Tottikset to-la viikollla 12
Joka päivä kotona aamuin illoin:
Takapäätreeniä Hiskoselle ahkerasti (Riitan "määräys" :)). Sivulta eteen siirtymiset alkaa pikkuhiljaa sujua, peruuttamisenkin oppimisesta alkaa olla toiveita...
Paikallamakuita, pitkiä aikoja.
Maahanmenoja (nopeita) lelulla.
Levekin kentällä perjantaina Marja-Liisan ja Virva kanssa:
Seuraamista, paljon vasemmalle käännöksiä ja sitä oikealla jalalla "vinoonkävelyä". Poikitteli nytkin kuulemma. Hypähteli liikkeellelähdöissä myös edelleen. Hypähtely vähenee, kun kävelen hitaammin.
Liikkeestä istuminen: pari kpl liian hitaita, kolmas (kai) tarpeeksi nopea.
Maahanmenoja runsailla avuilla.
Seisominen (liikkeestä). Meni istumaan kaksi kertaa... Voi jösses, tääkin rupee takkuamaan. Reilu käsiapu, johan pelitti. Vielä pelkkää stoppaamista namien heittelyillä.
Loppuun vauhtiluoksetulo.
Paikallamakuu Marja-Liiasan leikkiessä Sannin (rotikka) kanssa. Tiukkaa, tiukkaa: pari kertaa nytkähti siihen malliin, että "ei pysty, ei pysty, sillä on pallo." Tätä lajia nyt paljon lisää Hörökorvalle.
Pirkkahallin kentällä lauantaina, ihan keskenämme, paljon liikennettä, jalankulkijoita ja ohikulkevia koiria.
Hiskin kanssa homma alkoi oikein hyvin: otettiin vain ihan lyhyitä seuraamispätkiä, käännöksiä ja pyörimistä jo senkin takia, että kentällä oli lunta, kivasti pinnastaan jäätynyttä.
Nämä menivät mielestäni oikein hyvin.
Luoksetulot: ensimmäinen perille asti nopeasti ja suoraan, toinen lopussa hitaammin, kolmannen otin sitten vauhdilla lelulle läpijuoksuna.
Nouto: otin vauhtijuoksuina, ei luovutusta. Ei valittamista.
Istuminen: otin ilman valmistelevaa osuutta, suoraan, jotta nopeutuisi.
Maahanmenot: taas reiluilla avuilla nopeasti alas. Ehkä tää tästä, joskus.
Estehyppy...Matalalla esteellä His hyppäsi ihan nätisti ja rauhallisesti edestakaisin, namipalkalla, malttoi jopa istua esteen edessä. Sitten menimme korkeammalle, metriselle esteelle. Hiski jotenkin jännittyi heti eikä malttanut istua. Otin seuraamista siinä esteen edessä, pieniä käännöksiä ja naksuttelin ihan rauhassa. Joka kerta, kun naksaus kuului, Hiski oli ryntäämässä esteen yli. Lopulta päästiin semmoiseen yhteisymmärrykseen, että sain annettua hyppykäskyn. Ja ponnisti, suorastaan kiipesi, esteen yli. En tietenkään hyväksynyt tätä, vaan otettiin uusiksi. Sama juttu. Ja pari kertaa vielä (kun olisin halunnut sen yhden onnistuneen, josta olisi päässyt palkkaamaan), kunnes His ihan yllättäen ja varoittamatta PURI minua käsivarteen. Siinä on nyt komea mustelma. Säikähdin senverran, että karjaisin spontaanisti "ein" ja nappasin poikaa niskavilloista.
Siirryttiin sitten matalammalle esteelle takaisin, mutta His ei enää meinannut rauhoittua millään ja kieltäytyi hyppäämästä. Lopulta sain sen sentään menemään yli, palkkasin namilla ja vein autoon.
Heta:
Nouto: lähti ihan intona, ryysi kapulalle ja heittäytyi lumeen kierimään!!! Olin Hiskin estehäröilyn jäljiltä valmiiksi aika kireä eikä naurattanut yhtään...Uusinta meni ihan hyvin.
Estenouto: Ihan ookoo. Ilmava nätti hyppy ja suora palautus.
A-este: ekalla kerralla ennakoi. Uusinnalla toi kapulan noin kahden metrin päässä vieressä seisoneen hyppyesteen yli... Nyt jo alkoi huvittaa. Kolmas kerta toden sanoi, tosin palautti vähän vinoon.
