His on oksennellut nyt joka päivä, löysälläkin maha on. On kaurapuuro- ja raejuustodieetillä. Epäilen, että kyse on loisista, katsotaan nyt, miten matolääkitys puree. Kesäkuussa kylläkin annoin edellisen satsin. Ei tuo muuten mitenkään kipeältä vaikuta.
Hetan päälle kävi pieni räkyttäjä (russeli naapurista), kun tultiin kaupasta. Mulla oli painava kauppakassi kädessä ja Hetan remmi toisessa, kun täysin itsesuojeluvaistoton piski hyökkäsi räkyttäen Hetan kimppuun pihasta, ukko karjuen perässä. Remmi kiertyi mun nilkkojen ympärille, en pystynyt liikkumaan, nostin Hetan valjaista ylös ja pidin sen päästä kiinni, ettei päässyt puremaan. Ukko ei saanut koirastaan otetta, se väisteli ihailtavan taitavasti. Tiskirätin kokoinen elukka näykki ja nipisteli Hetaa joka puolelta, mihin vaan vähänkin ylettyi. Onneksi Hetalla on paljon karvaa. Kävi kyllä mielessä, että päästänkö Hetan irti, mutta en sitten viittiny, kun en tykkää veren näkemisestä.
Treenaaminen meinaa nyt jäädä ihan tykkänään: pelkkiin lenkkeihin menee yli kolme tuntia päivässä, kun olen kuskannut ihan kasvatuksellisista syistä koiria erikseen. Ollaankin edistytty aika mukavasti Hiskin kanssa ohituksissa ja muussa.
Tiistaina otin paikallamakuuta pahassa paikassa leikkikentän vierellä - ja takaa meni koiran ulkoiluttajia - molemmille yhtaikaa. Hiskin yritin saada makaamaan päätä pyörittämättä naksuttamalla kontaktista. On vaikeaa... Ei auta pallokaan tässä kohtaa. Vahvistetiheyden pitää olla korkeintaan kaksi sekuntia.
Keskiviikkona sain sentään aikaiseksi pitkästä pitkästä aikaa tehdä tarkkuusruudun, jossa oli piirimestaruuskisojen esine, musta pieni legopalikka. Hetalla meni löytämiseen taas nanosekunti.
Hiskille uusin homman kolmeen kertaa: se etsii ihan kivasti ja pysyy ruudussa, maahanmenokin alkaa sujua.
Hiskille otin vielä ihan muistin virkistämiseksi pudotetun esineen aika lyhyeltä matkalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti