JK3- toinen ykkönen

Jälki nro 32, eli janat, 5 kpl
Molempiin suuntiin, eri pituisia, eri päivinä, vaihteleva menestys. Kampeaa helposti näköjään vasemmalle.

JK3, Tampere, Ipo-klubin järkkäämä, maastot Kangasalla Tuomarina Kari Santikko + harjoittelija. Tottis oli Pirkahallilla, joka on oikeastaan meidän "kotikenttä", eli Hiski on ihan pikkupennusta käynyt siellä ja se on sille mieluinen paikka.
Sain peruutuspaikan (varasin, kun en tiennyt, tuleeko Hämeenkyröstä tulosta) ja päätin sitten lähteä, vaikka tottis maistuukin ihan puulta nyt. Ratamestarina touhusi Grönin Harri, eli jäljet ja kepit olivat varmasti vimpan päälle, mikä ei kaikissa paikoissa ole aina ihan varmaa ;)
Jälki, siis nro 33 ensin. Saatiin numero yksi. Jana oli ihan "tulotien" alussa, kaikki autot jätettiin yhteen rytäkkään ja janalle käveltiin. Ensimmäisen kerran meidän jäljestyshistoriassa minä itse mokasin janan: Hiski lähti vetämään vinoon oikealle ja minä neropatti aloin hokea sille "suoraan", "suoraan" ja pidin vähän liinasta vastaankin, jolloin Hiski kääntyi ja lähtikin vasemmalle - takajäljelle.
No, sitten ei enää mitään vaikeuksia ollutkaan. Pelästyin vähän, kun huomasin, että alussa jälki kulki pitkät pätkät ysitien vartta, rekat jyrisivät ihan vierestä: kaksi vuotta sitten jäljestyksestä ei sellaisessa paikassa olisi tullut mitään. Hiski nosti kiltisti kaikki kepit eikä aikaakaan mennyt kuin runsas 25 minuuttia. Jälki oli kyllä varmasti riittävän pitkä eikä kovin helpossa maastossakaan. Laskin, että mentiin ainakin 5-6 kertaa leveän metsäojan yli. Risukkoakin oli ihan riittävästi.
Jäljeltä siis 164 pistettä. 
Melkein samantien kutsuttiin sitten esineruutuun, ei juuri huiliaikaa. Hiski nosti silti kolme esinettä vajaassa kahdessa minuutissa.'
Ruudusta 30 pojoa. 
Maasto yhteensä 194 pistettä, eli tismalleen sama kuin Hämeenkyrössä.
Sitten ajettiin talla pohjassa tottikseen Tampereelle.
Parkanon ja Hämeenkyrön toisinto. Seuraamisien aikana hra ei ottanut kertaakaan (!) kontaktia meikäläiseen. Pidin ryhdin ja katsoin eteenpäin, mutta silmäkulmastani näin, että Hiski seilasi taas korvat luimussa, missä sattui. Eipä ainakaan painanut, kun oli puolen metrin päässä. Hlöryhmässä nuuhkaisi jotakuta. Tästä tyydyttävä. Itse olisin antanut puutteellisen.
Homma lähti menemään päin perää jo ilmoittautumisessa, kun saatiin pariksi vesikoira, joka oli kuulemma edellisessä kisassa "karannut kentältä." Ohjaajalla oli suuria vaikeuksia koiransa kanssa sekä ilmossa että paikallamakuussa. Hiski oli jo siinä vaiheessa poissa tolaltaan ja häiriintynyt.
Tuomariharjoittelija antoi  arvostelun. Selitti jotain "jaksotuksesta, joka olisi saanut olla parempi". Siis minkä jaksotus ja millä lailla? En jaksanut kysellä.
Muut liikkeet: istumisen meni taas maihin, eli puutteellinen. Tämä liittyy selvästi huonoon/keskittymättömään seuraamiseen.
Muissa jäävissä rokotettiin (taas) siitä valmistelevasta osuudesta. Erittäin hyvät.
Nouto oli erittäin hyvä. En tiedä, mistä verotettiin. "Ohjaaja katsoi koiraa ennen heittoa." Täh? Eikö saisi?
Esteet erinomaiset, samoin eteenmeno. Eteenmenon valmisteleva osuus oli seuraamisosuuksista paras!
Paikallamakuusta nousemiseen tarvitsi taas kaksi käskyä, porsas.
Pisteitä 87, ja sanon heti, että kyllä en ole yhtään tyytyväinen, koska koira oikeasti osaa seurata.
Yhteispisteet 281 ja toinen ykköstulos ja 1. sija, ainoa voi-luokan tulos. Ensi vuonna sitten ehkä se kolmas.