Liikkeestä istuminen: hiiiiidas, mutta ei mahda mitään. Pääasia, että istuu.
Maahanmeno ja seisominen ok.
Eteenmeno pallolle loppuun ja leikki.
Hiskin treenistä jäi sen verran kakka fiilis, että otin sen vielä uudestaan kentälle, pelkästään leikkimään. Pitkästä aikaa kahdella pallolla. Pallosta on edelleen mahdoton luopua, vaikka se aina heitettäisiin uudelleeen tai vaihdettaisiin toiseen palloon. Siitähän joutuisi hetkeksi IRROTTAMAAN. Rätti tms on helpompi tuoda mammalle, kun sitä revitään ja siinä ei tartte irrottaa, paitsi tietysti silloin, kun mamma haluaa, että tehdään jotain liikettä....Huoh.
Kun päästiin kotiin, Hiski oksensi. En tiedä, ottiko treenit niin koville, vai mikä pojalla on, ihan terveeltä tuo muuten vaikuttaa.
Vähän mua alkaa kyrsiä se, ettei Hiski osaa yhtään liikettä kunnolla, vaan vähän sinnepäin. Olisi rehellisesti sanoen tosi kiva, jos olisi edes yksi liike, josta voisin sanoa, että "sen se oikeesti osaa" :(
Mutta kyllä se silti on ihana (ja taitavakin)! Peiliinhän tässä pitää kattoa, sieltä se ei-taitava löytyy.
5 kommenttia:
Älä Kaarina hermostu, ei Huikaan osaa yhtä ainoaa liikettä kokonaan, vain osia sieltä täältä! Mä itse tuskailen Huin seuraamisen kanssa ja kaikki tuntuu epätoivoselta, mutta eihän tässä auta muu kuin reenata :) Ja olla näyttämättä koiralle sitä välillä pilkistävää epätoivoa ja tuskastumista! Tsemppiä! Otetaan taas kimppareeniä lähiaikoina!
Ei tosiaan kannata vielä murehtia sitä, ettei koirat osaa kokonaisia liikkeitä, ne on vielä niin valtavan nuoria! Ja molemmilla pojilla oli palaset ihan tosi hyvänoloisia, että tuskin edes kestää kauan, että alkaa ne pienet palat loksahtamaan yhteen ja liikkeet olemaan pikkuhiljaa valmiita.
Ens kerralla mä otan ehkä Pesti-siskon mukaan, niin saatte olla molemmat tooosi ylpeitä pojistanne :))
Loppukevennykseksi: tulin lueskelleeksi tänään Glendan vanhaa treenipäivistä ja sieltä löytyi kommenteista osuva lause: "Ahdistus kuuluu koiraurheiluun". Näin se vaan tuntuu olevan...
Joo, ahdistus, epätoivo ja "eitästäkoskaanmitääntuu" -hakkaanpäätäseinään ovat hyvin olennainen osa koiraharrastusta. Ilman sitä ne onnistumiset eivät tuntuisi niin hienoilta. Ja tuo pureminen tulee ihan varmasti Luckyn puolelta, Glendahan ei ihan varmana ole sellainen sikailija.
Niin, ja nämä sankarit todellakin ovat vasta vuoden täyttäneitä, kyllä me ehditään saada vaikka mitä juttuja valmiiksi vielä.
Tsemppiä! (Niin ja kukas se vielä pari viikkoa sitten repesi röhönauruun kun kerroin Mervin purreen minua treeneissä kun hommat eivät menneet ladyn mieleisellä tavalla...?! :D)
Kiitos rohkaisuista :)) Harvemmin mulle enää nykyään noita "eitääeteneyhtään"-fiiliksiä tulee, pääsipä nyt vaan jotenkin yllättämään, samoin kuin toi pureminen...
Ja joo: kyllä se vaan naurattaa, kun toisen koira puree ohjaajaa, mutta ei yhtään, kun oma tekee saman :D
Eli ei kun treenaamaan tästä taas!!! On noitten kanssa kuitenkin ihana treenata, kun ne yrittää niin kauheesti.
Osaatko, Hanna muuten sanoa, minä iltoina ensi viikolla treenailette tottista?
Kaarina; ensi viikko on aika hankala - kun "normi" reeni-iltoina (ti-ke) on muuta menoa. Ilmoittelen jos saadaan jollekkin illalle reenejä aikaiseksi!
Lähetä kommentti