Kertarytinää

Tottis
Tiistai-iltana hikoilimme Ylökkin järjestämässä tottiskoulutuksessa Mutalan kentällä, kouluttajana Johanna Nivala. Johannaa kehutaan kovasti, eikä syyttä, tykkäsin.
Olin jo etukäteen kertonut, että haluaisin niin kisamaisen seuraamistreenin kuin mahdollista, jotta virhe saataisiin esiin. Päätin (ja Johanna kehotti) antaa Hiskin ensimmäisellä kierroksella tehdä virheensa niin, etten huomauta siitä lainkaan.
His meni täysillä halpaan! Oli outo kenttä, paljon outoja ihmisiä ja poika karmeessa raivotilassa autokoirien takia jo kentälle tullessaan. Sittenpä haistatteli hommalle (kuvaannollisesti) koko rahan edestä, nopeudenvaihteluissa alkoi petrata ja hlö-ryhmässä oli jo kuosissa.
Harvoin kai ohjaaja on tyytyväinen, kun koira tekee sikahuonon suorituksen, mutta nyt minä olin :))) Palkkaa ei tullut, vaan poitsu lykättiin niine hyvineen autoon.
Johanna oli kyllä selvästi hämmentynyt Hiskin ala-arvoisesta seuraamisesta, vaikka olin varoittanut. Sanoi myös, ettei ole aikaisemmin nähnyt tämmöisiä bortsuja kuin His ja Hui (joka teki hyvin korrektin suorituksen).
Johannan tuomio: Hiski on sitä sorttia koiranpoikaa, joka on pidettävä joka hetki kentällä käskyn alla ja jokaisesta virheestä on huomautettava perusteellisesti. Paljon  kisanneen koiran annetaan tehdä virhettään pitempään ja sitten rytisee niin, että tuntuu - mutta vain kerran. Sen jälkeen EI missään nimessä korjaamisesta palkata eikä edes kehuta, vaan jatketaan heti käskyn alla matkaa. Jossain matkalla hillityt kehut hyvästä työstä. Seuraamispätkät saavat olla suht pitkiä ja vasta lopussa leikitään.
Aina välillä sitten kaavan rikkomisia, tiuhaa palkkaamista ja jekkuja.
Sinänsä mielenkiintoista, että Hanna ja Hui saivat aika erilaiset menettelyohjeet kuin me.

Toisella kierroksella tulimme kentälle jälleen kisamaisesti, mutta ilman paria, Minun mielestäni Hiski tiesi heti, että nyt ei olla kisoissa. Johanna sanoi, että tulin itse kentälle jämäkämmin.
Joka tapauksessa Hiskin seuraaminen oli paljon parempaa (tosin se oli ja on ihan väärässä paikassa, mutta siitä nyt viis). Virhe saatiin esiin vasta ihan kentän päässä ja Johanna käski puuttua. Karjaisin ja ravistelin Hiskiä, mutta se ei Johannalle riittänyt. Takaisinpäin mennessä His oli tarkkana. Johanna häiriköi parhaansa mukaan ja saikin Hiskin pari kertaa vilkaisemaan, mistä taas myllytyskehotus. Nyt annoin Hiskille kunnon  kyytiä, ja se oli aika hämmästyneen näköinen - mutta ei yhtään surkea, vaan skarppasi sen jälkeen heti hienosti ja näytti kuulemma "vireiseltä". Lopuksi piti hetsata lelulla, jota ei saanut antaa koiralle.
Vielä taidettiin tehdä pätkä seuraamista ja siitä hurja palkka - autoon.
Johanna oli sitä mieltä - ja itsekin olen - että ongelmat johtuvat pitkälti paljosta ja liian varhaisesta kisaamisesta, koira on oppinut kisoissa väärän tunnetilan. Johannan mukaan Hiski vaikuttaa seuraamisessa kyllästyneeltä.

Muidenkin treenit olivat mielenkiintoisia. Olin erittäin tyytyväinen illan antiin ja ehkä sain pikkuisen lisää toivoa seuraamisen treenaamiseen. Nyt pitäisi vaan saada tosi paljon niitä todella kisamaisia treenejä, joissa on paljon porukkaa ja kokonaisia ohjelmia. Yksin - tai edes kaksin - treenaamisessa ei ole enää mieltä. Kapulan luovutusta, hyppyjä ja sivullesiirtymisiä yms viilauksia pystyn treenaamaan kotipihassakin.
Suurkiitos Ylökkille koulutuksen järjestämisestä ja Johannalle hyvästä koulutuksesta!

Seuraamista treenataan toistaiseksi näin (sikäli kun pystytään):
- kisamaisia treeneja
- vierailla kentillä (mistähän niitäkin löytäis?)
- virhettä annetaan tehdä pitempään ja sitten siihen puututaan kunnolla kertarytinällä
- korjaamisesta ei kehuta, vaan jatketaan matkaa ja kehutaan vasta sitten, mutta ei pitkiä lätinöitä
- leikkiminen: pitää muistaa välillä vain hetsata, lelua (saalis) ei aina annetakaan. Lopuksi kunnon saalisleikki, johon saa purkaa itsensä
- nopeudenvaihdoksiin kunnon juoksu, ei hiihtelyä. Ja pysähtymiset nopeiksi, ei himmailla
- mausteeksi välillä vaihtelua ja tiuhaakin palkkaa. Pallon heittely pois (tää ei ollut Johannan ohje, ihan itse funtsin)
- siirtymissä vaaditaan täyttä seuraamista joka hetki, ei tippaakaan löysiä
- imuttamista namilla oikeaan paikkaan päivittäin (oma ajatus)

Ennen tottistreenejä päivällä käytin hyväkseni lapsikatrasta ja tehtiin pihassa vähän tokojuttuja.
Ensin vähän hyppelyjä radalla ja korkean esteen yli.
Sitten ruutua, merkiltä. Niin hienosti :)
Kaukot, 10 metristä, kaikki laakista oikein - ja nopeasti. Mielestäni ei siirtynyt.
Luoksetulon stoppi, vain maahanmeno. Mahtavasti!
Tunnari, jota ei ole tehty moneen kuukauteen. Ensin muksut saivat tehdä omia kasojaan ja oma laitettiin vähän sivuun, lehtien alle. Hyvin. Sitten kaikenmoisia versioita, ja lopuksi ihan kisamaisesti niin, että kapulat oli melkein kiinni toisissaan. Hiski haki joka kerta oikean, ilman mitään häröilyjä.
Vielä kikattava, sinne tänne vellova noin metrin mittaisista koostuva henkilöryhmä. 
Lopuksi mukelot saivat uittaa sekä Hiskin että Hetan.
Ja taas ihmettelen, miksi treenata, kun kaikki menee ilman treenejä niin paljon paremmin? ;) Ainakin tokossa...

Pihassa olen myös välillä huijannut Hiskiä niin, että, kun se luulee olevansa menossa ruutuun, annankin "hyppy"-käskyn. Tai toisinpäin. Kuuntelua, kuuntelua.