äkseerasin kahta koiraa. Hyvät häiriöt kuitenkin saatiin. Toiset koirat oli kyllä Hiskille liikaa.
Tunnari. Kyllä se poika meinaa vaan sen oppia :) Olen vahvistanut naksulla heti oikean kapulan koskettamisestakin.