Tottista
Joopa joo. Oltiin Hiskin kanssa maanantaina Pirkkahallilla Pian, Jannen ja Tuulan kanssa. Paikalle tulivat katselemaan ja kommentoimaan myös Nuutisen Reima ja Jossu.
Otin Hiskin kanssa seuraamista, pitkähköjä pätkiä (ja monta), vauhdilla ja pyysin kommentteja. Tyly tuomio: " Se poikittaa melkein koko ajan. Ja hypähtelee." Viimeksimainitun olen huomannut kyllä itsekin, mutta en ole siitä ollut kauhean huolissani, olen aika saletti, että se jää pois.
Seuraaminen on nyt, hmmm, hieman yli-innokasta. Ja kyllä: olen halunnutkin vietikkään seuraamisen ja nyt olen sen siis saanut, poikittamisella höystettynä. Hiski ei kuitenkaan paina eikä estä kävelemistä.
Hyvää on sekin, että seuraamisen kestoa pystyy lisäämään helposti. Mutta tuolle poikittamiselle on pakko tehdä jotain. Jossun neuvo oli, että motsku laitetaan roikkumaan näkyviin takataskuun (just kun se oli mun mielestäni oikein hyvä kainalossa, takaa näkyen).
Heti aamulla kokeilin sisällä takataskua ja saattaapi olla, että toi toimii, en vielä osaa sanoa. Jossu alkoi puhua myös apuohjaajasta ja liinasta, mutta en minä sitä halua - ellei ole ihan pakko.
Istumiset oli nopeita ja luoksetulo eteen vauhdikas, suora ja sopivan lähelle. Muuta ei sitten ehdittykään ottaa, kun mamma ryysi Pilatekseen.
6 kommenttia:
Mie olen myös henkilökohtaisesti sitä mieltä, että vajaa vuotias koira saa olla seuraamisessa vielä yli-innokas ja pompahdella. Kunhan asenne on kunnossa. Hinkkaamaan ehtii myöhemminkin. Tuo poikittaminen sen sijaan... Siihen kyllä puuttuisin, ennen kuin se tulee ihan tavaksi. Tai mikä mie nyt olen neuvomaan kun omat koirat rouhii jalasta :D
Kiva kuulla, että sinäkin olet tuota mieltä. Joo, poikittamiseen mä kyllä nyt paneudun heti.
Mua jostain syystä nauratti ajatus pienestä, turhautuneesta Mervistä rouhimassa sua reidestä... :)) Sori.
Onko sulla muuten tohon poikittamiseen jotain neuvoja? Kyllä sulla vaan on kanttia neuvoa: onneksi olkoon vaan Emmin ykkösestä(kin)!
Samaa mieltä kuin te, eli kyllä nuori koira saa vielä olla vähän turhan innokas, toki kannattaa Hiskinkin kanssa ottaa huomioon se, että vanhemmat on tosiaan sitä virettä nostaneet iän myötä, ettei kannata sitä ehkä ainakaan enää nostaa :).
Glendahan poikitti jossain vaiheessa nuorempana myös, meillä auttoi mun mielestä parhaiten ihan selkeät pepunkäyttötreenit (pientä ympyrää vasemmalle, perusasentoja vasemmalle, seuraamisen lähtöjä ottamalla muutaman askeleen vasempaan ja heti perusasento jne.). Lähinnä tarkoituksena näillä vaan se, että koira oppii hahmottamaan että sillä takapäälläkin _on_ oma paikkansa, eikä pelkkä etupään siirtäminen hyvään paikkaan. Usein tuntuu, että koirat eivät ollenkaan käsitä, mikä merkitys sillä takapäällä on, kun etupää kuitenkin on siinä missä on opetettu :).
Mutta ihan tosi kiva kuulla, että vire on pysynyt hyvänä, vaikka oletkin pidentänyt matkaa, Hiski on taitava :)
(ja kieltämättä muakin huvittaa ajatus Mervistä nappaamassa jalkaan kiinni, mutta toisaalta en yhtään ihmettele, Glendakin välillä kuumuessaan koettaa käyttää suutaan. Eikä se silloin kauheasti huvita :D)
"pientä ympyrää vasemmalle, perusasentoja vasemmalle, seuraamisen lähtöjä ottamalla muutaman askeleen vasempaan ja heti perusasento jne."
No hitsi, kun mä olen mielestäni justiinsa tollasta tehnyt aika paljon ja peilin edessä noi näyttää ihan hyvältä. Mutta en sitten varmaan kuitenkaan tarpeeksi :(
Toi poikittaminen (joka on siis melko lievää), näkyy pitemmillä osuuksilla.
Vireen nostosta: mä jätän nyt alkuriekunnat kokonaan pois ja lähdetään suoraan perusasennosta seuraamiseen (padotaan, hienosti ilmaistuna). Jos ei olisi niin nupit kaakossa...Toisaalta namit ei taas kauheesti nappaa (Hiskiä siis) ja jos on vain namia tiedossa, mielenkiinto herpaantuu helposti.
Kiitos kommenteista!
Niitä saa kyllä tosiaan tehdä aika paljon, ja tuntuu että sitten vieläkin vähän lisää, etenkin näillä vähän innokkailla koirilla :). Eiköhän se Hiskinkin päähän iskostu se oikea paikka, se on kuitenkin vielä niiin nuori, ettei ihan kaikkea voi osata :))
Glendan vireen laskuun auttoi muuten sellainen, että aloin palkkaamaan sitä (lähes) aina niin, että ensin kehuin reilusti (mutta tosi rauhallisella äänellä ja muutenkin rauhallisesti) ja sitten vasta annoin lelun. Ja nimenomaan annoin vaan lelun, en riekkunut sen kanssa ollenkaan - mikä on ollut aika hankalaa opetella - vaan se sai vaan rauhassa itsekseen pelata lelun kanssa. Mä kun en myöskään tykkää kauheasti namitella tällaisissa liikkeissä, kun tuntuu että se intensiivisyys katoaa.
Olen muuten luultavasti tulossa ensi viikolla Tampereen suunnille, olisi tosi kiva nähdä teitä joku päivä, jos ehtisit treenaamaan! :) Glenda tulee luultavasti mukaan, eli mikäli sattuu olemaan jotain päivähakutreenejä, niin niihinkin voisin osallistua jos vain ehdin. Luultavasti ollaan siellä päin viimeistään keskiviikosta perjantaihin...
Meillä on hakutreenit ensi viikon keskiviikkona: järkättiin Oravan Hannan toivomuksesta, eli hänkin on tulossa. Kellonaika on vaan vielä auki, mutta luultavasti klo 12. Mä laitan sulle s-postiin tarkempaa tietoa, jos vaikka sattuisit pääsemään mukaan :) Ensi viikko on mulla kauheen ruuhkainen muuten :(
Lähetä kommentti