HISKIN JA VILIN SEIKKAILUT




keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Pientä parsintaa

Jälki nro 28
Maanantaina onnistuin taas löytämään eteläisen pallonpuoliskon hirveimmän viidakon jostain Valkeakosken tien varrelta (tieltä katsottuna näytti ihan hyvältä). Kompuroin sinne kivikkoon/risukkoon hampaat irvessä 1,3 km pitkän jäljen, kolme kepakkoa.
Ajettiin 2,5 tunnin päästä, His jäljensi kuin juna, janakin oikeaan suuntaan (tai siis vasempaan) ok. Toisella kepillä (noin 800 metrissä) päätin, että lopetetaan tähän, ei kertakaikkiaan huvittanut enää rämpiä. Hiskiä olisi huvittanut, hyvä niin.
Tottikset
Ma-iltana Niihamassa Lilin kanssa. Lili häiriköi parhaansa mukaan sekä varsinaisessa seuraamisessa että jäävien valmistelevissa. Ei palkkaa. Paljon oli yhteistreeneissä kaikenlaisia muitakin häiriöitä. Hiski skarppasi niin, että melkein säälitti. Miksei kokeessa...? Lili katsoi seisomisen, josta luoksetulo>palkka. Lisäksi hyppy, joka ok>palkka.
Tiistaiaamuna käytiin myös Pirkkahallilla, ja otin paljon lähtöjä, eri suuntiin. Namipalkkaa seuraamisen vaihtelevista pätkistä. Ja jäävät, tietty. Ja hyppy, tietty. Ynnä vauhtinouto, tietty.
Tiistai-iltana ryysittiin hektisen päivän päätteeksi Levekin yhteistreeneihin, paljon koiria. Yhteinen paikkamakuuLähtöjä, eripituisia seuraamispätkiä, kaikki jäävät ja maasta luoksetulo. Lyhyet, mutta tehokkaat treenit.
Pihassa on myös otettu seuraamista noin miljoona toistoa, kaikkina mahdollisina kuviteltavissa olevina versioina. Ynnä terapiahyppyjä joka siunaaman käänteessä.

Esineruutu
Tiistaiaamuna. Puhdas motivaatiotreeni. Tallasin täysimittaisen ruudun, vein kahdeksan esinettä ja päästin molemmat koirat yhdessä etsimään. Hiski oli metrin ilmassa jo ennen aloitusta. Homma olisi pitänyt videoida: His ampaisi reikä päässä taakse (takaraja oli 10 metriä metsäojan takana ja siellä oli esineitä), rva Hovarontti jäi kaikessa rauhassa haravoimaan etukenttää ja toikin nopeassa tahdissa kaikki etuesineet. Tasapeli siitä taisi loppujen lopuksi tulla.
Otin Hiskille vielä uusinnan niin, että vein kolme helpohkoa esinettä eteen. Nyt oli nenukki auki pojalla. Hauska treeni sekä mulle että koirille :)

Huominen jälkikoe ei nyt kyllä jännitä tippaakaan :D Tuntuu siltä kuin olisi menossa vain reenaamaan. Huomisiltana vielä konserttiin ja perjantaiaamuna anivarhain auton nokka ohti Pomarkkua, jossa pitäisi vihkiä holskuporukkaa EK-kokeen saloihin. Osaispa...

4 kommenttia:

Blondi ja Tosiblondi kirjoitti...

Pystyisköhän tota häiriköintiä tekemään kisapaikalla ennen teidän omaa vuoroa? Jos sillä sais Hiskin oikeaan vireeseen?

Hiippari kirjoitti...

Hyvä idea! Tuletko huomenna Hämeenkyröön ;)))
Ei vaiskaan, kyllä mun pitäisi pystyä häiritsemään ittekin - kun vaan keksis, miten sen kisoissa pystyisi tekemään juuri ennen seuraamista. Kun siis ongelmana ei ole vireettömyys, vaan se, ettei His jostain syystä (aina) pysty patoamaan sitä virettään seuruussa riittävästi. Ja se seuraa ilmoittautumiseen asti ihan hyvin, mutta "romahtaa" sen jälkeen...
Jos mää kysyn tuomarilta, saanko potkia (!) koiraa tässä ensin vähän ;)
Ja jos joku asiaa tuntematon nyt lukee tätä ja näppäilee jo eläinsuojelyhdistyksen numeroa, niin: potkiminen tarkoittaa kevyttä jalalla tönimistä.
- Mun pitäisi ilmeisesti pystyä tekemään jotain sillä välin, kun toista koiraa viedään p-makuuseen.

Anonyymi kirjoitti...

Vaikeaa on tuo oikean tunnetilan saaminen koiralle. Meillä pakka hajoaa helposti, jos koira yhtään ylivirittynyt. Seurauksena malinoissin muuttuminen pomppujänikseksi. Vkl kokeessa vire oikea, koska takana 300 metriä hakurataa ja 5 min. esineruudussa. Tartteeko mun tehdä tuo aina, esim. ennen SM-tottiksia? Vaikeaksi menee löytää rata ja maalimiehiä aamulla klo 4...

Mitä jos virität sen Hiskin hyvissä ajoin ennen omaa vuoroa niin, että pääset kerran puuttumaan? Tuleeko virhe näin edes esiin? Tai anna purut patukkaan ennen kentälle menoa?

Kyllä sä kenot keksit!

Tarja

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä sä varmaan kenotkin keksit, mutta erityisesti keinot.

Niin, sanomatta jäi vielä, että meidän kohdalla ylivire yhdistettynä pieneen epävarmuuteen (= kokeen jännitys) on turhan kova pala koiralle. Olenkin ryhtynyt palkkaamaan sitä runsaalla laumalla ennen kentälle menoa odottelun aikana, kun sen tunnetila on rauhallinen.

Tarja