Hakutreenit keskiviikko ip, 14.10.
Kuusi koirakkoa, melko navakka tuuli oikealta. Rata 200 metriä, vaihteleva, vieras maasto. Keskilinjaa ei merkattu ollenkaan, vain piilot.
Hiskille kuusi pistoa, neljä maalimiestä. Irtorulla kaikilla. Ensin kulmat: oikean kulman (mm mäen alla, haju levisi jonnekin sinne mäenrinteeseen) pelasin varman päälle ja otin kulmassa olleen maalimiehen pomppuna saadakseni varmasti aikaan suoran piston ja hyvä näin. Vasempaan kulmaan hyvä, suora pisto. Sitten tyhjä oikealle, erittäin hyvä, tuli itse takaisin. Toinen tyhjä heti perään vasemmalle (riskeerasin...) ja sekin hienosti, tuli pillin vislauksella takaisin. Sitten pisto oikealle, kääntyi aika aikaisessa vaiheessa oikaisemaan piilolle, mutta muuten homma oli oikein hyvä. Maalimies oli noin 150 metrissä maapiilossa, risujen alla, sellaista ilmestystä ei Hiskillä ole koskaan ennen ollut.
Neljäs ja viimeinen oli vasemmalla 200 metrissä melkein pystysuoran mäen päällä. Sinne His kiipesi ihan suoraan.
Rullan ottamisessa ja tuonnissa ei kolmella ensimmäisellä ollut mitään ongelmia. Neljännellä pudotti rullan ilmeisesti ihan vahingossa tuodessaan, palasi, noukki ja toi. En puuttunut asiaan mitenkään.
Olin ihan mahdottoman tyytyväinen Hiskiin. Se teki kuusi hienoa pistoa 200 metrin radalla aika haasteellisessa maastossa, tyhjät onnistuivat ja maalimiehet löytyivät vaivattoman tuntuisesti. Työskenteli koko ajan eteenpäin. Ensi kerralla helpotan treeniä - erityisesti rullantuontimatkaa - loppua kohti.
Hetarouva sai olla tallaamassa ja otti tilanteesta kaiken irti: ryöväsi narupallon Tuulalta, paiskoi sillä itseään kylkiin, häiriköi ja härdelöi senkun kerkesi.
Ennen hakutreeniä otettiin pikaiset tottikset Katrin ja Roihun kanssa + Roihun viesti.
Hiskille otin ensimmäisen kerran noudon kahden kilon kapulalla: ei mitään eroa kevyempiin verrattuna. Hyvin toimi.
Sitten otin avo-hyppyjä, joissa His valahti toisella puolella maahan ainakin seitsemän kertaa istumisen sijasta.
Mikä taas johtui siitä, että ennen treeniä kylvin kentän täyteen palloja ja Hiskillä oli ehkä hieman vaikeuksia keskittyä...
Seuraamista, tarkemmin sanottuna kontaktia ja paikan hakemista namilla. Pisin matka kolme askelta.
Niin ja His ei ole enää oksentanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti