Tiistaiaamuna luonani oli käymässä remonttireiska, jonka kanssa neuvottelin erinäisistä talon korjausasioista. Koirat touhuilivat omiaan. Kun reiska oli lähtenyt, löysin keittiön lattialta ksylitoli-purkkapaketin (ei hajuakaan, mistä se oli siihen putkahtanut), josta oli syöty 5 kpl purkkia. En tiedä, kumpi oli syyllinen, sillä kumpikin koira näytti yhtä syylliseltä, mutta "lääkitsin" vain Hiskin raejuustoon sekotetulla sokerilla ja päätin, että Hetalla on massaa senverran, ettei se tuohon määrään kuole, vaikka olisikin purkkavaras. Illalla Hiski oksensi - kaikkein isoimmalle karvamatolle, tietty, mutta en ehtinyt nähdä tavaran laatua, kun jätös imaistiin saman tien takaisin. Päättelin oksentamisen johtuneen sokerista. Iltaruoka jäi väliin. Yöllä heräsin kukomiseen ja ehdin hätiin, kun Hiski yökkäili kasan vihreitä muovinpaloja, pallosta, jonka se oli repinyt muutama päivä aikaisemmin.
Mutta mitään ksylitoli-myrkytyksen oireita en kummassakaan huomannut.
Auto-ja hammasruljanssin (kolme hammaslääkäriaikaa tällä viikolla) aiheuttama stressi liukeni ihanasti pitkään, rauhalliseen metsälenkkiin keskiviikkoaamuna. Koiratkin tuntuivat nauttivan elämästään. Ne juoksuttavat toisiaan aika tehokkaasti nykyään, ovat varmaan aika hyvässä lihaskunnossakin.
Matkan varrella multa putosivat molemmat hanskat vahingossa polulle. Heta hoksasi homman ja lähti tuomaan mulle toista hanskaa. Ei mennyt kuin hetki, kun Hiski toi jo toista! Siinä ne istua nakottivat, iso ja pieni, molemmilla hanska, jota tarjosivat mulle ja mä ajattelin, että on mulla ihanat koirulit...
Keskiviikkoiltana oli Pirkkahallin parkkipaikalla viiden koirakon ryhmätottis. Otimme luoksepäästävyyden, ilmoittautumisen pareittain (+pätkän seuraamista maun mukaan), maahanmenon tokotyyliin yksitellen, kahden minuutin paikkamakuun, rivipujottelua, henkilöryhmän (+seuraamista) ja luoksetulon "kujanjuoksuna" (koirakot kahta puolta.
Hiski selvisi hienosti kaikista: paikallamakuu oli kaikkein haastavin. Lisäksi Hiski lähti vierestäni (oli remmissä onneksi) kuin korkki pullosta, kun yhdellä ohjaajalla oli sama käskysana luoksetulossa kuin meillä ("tule"). Tätä ei ole koskaan harjoiteltu. Seuraamisessa Tuula naksutteli Hiskin oikeasta paikasta (ja saikin naksutella tiuhaan!) ja Janne hoki "pää pystyyn, pää pystyyn." Huh.
Mutta olin kyllä Hiskoseen oikein tyytyväinen.'
Heta sai ottaa henkilöryhmässä pyörimistä ja seuraamista. Ookoo.
Oikein hyvät treenit, jäi mukava fiilis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti