Sitä sun tätä, koko seuraamiskaaviokin...

Maanantai9.2.
Esineitä, sisällä
Pitkästä aikaa esine-etsintää sisällä siis. Vein kuusi esinettä eri puolille lukaalia ja päästin koirat etsimään. Hauskan kuuloista, kun molemmat sutii ensin pitkään tyhjää laminaatilla. Molemmat toivat esineitä nätisti, vuorotellen. Lopputulos tasapeli 3-3.
Tottis, Pirkkahalli
Miian ja Usko-rotikan kanssa. Vieressä runsaasti autoliikennettä.
Heta sai ensin ottaa seuraamiskaavion ja jäävät liikkeet. Sitten palkaksi kissanruokapurkillinen. Lopuksi eteenmeno ja leikkiä.
Hiskin kanssa aloitin vauhtiluoksetulolla ja leikeillä. Sitten varovasti seuraamista. Miian hyvä huomio oli, että kävelen "töpöttämällä", jolloin Hiskillä on vaikeuksia pitää asento suorassa. Ok, lisättiin vauhtia ja Miian mukaan poikittaminen loppui. Rätti siis vasemmassa kainalossa koko ajan. Otettiin monta reipasta suoraa pätkää ja käännöksiä, juoksinkin ja Hiski seurasi koko ajan ihan hyvin.
Istuminen, liikkeestä. Nyt siirryin seuraavan vaiheeseen, eli käännyn käskyn jälkeen Hiskin eteen. Meinaan vaan kompastua omiin koipiini...muuten ihan hyvin. Istuisi se jo muutenkin, mutta haluan nopean istumisen.
Paikallamakuu. Yhdessä Uskon kanssa kolmisen minuuttia. Pää pyöri taas kuin pöllöllä. Loppupuolella teki jo taas tiukkaa, kun ihan vierestä meni pyöräilijä ja aika lähelle ilmaantui kaksi koiranulkoiluttajaa.
Tunnari
Ensin vain oma, sitten kaksi kertaa oman haku kasasta. Toisella kertaa jo katsoi sen näköisenä, että. "eksää ny nää, että mä osaan." Eli osasi :)
Opetan tämän nyt "valmiiksi" ja alan sitten opettaa tarkkuusruutua.

Tiistai 10.2.
Esineitten sisäetsintä.
Ei ollut Hiskin aamu. Vein jälleen kuusi esinettä, joista Heta palautti pikavauhtia neljä. Hiskiä ei kuulunut eikä näkynyt: sen sijaan toisesta huoneesta alkoi kuulua rusahduksia ja rousketta. Hiski se siellä pisteli päreiksi heijastinta ja jotain semmosta muoviläpyskää. Toruthan siitä seurasi ja omat esinesulkeiset keittiössä. Avainta, jossa oli perässä metalliketju, Hiski ei nyt suostunut ottamaan suuhunsa niin millään. Ärjähteli vaan sille: "Ei pysty, ei millään." Sain sen sentään nostamaan pari senttiä ja palkkasin.
En ota nyt ihan pieniä esineitä ollenkaan, kun ajettelin opettaa Hiskin ilmaisemaan tarkkuusruudussa maahanmenolla, eli sen ei tarvi kanniskella niitä pieniä. Ruudun opetan sitten keväämmällä kunnolla sheippaamalla.
Tottis, Sulkavuori
Hetan kanssa ensin "huijattu" eteenmeno, vauhdikas kapulannouto, sitten nopeassa tempossa jäävät liikkeet ilman luoksetuloja. Nopeasta toiminnasta lensi aina nakki. Lopuksi palloleikki ja autoon.
Hiskin kanssa ensin kunnon revittelyä. Tuntui olevan oikein hyvässä mielentilassa (sama paikka, jossa edellisviikolla hommasta ei tullut mitään). Pari pätkää otin ensin remmissä ja kokeilin nyppäämistä aina, kun His edisti. Se kesti nypyt ihan hyvin: ei väistämistä tms (=hyvä vire), mutta ei se kauheasti sitä paikkaa korjannut. Kun homma näytti vörkkivän, päätin tempaista koko pk-seuraamiskaavion putkeen; suorat, käännökset, juoksu, hiipiminen, istuminen. Ja voi vitsinvitsi, se seurasi kuin, noh, enkeli ei ehkä ole ihan oikea sana, mutta sanotaan vaikka, että kuin innostunut pieni eläin. En paljon edes katsonut sitä, kun halusin tehdä ihan "oikean" seuraamiskaavion. Saattoi se hiukan edessä olla ja hypähteli juoksuosuudessa muutaman kerran mutta paria pikku vilkaisua lukuunottamatta siis kaikki aikast nappiin! Kauheet riekunnat heitettiin sitten siihen päälle.
Jos nyt olisi BH-koe ja saisi ottaa seuraamiset rätti vasemmassa kainalossa, niin vot! Mutta vakavasti puhuen: minä en ole luottanut oikein itseeni enkä tuohon Hörökorvaan seuraamisessa. Johtunee paljolti siitä, että Hetan seuraamisopetus on ollut yhtä tuskaa...
Vielä otin noin 10 kpl istumisharjoitteita eteen kääntymällä. Lopussa alkoi jo vähän pojan into hiipua, joten kaivoin kapulan esiin ja His sai hakea oikein heitetyn kapulan. Hienosti haki ja palautti suoraan eteen.
Pudotettu esine.
Heta haki hanskansa pois pätevästi kuten ennenkin. Kauheesti vaan olisi seuraamisosiossa jo hinkunut hakemaan.
Hiski: ensimmäinen kerta, kun otettiin oikein seuraamisosiokin mukaan. Ensimmäisellä lähetyksellä haki ja palautti niin hyvin, että pidensin toisella kertaa reilusti matkaa. Hiskipä pinkoi esineen ohi tuhatta ja sataa! Kääntyi, kun huusin ja toi kyllä sitten. Tämä on ihan tyypillistä Hiskiä: liike menee kaiken muun edelle. Pääasia, että juostaan vaan hullun lailla korkealta ja kovaa. Tää on kyllä Hiskin mielestä nasta liike!